Pyhällä Joosefilla, Neitsyt Marian puolisolla, on ollut erityinen sija paavien opetuksessa. Tänä vuonna on kulunut 150 vuotta pyhän Joosefin julistamisesta yleismaailmallisen kirkon suojelijaksi. Sen johdosta paavi Franciscus on julistanut pyhälle Joosefille omistetun vuoden (8.12.2020-8.12.2021) ja kirjoittanut apostolisen kirjeen Patris corde (Isän sydämellä) (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Paavin mukaan pyhä Joosef voi etenkin covid-pandemian kaltaisten vaikeuksien aikana olla kaikille esirukoilija, tuki ja opas. Julkaisemme tässä kirjeen pääkohtia; koko kirje on luettavissa: katolinen.fi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)/asiakirjoja (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Joosef rakasti Jeesusta ”isän sydämellä”; kaikissa neljässä evankeliumissa Jeesusta kutsutaan ”Joosefin pojaksi”. Kaksi evankelistaa, jotka ovat korostaneet Joosefin hahmoa, eli Matteus ja Luukas, kertovat vähän, mutta riittävästi, jotta voimme ymmärtää, millainen isä Joosef oli ja millaisen tehtävän Katselmus hänelle uskoi.
Jumalanäiti Marian jälkeen kukaan pyhä ei ole saanut niin paljon sijaa paavien opetuksessa kuin Joosef, hänen puolisonsa. Autuas Pius IX julisti hänet ”katolisen kirkon suojelijaksi”, kunnianarvoisa Pius XII ”työläisten suojelijaksi” ja pyhä Johannes Paavali II ”Lunastajan suojelijaksi”. Kaikki voivat löytää pyhässä Joosefissa esirukoilijan, tuen ja oppaan.
1. Rakastettu isä
Pyhän Joosefin suuruus on siinä, että hänestä tuli Marian puoliso ja Jeesuksen isä. Sellaisena hän asettui koko pelastussuunnitelman palvelukseen.
Tämän pelastushistoriallisen roolinsa vuoksi pyhä Joosef on isä, jota kristikansa on aina rakastanut. Sitä osoittavat kaikkialla maailmassa hänelle omistetut lukuisat kirkot sekä hänen kunniakseen vuosisatojen ajan omistetut erilaiset hartausmuodot. Luottamus pyhään Joosefiin tiivistyy ilmaisussa ”Ite ad Ioseph”, joka viittaa nälänhädän aikaan Egyptissä, kun kansa pyysi faraolta leipää ja hän vastasi: ”Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee” (1. Moos. 41:55) [kyseessä oli Jaakobin poika Joosef]. Daavidin jälkeläisenä ja Marian sulhasena pyhä Joosef on liitos, joka yhdistää Vanhan ja Uuden testamentin.
2. Hellä isä
Joosef näki, että Jeesukselle päivästä päivään ”karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä” (Luuk. 2:52). Jeesus näki Jumalan hellyyden Joosefissa: ”Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät häntä” (Ps. 103:13).
Pelastushistoria toteutuu ”vaikka toivoa ei ollut” (Room. 4:18) heikkoutemme kautta. Liian usein ajattelemme, että Jumala luottaa vain siihen, mikä meissä on hyvää ja voittoisaa, kun todellisuudessa suurin osa hänen suunnitelmistaan toteutuu heikkoutemme kautta ja siitä huolimatta. Paholainen saa meidät arvioimaan kielteisesti heikkouttamme, Henki taas tuo sen valoon hellästi. Joosef opettaa meille, että Jumalaan uskominen tarkoittaa sen uskomista, että hän voi toimia myös pelkojemme, haurautemme ja heikkoutemme kautta.
3. Kuuliainen isä
Samoin kuin Jumala teki Marialle ilmoittaessaan tälle pelastussuunnitelmansa, hän ilmoitti suunnitelmansa myös Joosefille unien välityksellä. Joosef oli hyvin ahdistunut Marian käsittämättömän raskauden edessä: hän päättää ”purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa” (Matt. 1:19). Ensimmäisessä unessa enkeli auttaa häntä ratkaisemaan vakavan ongelman: ”älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä” (Matt. 1:20-21). Välittömästi hän vastasi: ”Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt” (Matt. 1:24). Kuuliaisena hän voitti ongelmansa ja pelasti Marian. Joosef tottelee epäröimättä myös enkelin käskiessä viedä lapsi äiteineen Egyptiin ja jälleen palata sieltä Israeliin. Kaikissa elämänsä tilanteissa Joosef antoi myöntävän vastauksen kuten Maria Herran syntymän ilmoittamisessa ja Jeesus Getsemanessa. Perheen päänä Joosef opetti Jeesusta olemaan kuuliainen vanhemmille (vrt. Luuk. 2:51) Jumalan käskyn mukaan (vrt. 2. Moos. 20:12). Nasaretin kätkössä, Joosefin koulussa Jeesus oppi tekemään Isän tahdon.
4. Hyväksyvä isä
Joosef hyväksyy Marian ilman ehtoja. Tässä maailmassa, jossa psyykkinen, sanallinen ja fyysinen väkivalta naisia kohtaan on ilmeistä, Joosef on kunnioittavan ja hienotunteisen miehen esikuva. Hän päättää suojella Marian mainetta, arvokkuutta ja elämää. Monta kertaa elämässämme on tapahtumia, joiden merkitystä emme ymmärrä. Ensireaktiomme on usein pettymys ja kapina. Joosef antaa tilaa tapahtuneelle ja hyväksyy sen, ottaa siitä vastuun ja tekee sovinnon historiansa kanssa. Joosef Hän on rohkea ja vahva toimija. Joosefin vastaanottavaisuus kutsuu meitä hyväksymään kaikki poikkeuksetta sellaisina kuin he ovat, erityisesti heikot, koska Jumala valitsee sen mikä on heikkoa (vrt. 1. Kor. 1:27), hän on ”orpojen isä ja leskien puoltaja” (Ps. 68:6) ja käskee rakastamaan muukalaista. Haluan ajatella, että Joosefin asenteista Jeesus sai lähtökohdan vertaukseen tuhlaajapojasta ja armahtavasta isästä.
5. Luovan rohkea isä
Toisinaan juuri vaikeudet tuovat meistä esiin voimavaroja, joita emme uskoneet meillä olevan. Jumala toimii keskellä tapahtumia ja ihmisiä. Joosef on mies, jonka kautta Jumala pitää huolta lunastushistorian alusta. Hän on todellinen ”ihme” jonka kautta Jumala pelastaa lapsen ja hänen äitinsä. Betlehemiin tullessaan, kun ei löydä majoitusta, jossa Maria voisi synnyttää, hän järjestää tallin ja muuttaa sen mahdollisimman vastaanottavaksi paikaksi Jumalan Pojalle tulla maailmaan (vrt. Luuk. 2:6-7). Herodeksen taholta uhkaavan vaaran edessä, kun tämä haluaa tappaa lapsen, vielä kerran unessa Joosef saa varoituksen ja suojelee lasta, ja sydänyöllä hän järjestää paon Egyptiin (vrt. Matt. 2:13-14).
Maallisten hallitsijoiden ylimielisyydestä ja väkivallasta huolimatta Jumala löytää aina tavan toteuttaa pelastussuunnitelmansa. Myös elämämme näyttää joskus olevan voimakkaiden valtojen armoilla, mutta Jumala pystyy aina pelastamaan sen, kunhan käytämme samaa luovaa rohkeutta kuin Nasaretin kirvesmies. Jos joskus näyttää, että Jumala ei auta meitä, se ei tarkoita, että hän olisi hylännyt meidät, vaan että hän luottaa meihin, siihen mitä voimme suunnitella, keksiä ja löytää.
Egyptissä pyhän perheen piti kohdata konkreettisia ongelmia kuten kaikkien muidenkin perheiden, kuten monien siirtolaisten, jotka nykyäänkin vaarantavat henkensä onnettomuuksien ja nälän pakottamina. Pyhä Joosef on erityisesti suojelija kaikille niille, joiden on jätettävä maansa sodan, vihan, vainon ja kurjuuden takia.
Kaikkivaltiaan Poika tulee maailmaan ja tarvitsee Joosefin puolustusta, suojaa, huolenpitoa ja kasvatusta. Joosef suojelee jatkuvasti kirkkoa, suojelee jatkuvasti lasta ja hänen äitiään, ja mekin rakastaessamme kirkkoa rakastamme jatkuvasti lasta ja hänen äitiään.
6. Työtä tekevä isä
Eräs pyhälle Joosefille tyypillinen piirre, jota on korostettu ensimmäisestä yhteiskunnallisesta kiertokirjeestä (Leo XIII:n Rerum novarum) alkaen, on hänen suhteensa työhön. Pyhä Joosef oli kirvesmies, joka teki rehellistä työtä taatakseen perheensä ylläpidon. Häneltä Jeesus oppi, kuinka arvokasta, arvollista ja iloista on syödä leipää, jonka on omalla työllään ansainnut.
Aikamme taloudellinen, yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja hengellinen kriisi voi olla kaikille kutsu löytää uudelleen työn arvo, tärkeys ja välttämättömyys, jotta synnytetään uusi ”normaali”, jossa ketään ei suljeta pois. Pyhän Joosefin työ muistuttaa meille, että itse ihmiseksi tullut Jumalakaan ei halveksinut työntekoa.
7. Varjoon jäävä isä
Suhteessa Jeesukseen Joosef on taivaallisen Isän varjo maan päällä. Joosef osasi rakastaa poikkeuksellisen vapaasti. Hän ei koskaan asettanut itseään keskipisteeksi. Hän ei ajatellut itseään, vaan asetti elämänsä keskipisteeksi Marian ja Jeesuksen.
Joosefin onnellisuus ei ollut uhrautumisessa vaan itsensä antamisessa. Hänessä ei koskaan havaita turhautumista, vaan vain luottamusta. Maailma tarvitsee isiä, se torjuu tyrannit, jotka haluavat omistaa toisia täyttääkseen oman tyhjyytensä. Jokainen lapsi kantaa itsessään ainutlaatuista salaisuutta; se voi tulla valoon vain isän avulla, joka kunnioittaa hänen vapauttaan. Tuollainen isä tiedostaa, että hänen kasvatustehtävänsä tulee täyttymykseensä hänen tullessaan ”tarpeettomaksi”, nähdessään lapsensa itsenäistyvän ja kulkevan elämän tietä omillaan, asettautuessaan Joosefin tilanteeseen, joka tiesi aina, että lapsi ei ollut hänen, vaan vain uskottu hänen hoitoonsa. Tietyssä mielessä me kaikki olemme aina Joosefin tilanteessa: varjo ainoasta taivaallisesta Isästä, joka ”antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille” (Matt. 5:45).
Terve, Lunastajan suojelija
ja Neitsyt Marian sulhanen.
Sinulle Jumala uskoi Poikansa;
sinuun Maria luotti;
sinun kanssasi Kristus tuli ihmiseksi.
Oi autuas Joosef, ole meillekin isä,
ja johdata meitä elämän tiellä.
Pyydä meille armoa, laupeutta ja rohkeutta
ja suojele meitä kaikelta pahalta. Aamen.