KRISTUS, KAIKKEUDEN KUNINGAS, JUHLAPYHÄ
Ensimmäinen saarna piispana 26.11.2023 Pyhän Henrikin katedraalissa
.
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan” (Matt. 25:31-32).
Tänään vietämme Jeesuksen Kristuksen, kaikkeuden kuninkaan, juhlaa. Tähän juhlapyhään liturginen vuosi päättyy. Tässä liturgisessa taitekohdassa myös uusi piispa aloittaa piispanvirkansa tässä hiippakunnassa.
Sanan liturgiasta opimme kolme asiaa: mitä Jumalalle tarkoittaa olla ”kuningas”; millaisia ovat hänen haluamansa hyvät valtakunnan asukkaat ja kuinka käytännössä elää tässä Jumalan valtakunnassa.
Ensimmäinen lukukappale tarjoaa meille kuninkaan oman näkökulman: ”Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. … Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta” (Hes. 34:12).
Kuninkaamme on siis paimen, joka rakastaa lampaitaan. Hän tietää jokaisen nimen, hoitaa ja suojelee heitä kaikkia, ei unohda ketään heistä. Viime viikolla paavi Franciscus otti minut vastaan Roomassa. Pyysin häneltä neuvoja ollakseni hyvä paimen piispana. Hän kehotti minua kulkemaan lauman edessä tietä osoittaen; lauman keskellä sitä saattaen; ja lauman takana auttamalla viimeisiä, köyhiä ja murtuneita, ja samaan aikaan seuraamaan koko laumaa, koska laumalla on myös hajuaisti, jonka avulla se löytää laitumelle. Jumalan armosta ja hänen avullaan haluan olla tällainen paimen.
Vuoropsalmissa kansa sanoo Jumalalle: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille. […] Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti” (Ps. 23:1-2). Näin haluamme elää kristittyinä, uskollisina Jumalalle. Jumala on varmasti aina uskollinen. Pyydämme nyt hänen armoansa, että mekin olisimme uskollisia hänen valtakuntansa asukkaita.
Mutta minkälainen on Jumalan valtakunta? Tämän päivän evankeliumissa Jeesus näyttää meille nimenomaan valtakuntansa. ”Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne…Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni’” (Matt. 25:34-36).
Tämä on hyvin todellisten, arkisten ja konkreettisten asioiden valtakunta. Kuulemme sanat: nälkä, jano, köyhyys, sairaus, vaino. Näiden asioiden keskellä ja niiden kautta rakkaus ilmestyy.
Kysyin pyhältä isältä Franciscukselta, mitä hän haluaa sanoa Suomessa oleville katolilaisille. Hän vastasi minulle nopeasti: heidän tulee olla kuin hapate, joka pienenä määränäkin hapattaa koko taikinan. Vaikka meitä olisi vähän, voimme muuttaa yhteiskuntaa. Ajatellessani niitä konkreettisia esimerkkejä, joita Jeesus tarjoaa päivän evankeliumissa, luulen, että Jumalan valtakunnan rakentaminen alkaa kotona lapsiesi, vanhempiesi, puolisosi kanssa. Ja sitten laajemmissa piireissä muiden perheenjäsenteni kanssa, ystävien kanssa töissä tai koulussa, naapureideni kanssa…
Meidät on kutsuttu toteuttamaan rauhan ja ilon vallankumous Suomessa. Ja tätä varten meidän täytyy ruokkia, juottaa, pukea, kouluttaa, työskennellä, neuvoa… sanalla sanoen palvella. Palvella. Kuten Jeesus: hän ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Olen valinnut piispan tunnuslauseeksi ”Palvelkaa Herraa iloiten”.
Tämä voi olla perusta Jumalan valtakunnalle, jonka haluamme rakentaa maahamme: totuuden ja elämän valtakunnan, pyhyyden ja armon valtakunnan, oikeuden, rakkauden ja rauhan valtakunnan, kuten tämän juhlapyhän messun prefaatio Jumalan valtakunnan salaisuuden ilmaisee.
Pyytäkäämme pyhää Henrikiä ja autuasta Hemminkiä, että voisimme olla uskollisia sille, mitä Jumala meiltä pyytää. Neitsyt Maria, Suomen kuningatar, pyhä Joosef, kirkon suojelija, rukoilkaa puolestamme.
+ Piispa Raimo