KYMMENELLÄ KIRJALLA LAATOITETTU POLKU
Lemmikki Louhimies 80 v.
Synodaalinen tie rohkaisee meitä kuuntelemaan toinen toisiamme ja avautumaan toinen toisillemme katolisen kirkon tyttärinä ja poikina. Siksi kirjoitan muutaman ajatuksen Lemmikki Louhimiestä hänen täyttäessä tänä vuonna 80 vuotta.
Viipurilaisäidin tyttärenä Lemmikki on perinyt vilkkaan ja iloisen luonteen. Hän ei jää synkistelemään elämäänsä, vaikka se välillä mutkistuukin. Hänet kastettiin luterilaisessa kodissa ja hän sai lempeältä, hurskaalta äidiltään hyviä eväitä elää kristittynä. Mutta nuoruuden kuohut veivät hänet ateistien markkinoille ja saivat ylenkatsomaan Jumalan teitä. Hän erosi luterilaisesta kirkosta, mutta kypsyneemmällä iällä hän liittyi siihen takaisin. Tuhlaajatytön tie alkoi saada kannattelevaa maata jalkojensa alle. Mutta todelliseen iloon ja riemuun kristityn tie puhkesi Lemmikille vasta hänen muutettua Maltalle vuonna 2003. Maltan iloinen ja elämänmyönteinen katolinen usko sai Lemmikin innostumaan: ”Hei, usko on iloinen asia!” Maltalla hän oppi, että on lupa pitää juhlia, ilotulituksia pyhimyksille, järjestää kulkueita ja rukoilla yhdessä jopa kaduilla! Maltalla Lemmikki otettiin katolisen kirkon täyteen yhteyteen vuonna 2004. Siitä pitäen Lemmikki on halunnut tunnustaa uskoaan julkisesti ja iloisesti.
Mainos- ja media-alan osaajana Lemmikille ovat rakkaita sana ja kuva. Hän haluaa jakaa uskon todistuksensa värein ja sanoin, kuvin ja kirjoin. Lemmikin maalaamat viisi ikonistakuvaa pyhistä veljistämme pyhä Joosef, Johannes Kastaja, apostolit Pietari ja Paavali sekä viimeisenä pyhä paavi Johannes Paavali II ovat löytäneet paikansa Pyhä Birgitan ja autuaan Hemmingin kirkosta Turussa. Maltalta palattuaan vuonna 2010 Lemmikki asui seuraavat 11 vuotta Turussa. Nyt hän on asunut Helsingissä viimeiset kaksi vuotta ja palvelee maallikkona Pyhän Henrikin seurakunnan jäsenenä.
Lemmikki ei ole kätkenyt lamppuaan vakan alle, vaan hän haluaa jakaa uskon kokemuksiaan ja iloa kuulumisestaan koko maailman käsittävään Katoliseen kirkkoon kirjoittamalla kirjoja kuin laatoitetuksi poluksi uskon tiellään. 80-vuotiaalle on kertynyt jo kymmenlaattainen polku. Jokaisella polkunsa laatalla hän haluaa jakaa kokemuksiaan katolisena kristittynä lukijoidensa kanssa.
Polun ensimmäinen laatta valmistui jo Maltalla yhdessä Little Sisters of the Poor -nunnien kanssa rukousrunojen kirja: Galaksien omistajien tytär (alkuperäinen nimi: The Creator´s Child).
Maltakauden perua on myös toinen kirja: Henget taistelevat Kristiinasta. Kirja kertoo Ruotsin kuningattaren uskon kamppailusta luterilaisesta hallitsijasta katoliseksi. Kristiinan kanssa Lemmikki miettii mitä on ”luterilaisuuden pakosta palaaminen uskon virkeille juurille katolisuuteen”.
Palattuaan Suomeen Lemmikki laski katoliselle polulleen kolmannen laatan: Kaivo ja oliivipuu. Maltalaisesta, katolisuuden värittämästä yhteiskunnasta suomalaisen luterilaiseen yhteiskuntaan paluu saa Lemmikin virkeät ajatukset liikkeelle. Kulttuurien erot siivittävät kirjan teeman kehittelyä.
Turussa syntyy neljäntenä laattana romaani Turun ihmeiden yö, joka vie lukijansa Koroisille suomalaisten katolisia juuria ihmettelemään. Poliittisväritteisessä kertomuksessa väreilee vastakkainasettelua ateistien ja Jumalaan uskovien välillä. Virkistävintä on kuitenkin poliisi Räikkösen suoraviivainen ja reipas tapa tarttua ongelmiin: ”missä ongelma, ratkaistaan se”.
Kun sanat eivätenää riitä, niin Lemmikki ryhtyy maalaamaan ikoneja. Tästä harrastuksesta syntyy viides laatta: Ikoni katsoo maalaria. Niin maalaamisen kuin kirjoittamisenkin rinnalla viipyy aina rukous, joka Lemmikin huulilla on paikoin kiivastakin vuoropuhelua Jumalan kanssa.
Turkuhistoria innoittaa Lemmikkiä paneutumaan suomalaisten historian kuninkaallisiin vierailijoihin – puolalaiseen prinsessa Katariinaan ja hänen mieheensä Juhana herttuaan. Lemmikki onnistuu herättämään historian henkilöt eläviksi ihmisiksi kirjan sivuilla. Katariina näyttäytyy lukijalle elävänä ihmisenä eikä vain historian kirjojen painokuvana. Näinhän se on; edellä käyneet ihmiset ovat yhä kanssamme, kun maallisen ja hengellisen raja pikkuhiljaa kunkin kohdalla ohenee. Jokaisessa yhdessä vietetyssä messussa saamme kokea tämän. Nämä kaksi laattaa Lemmikin polulla on saanut nimet kirjoina: Katariina Jacellonican ilon lähteet ja jatko osana Taivasvoima ja Katariina Jagellonica.
Lemmikki muuttiHelsinkiin 2021. Hän löysi innostuksen seuraavaan kirjaansa Fides-lehden artikkeleista, joissa Heidi Tuorila-Kahanpää käsitteli ja valotti Mannerheimin Anastasie-tyttären elämänvaiheita. Tämä, jo kahdeksas laatta, Lemmikin katolisella polulla on hurmaava romaani, jossa fakta ja mielikuvitus punoutuvat kauniiksi kerronnaksi, jossa maallinen historia löytää kosketuspinnan iankaikkisen elämän kanssa. Kirjailija on antanut kirjalle nimen: Mannerheimin tytär ja koirajumalien aika.
Lemmikin täyttäessä 80 vuotta hänen innostuksensa vain lisääntyy ja tänä syksynä ilmeistyi kaksi uutta kirjaa. Yhdeksäntenä laattana on Demonien lumo, faktakirja kristityille ja pian sen jälkeen ilmestyi lastenkirja Prinsessa Risu vihertyy polun kymmenentenä laattana. Aikuisille kristityille lukijoille tarkoitettu Demonien lumo keskittyy teemoihin, jotka enemmän tai vähemmän ovat läsnä kaikissa Lemmikin katolisen polun kirjoissa: elämme maailmassa, jossa Jumalaan turvautuvien ja Häntä kuuntelevien uskovien on opittava erottamaan hyvä pahasta, löytämään tie armahtavan Isän käsiin. Tähän Lemmikki lukijoitaan haluaan tarinoillaan rohkaista. Ja kirjailija säilyttää aina iloisen ilmeen kasvoillaan ja muistuttaa, että iloon meidät on kutsuttu. Pyyhkikää pois kateus ja kurttuotsaisuus kasvoistanne ja teistä tulee kauniita niin kuin satukirjan prinsessa Risustakin lopulta tulee kaunis, reipas ja iloinen.
Kunniakkaita vuosia täyttävälle kirjailija-taiteilijalle kuuluu kiitos siitä mitä hän haluaa lukijoittensa kanssa ilolla ja innostuksella jakaa. Onnea ja Jumalan siunausta tuleville polun laatoille!
Eeva Vitikka-Annala
