Kirkon talouden kehityksestä kevään 2020 aikana
Kirkon taloudelle – kuten koko Suomelle – kulunut kevät on ollut poikkeuksellisen haastavaa aikaa. Vaikuttaa, että katveeseen yleisessä koronakeskustelussa on jäänyt, että myös kirkot ja muut uskonnolliset yhteisöt ovat kärsineet taloudellisia menetyksiä koronaviruspandemian aikana. Samalla helposti unohdetaan, että myös uskonnolliset yhteisöt työllistävät merkittävän määrän ihmisiä maassamme. Erityisesti pienet, ei valtionkirkko-asemassa olevat yhdyskunnat, jotka pääosin toimivat kolehtien ja muiden vapaaehtoisten jäsentulojen varassa, ovat olleet vaikeuksissa. Kirkollisten tilaisuuksien sulkeuduttua kolehtitulot ovat jääneet minimaalisiksi. Kuitenkin kulut ovat pääosin pysyneet ennallaan.
Näin on käynyt myös katoliselle kirkolle. Viime kuukausina messuissa kerättävät kolehtitulot ovat romahtaneet suurin piirtein nollaan. Huolestuttavaa on ollut, että samaan aikaan myös vapaaehtoiset lahjoitukset ja jäsenmaksujen maksaminen seurakuntien tileille on pudonnut selvästi viime vuoden vastaavasta ajanjaksosta. Tässä ehkä näkyy taloudellisen epävarmuuden lisääntyminen jäsenistön keskuudessa. Toivoa sopii, että koronaepidemian vähitellen hellittäessä jäsentulot alkavat kasvaa uudelleen ja saavuttavat vähintään edellisen vuoden tason. Muussa tapauksessa kirkolla on entistä haastavammat taloudelliset ajat edessä. Yhä uusia sopeutustoimia joudutaan siinä tapauksessa tekemään.
Ohessa on yksinkertainen grafiikka jäsentulojen kehityksestä tammikuusta toukokuun puoliväliin sekä vuonna 2019 että 2020.
Jäsentuloiksi katsotaan kirkon laskelmissa jäsenmaksut, kolehdit ja vapaaehtoisesti annetut lahjoitukset. Toki muitakin tuloja on, kuten vuokratulot ja eri organisaatioilta saadut avustukset, mutta niiden rooli on erilainen kirkon taloudessa. Keskeinen, ja omissa käsissämme oleva tulovirta ovat juuri jäsentulot. Tämän vuoden toukokuussa jäsentulot kattoivat vain 45 % kokonaiskustannuksistamme, mikä on aivan liian vähän, jotta kirkon taloutta voitaisiin kuvata tasapainoiseksi.
Grafiikan pylväät kuvaavat jäsentulojen kumulatiivista kehitystä vuonna 2020, viiva taas kuvaa vuotta 2019. Voimme selvästi havaita, että jo vuoden alusta lähtien jäsentulojen määrä on jäänyt pienemmäksi kuin edellisenä vuonna. Huhtikuun lopussa ero oli jo revennyt noin 190 000 euroon, mutta toukokuussa tilanne on hiukan parantunut, eron ollessa nyt noin 120 000 euroa. Tähän on vaikuttanut jäsenille lähetetty jäsenmaksukirje, joka on toukokuussa tuonut jonkin verran lisää tuloja. Nähtäväksi jää kirjeen vaikutus kesän tuloihin. Kiitos niille, jotka kirjeen saatuaan ovat päättänyt avustaa kirkkoaan jäsenmaksuja maksamalla!
Grafiikasta voi nähdä, että pylvään alimman osan eli kolehtien määrän kertyminen on täysin pysähtynyt. Toisaalta lahjoitustenkin kertyminen on hyvin vähäistä. Valtaosa tuloista kertyy jäsenmaksujen kautta, mikä sinänsä on toivottava suuntaus. Hiippakunta toivookin, että jäsenet muistaisivat jäsenmaksujen tasaisen maksamisen kuukausittain myös kesän aikana, koska kirkon menot eivät pysähdy silloinkaan. Esimerkiksi keskellä kesää joudutaan maksamaan kiinteistöjen kiinteistöverot ja työntekijöiden lomarahat.
Mitä näiden lukujen valossa voi ennustaa koko kuluvan vuoden taloustilanteesta? Kirkon kokonaisbudjetti laadittiin sillä olettamuksella, että se jäisi noin 200 000 euroa alijäämäiseksi. Tämä alijäämä joudutaan kattamaan omaisuutta myymällä. Budjettilaskelmissa oli mukana myös välttämättömimmät remontti-investoinnit, joita budjetteihin kirjattiin hiukan yli 400 000 euroa.
Jos jäsentulot eivät koronatilanteen helpottaessa nouse huomattavasti, on vaarana, että alijäämä kasvaa ehkä toiset 200-300 000 euroa. Näin vuoden toiminnan alijäämäksi uhkaa tulla noin puoli miljoonaa euroa, mikä olisi yli viidesosa kirkon kokonaiskustannuksista. Näin ison alijäämän kattaminen esimerkiksi omaisuutta myymällä olisi raskas tehtävä ja heikentäisi kirkon omaisuustasetta merkittävästi. Siksi toivonkin, että jokainen kirkon jäsen huolehtisi omasta velvoitteestaan maksaa jäsenmaksuja kirkon talouden turvaamiseksi. Kyse ei ole kovin suuresta lisäpanostuksesta. Jos jokainen aikuinen katolilainen maksaisi tänä vuonna 30 euroa enemmän kuin oli suunnitellut maksavansa, niin budjetin alijäämä ei kasvaisi. Tällä panostuksella kirkkomme 10 000 aikuista jäsentä rahoittaisi mainitun 300 000 euroa. 50 euron lisäpanostuksella saisimme koko alijäämän kurottua umpeen.
Lämmintä ja aurinkoista kesää kaikille!
Peter Kuronen
Hiippakunnan ekonomi
Hiippakunnan taloustoimisto
