Älkää pelätkö! Avatkaa ovet Kristukselle!
Pyhän paavi Johannes Paavali II:n muistopäivää vietetään 22. lokakuuta. Päivän lukupalveluksen toisena lukukappaleena on katkelma paavin saarnasta hänen paaviutensa alussa (22.10.1978).
Pietari tuli Roomaan! Mikä muu hänet olisi johtanut ja ohjannut tähän kaupunkiin, Rooman imperiumin sydämeen, kuin kuuliaisuus hänen Herralta saamalleen innoitukselle? Ehkäpä tämä galilealainen kalastaja ei olisi halunnut tulla tänne. Ehkä hän olisi halunnut pysyä siellä, Genesaretin järven rannoilla, veneineen ja verkkoineen. Mutta Herran johdattamana ja kuuliaisena hänen innoitukselleen Pietari tuli tänne.
Vanhan tradition mukaan Neron vainojen aikoihin Pietari tahtoi jättää Rooman. Silloin Herra puuttui asiaan ja kohtasi hänet tiellä. Pietari kääntyi hänen puoleensa ja kysyi: ”Minne menet, Herra?” Herra vastasi heti: ”Menen Roomaan tullakseni uudelleen ristiinnaulituksi.” Pietari kääntyi takaisin Roomaan ja jäi sinne aina ristiinnaulitsemiseensa saakka.
Meidän aikamme kutsuu meitä, pakottaa meitä, velvoittaa meitä kääntämään katseemme Herraan ja nöyrästi ja hurskaasti mietiskelemään Kristuksen korkeimman vallan salaisuutta.
Hän, joka syntyi Neitsyt Mariasta, puusepän poika (näin luultiin), elävän Jumalan Poika, kuten Pietari tunnusti, tuli tekemään meistä kaikista ”kuninkaallisen papiston”.
Vatikaanin toinen kirkolliskokous on muistuttanut meitä tämän vallan salaisuudesta ja tuonut valoon Kristuksen – papin, profeetan ja opettajan, kuninkaan – lähetystehtävän, joka jatkuu kirkossa. Kaikki, koko 319
Jumalan kansa osallistuu tähän kolminaiseen lähetystehtävään. Ehkäpä siksi paavin päähän aikoinaan asetettiin tiara, kolminainen kruunu, jotta se tämän merkin kautta kuvaisi, miten koko Kristuksen kirkon hierarkkinen järjestys, koko kirkossa käytetty ”pyhä valta”, ei ole mitään muuta kuin palveluvirka, palveluvirka jolla on yksi päämäärä: että koko Jumalan kansa osallistuisi tähän Kristuksen kolminaiseen lähetystehtävään, pysyen aina Herran vallan alaisuudessa. Tämä valta ei ole lähtöisin tämän maailman mahdeista, vaan taivaalliselta Isältä sekä Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen salaisuudesta.
Herran valta, samaan aikaan ehdoton ja suloisen lempeä, puhuttelee ihmisen koko syvyyttä: hänen syvimpiä järjen, tahdon ja sydämen pyrkimyksiään. Se ei puhu pakkovallalla, vaan rakkaudella ja totuudella.
Uutena Pietarin seuraajana Rooman piispanistuimella tahdon tänään rukoilla hartaasti, nöyrästi ja luottavasti: ”Kristus! Suo, että minusta tulisi ja voisin olla sinun kaikkivaltiutesi palvelija! Sinun suloisen valtasi palvelija! Sinun ainaisen valtasi palvelija! Suo, että voisin olla palvelija, nimittäin sinun palvelijoittesi palvelija.”
Veljet ja sisaret! Älkää pelätkö ottaa vastaan Kristusta ja hänen valtaansa! Auttakaa paavia ja kaikkia, jotka haluavat palvella Kristusta ja Kristuksen vallalla ihmisiä ja koko ihmissukua!
Älkää pelätkö! Avatkaa ovet Kristukselle, avatkaa ne selälleen. Avatkaa hänen pelastavalle vallalleen valtioiden rajat, taloudelliset ja poliittiset järjestelmät, kulttuurin, hallinnon ja edistyksen vaikutuspiirit. Älkää pelätkö! Kristus tietää, mitä on ihmisessä. Yksin hän tietää!
Niin usein tänä päivänä ihminen ei tunne, mitä hän kantaa sisällään, sielunsa ja sydämensä syvyydessä. Usein hän on epävarma elämänsä tarkoituksesta täällä maan päällä. Häntä kalvaa epäilys, joka muuttuu epätoivoksi. Sallikaa siis – vetoan teihin nöyrästi ja luottavasti – sallikaa Kristuksen puhua ihmiselle. Vain hänellä on elämän sanat, ikuisen elämän.
.
Responsorium
E: Älkää pelätkö: ihmisen Lunastaja ilmoitti ristin vallan ja antoi elämän meidän edestämme!
K: Avatkaa, avatkaa selälleen ovet Kristukselle.
E: Meidät on kutsuttu kirkossa osallisiksi hänen valtaansa.
K: Avatkaa, avatkaa selälleen ovet Kristukselle.
Loppurukous
Laupeudesta rikas Jumala, sinä tahdoit autuaan paavi Johannes Paavalin paimentavan yleismaailmallista kirkkoasi. Suo meidän hänen opetustensa johtamina avata luottavaisesti sydämemme Kristuksen, ihmisen ainoan Lunastajan, pelastavalle armolle. Tätä pyydämme saman Herramme…
