Miltä nyt tuntuu, isä Raimo?
Sain mahdollisuuden haastatella Helsingin piispaksi valittua isä Raimo Goyarrolaa lokakuun lopussa sekä Radio Dein Katolinen vartti -radio-ohjelmaa että Fides-lehteä varten.
Rauhaa ja iloa
“Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikista rukouksista!” Näillä sanoilla isä Raimo aloittaa haastattelun. “Voi kuulostaa ihmeelliseltä”, hän toteaa, “mutta sydämessäni on paljon rauhaa”. Ilman muuta jännitystä on ilmassa, hiippakunta on Suomessa pieni, on haasteita ja hankaluuksia, mutta niiden takana “on enemmän unelmia ja resursseja” – mahdollisuuksia – “koska loppujen lopuksi me emme ole koskaan yksin vaan Jumala on meidän kanssamme”. “Siksi haluan kiittää kaikkia ihmisiä, jotka ovat rukoilleet minun puolestani, ja toivon, että se rukous vielä jatkuu.”
“Sanoisin yhdellä sanalla: rauhaa, paljon rauhaa.” Rauhaa, koska “Jumala tekee kaiken” ja kristittyinä meidän tehtävänämme – myös piispan tehtävänä – “on antaa tilaa Jeesukselle”. Elämämme keskellä on paikka Jeesukselle, “antakaamme siis hänelle tilaa, sillä rauha tulee Jumalalta. Se on Pyhän Hengen hedelmä, armolahja. Samaan aikaan koin iloa, vaikka nimitys olikin yllätys.”
Kun apostolinen nuntius oli kertonut isä Raimolle nimityksestä, “niin oli se kova juttu”, isä Raimo myöntää. “Rukoilin paljon. Ajattelin Neitsyt Mariaa ja pyhää Joosefia. Sanoin Jeesukselle: ‘Tapahtukoon niin kuin sinä haluat’ ja ‘Tässä olen’.” Melkeinpä raamatullisin sanakääntein isä Raimo kuvailee rukoustaan: “Sydämeni täyttyi ilolla. Oli rauhaa. Se oli merkki siitä, että en ole yksin. Kaikki tulee taivaasta.”
Lääkäri ja pappi
Ennen pappeutta isä Raimo oli ehtinyt toimia lääkärinä Espanjassa. Teologian opinnot hän suoritti Roomassa ja hänet vihittiin papiksi vuonna 2002. “Taustaltani olen myös lääkäri. Minulla on kaksi jalkaa – ja haluan kävellä niillä. Olen lääkäri ja pappi. Nämä kaksi koulutusta ja kutsumusta auttavat minua todella paljon.”
Lääkärinä isä Raimo tietää, että on olemassa lääkitystä, joka joskus parantaa, samoin kuin hengellistä lääkitystä esimerkiksi silloin, kun saa Jeesuksen armoa sakramenttien kautta. Toisaalta on olemassa myös palliatiivista hoitoa. “Joskus emme voi parantaa, mutta voimme tehdä paljon saattamalla ihmisiä, kuuntelemalla heitä ja olemalla heitä lähellä.” Tämä aihe on varmasti läheinen isä Raimolle, sillä juuri sitä käsittelee hänen valmisteilla oleva väitöskirjansa. “Näen itseni läheisenä paimenena ihmisille. Haluan olla ihmisten kanssa.”
Tässä kuullaan varmaankin jo tulevaa piispaa: “Se vaatii varmasti paljon matkustamista, ympäri Suomea. Haluan käydä kaikissa seurakunnissa mahdollisimman pian, myös diasporassa.” Isä Raimo luettelee: “Sydämessäni ovat erityisesti sairaat, kärsivät ja diasporassa asuvat ihmiset. Kuten paavi Franciscus sanoo: lampailta tuoksuva paimen. Minulle on selvää: haluan olla ihmisten kanssa.”
Toki paimenelle, papille, tietyt asiat tulevat kaiken edelle. “Ensimmäinen tehtäväni on nimenomaan pitää huolta omasta rukouselämästäni. Messu on kaiken keskellä, ilman messua en voi elää.” Ja messu on toki enemmän kuin pelkkä kommuunion, ehtoollisen vastaanottaminen: “Totta kai tahdon ottaa Jeesuksen ruumiin vastaan. Mutta messu on enemmän, siinä on koko Jeesuksen ruumis sekä eukaristiana että kirkkona. Messussa on mukana koko hiippakunta, koko hiippakunta kasvaa messussa.”
“Messu on elämäni keskipiste.” Rukouselämän lisäksi tulee pastoraalinen työ, sielunhoito. “Hengellisenä lääkärinä haluan käydä ihmisten luona, keskustella, kuunnella ja lohduttaa – välittää Jeesuksen lohdutusta ja läsnäoloa heille.”
Ongelmia ja unelmia
“Pöydälläni on kaksi listaa. Toinen on ongelmien lista, pitkä kyllä, siinä on kiinteistöjä, talousasioita. Mutta minulla on myös toinen lista, mielestäni tärkeämpi. Se on unelmien lista. Siinä on ensiksi ihmiset, siinä on projektit ja unelmat.” Molempiin täytyy keskittyä, mutta tämä toinen lista on erittäin tärkeä: “Emme voi elää kuin palomiehet”, että kun on tulipalo, mennään paikalle ja sammutetaan, ja sitten taas seuraavaan. “Totta kai pitää tehdä näin, mutta pitää myös suunnitella ja katsoa eteenpäin.”
“Tänä aikana ennen vihkimistä olen kuunnellut monia ihmisiä. On paljon projekteja ja ideoita. Onneksi on unelmia! Kannattaa unelmoida, koska Jeesus on meidän kanssamme. Hänen kanssaan kaikki on mahdollista.” Isä Raimo on täynnä optimismia Helsingin hiippakunnan tulevaisuuden suhteen. “Paikalliskirkkomme on elävä kirkko, se on kasvava kirkko. Mielestäni siinä on myös ykseyttä, meillä on hyvä papisto, meillä on hurskaita maallikoita.” Ongelma on, että messut ovat täynnä. “Se on pyhä ongelma!” Tarvitaan tiloja, uusia kappeleita tai seurakuntia. “Tietysti hyvätkin ongelmat täytyy ratkaista.”
Katolinen kirkko – Suomessa
Kirkkomme Suomessa on “elävä, nuori ja aidosti katolinen kirkko”. Kansalaisuuksia on yli sata. “Tämä on rikkautta. Voimme oppia toisilta ihmisiltä paljon.” Mutta myös katolisena kirkkona nimenomaan Suomessa “me – jotka ehkä tulemme muualta – voimme oppia Suomesta, suomalaisesta kulttuurista, suomalaisuudesta. Se on myös rikkaus kirkolle”, isä Raimo vakuuttaa.
Suomessa olemme toki pieni vähemmistökirkko, mutta myös maailmanlaajuisen katolisen kirkon edustaja. Miten tämä näkyy? “Pidän paljon Jeesuksen vertauksesta, jossa hän puhuu siitä, että me olemme suola ja valo. Suomessa katolinen kirkko on ehkä pieni perhe, mutta valoa tarvitaan.” Ei liikaa, mutta sopivasti. “Ja suolaa kohtuullisesti. Meillä on tämä tehtävä: olla suolana ja valona.” Vähäisestikin annosteltuna tämän suolan maku “on upea”.
“Olemme katolinen kirkko. Se on suuri vastuu mutta samalla myös helppoa, koska me olemme kommuunio, yhteys, emmekä ole yksin. Kirkko on kirkko juuri siksi, että olemme yhteydessä paavin ja kaikkien piispojen kanssa, kaikkien hiippakuntien kanssa maan päällä. Tämä on se yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen kirkko.”
“Meillä on myös ekumeniassa suuri vastuu.” Suomessa se on kuitenkin myös suuri lahja ja suuri ihme. “Miten on mahdollista rukoilla toistemme kanssa ja rakastaa toinen toisiamme? Meillä on joka kuukausi noin 25 katolista messua eri temppeleissä.” Mutta vieraanvaraisuus ei ole vain yksisuuntaista: “Emme me välttämättä vain saa, vaan me myös annamme.” Monille ei-katolisille kristityillekin katolisen kirkon todistus ja uskollinen esimerkki evankeliumin ilosanomasta, “meidän uskollisuutemme Jeesukselle”, on tärkeä tuki. “Ekumeniassakin me voimme auttaa, kävellä yhdessä ylöspäin, taivasta kohti.”
Suomi ja Baskimaa – yhdessä
Isä Raimo on syntyisin Baskimaasta. Onko hän nykyään sitten enemmän suomalainen vai baski?
“Tykkään sanoa, että passissa, sydämessä ja mielessä olen suomalainen”, isä Raimo toteaa ja kertoo: “Olen käynyt monta kertaa Baskimaassa ja järjestänyt Santiagon pyhiinvaelluksia, jotka alkavat Baskimaasta.” Sielläkin “koko ajan ajattelen Suomea. Mietin, mitä tapahtuu Suomessa, ja kaipaan Suomea.”
Isä Raimo tuli Suomeen vuonna 2006 ja yritti alusta alkaen oppia suomea, saada suomalaisia ystäviä ja tutustua Suomen historiaan. “Tämä on minun maani, olen siitä kiitollinen Jumalalle. Kiitän joka päivä, että olen Suomessa.”
“Joskus toki olen baskisuomalainen tai suomalaisbaski”, isä Raimo naurahtaa. “Jos kysytään, kumpaa rakastat enemmän, äitiä vai isää, voi olla vaarallista antaa vastausta.” Jompikumpi voi suuttua. “Minulla on isä ja äiti, ja nyt – Jumalalle kiitos – minulla on Suomi ja Baskimaa – yhdessä.”
Marko Tervaportti
Haastattelu on kuunneltavissa myös Katolilaisuus-Spotify-kanavalla.
