Vuoden 2020 talouden näkymiä
Vuosi 2020 on jo edennyt kevättalveen, vaikka täällä etelässä ei ole lumikinoksia nähtykään. Vuoden 2019 tilinpäätös ei ole vielä valmis, joten niiden tietojen julkaiseminen on ennenaikaista. Tilinpäätös on valmistumassa lähiviikkoina tilitoimistossa, minkä jälkeen asia etenee tilintarkastajan käsittelyyn. Kuitenkin päättyneen vuoden jäsentulotiedot ovat jo olemassa.
Tässä raportissa keskitytään kirkon virallisen budjetin analysointiin. Budjetit on käsitelty hiippakunnan talousneuvostossa joulukuussa 2019 ja hiippakunnan asiainhoitaja on allekirjoittanut lopulliset budjetit 31.1.2020. Hiippakunnan kokonaistulot ja menot budjettivuonna 2020 ovat seuraavat: Hiippakunnan (kuurian) tulot 819 000 (ilman omaisuuden myyntituloja; sisältää myös saadut ulkomaiset ja kotimaiset avustukset) ja menot 1 113 000; seurakuntien tulot 1 532 000 ja menot 1 443 000. Menoissa on huomioitu 200 000 (hpk) ja 230 000 (srk) varaukset korjausremontteihin. Yhteensä tuloja 2 351 000 ja menoja 2 556 000, alijäämä –205 000 €.
Kokonaismenojen ja tulojen taso on suurin piirtein edellisen vuoden tasolla, mutta menoissa on varauduttu aikaisempaa huomattavasti pienempiin remonttimenoihin. Budjetit sisältävät 430 000 euroa remontteja/rakennusinvestointeja. Tästä noin puolet on merkitty hiippakunnan (kuurian) budjettiin. Erityisesti Henrikin ja Marian seurakunnat ovat varautuneet itse maksamaan remonttejaan. Paikalliskirkkomme taloudellisesta tilanteesta johtuen emme kykene käyttämään rakennusinvestointeihin niin paljon kuin ns. korjausvelkamme edellyttäisi.
Kokonaistulot eivät sisällä mahdollisesta omaisuuden myynnistä syntyviä myyntituottoja. Erityisesti hiippakunnan kuurian budjetin alijäämä saattaa pakottaa myymään tänäkin vuonna omaisuutta, jotta kokonaisbudjetin alijäämä saadaan katettua. Yhdistetyn budjetin alijäämä on –205 000 € eli 8 % kokonaismenoista. Toivossa tietenkin eletään, että seurakuntalaisten maksamat jäsenmaksut ja muut jäsentulot kasvaisivat arvioitua enemmän, jolloin myyntitarve pienenee. Hiippakunnalla on mahdollisuus myydä Espoossa rakentamaton tonttimaa, kunhan kaupungin kaavoitusasiat ovat ensin ratkenneet. Tällä tontilla ei ole toiminnallista merkitystä ja asiaa on käsitelty hiippakunnan talousneuvostossa.
Hiippakunnan kokonaismenot sisältävät henkilöstömenoja 780 000 €, mikä on samaa tasoa kuin edellisenä vuonna. Henkilöstömenot muodostavat melko pienen osuuden kokonaismenoista, noin 30 %. Tämä summa sisältää jopa papiston luontoisedut. Henkilöstömenot sisältävät myös verot, sosiaalikulut ja työterveyshuollon.
Hiippakunta (kuuria)
Hiippakunnan tulot muodostuvat pääpiirteissään seuraavasti (suluissa osuus kokonaistulosta): osastojen tulot (esim. kirjamyynti) 63 000 (8 %), hiippakuntamaksut seurakunnilta 155 000 (19 %), vuokratuotot 153 000 (19 %), sekaiset tulot 43 000 (5 %), avustukset 370 000 (45 %), testamenttilahjoitukset ja muut 32 000 (4 %). Yhteensä 819 000 €.
Taulukosta voidaan havaita, että tärkein hiippakunnan rahoitusmuoto edelleen on ”ulkomaiset ja kotimaiset avustukset”, jotka kattavat lähes puolet tulovirroista. Tärkeimmät avustajat ovat ulkomaiset Bonifatiuswerk ja Diasporakommissariat sekä useat Ansgarwerkit Saksassa ja Sveitsissä. Ajoittain saamme avustuksia myös yleissaksalaiselta Porticukselta, joka avustaa myös muita kirkkokuntia kuin katolista kirkkoa. Esimerkiksi Porticus on muutaman vuoden ajan avustanut hiippakunnan taloustoimiston palkkakustannusten maksussa. Kotimaisia avustajia on käytännössä vain Suomen valtio eli Opetusministeriö. Yleinen trendi vuodesta 2016 tähän päivään on, että säännölliset avustukset eri tahoilta pienenevät. Tämä koskee erityisesti Diasporakommissariatin maksamia papiston palkka-avustuksia (A-kassaraha). Kun vuonna 2017 saimme vielä lähes 280 000 euroa A-kassarahaa, niin tämän vuoden budjettitieto on, että avustuksia saamme enää 214 000 euroa, eli lasku on –24 %. Ansgarwerkien osalta vuonna 2017 saimme 51 000 euroa avustuksia, kuluvan vuoden budjettitieto on enää 25 000 €, eli avustukset ovat laskemassa puoleen. Opetusministeriönkin yleisavustuksessa on tapahtunut noin –15 % lasku viimeisen neljän vuoden aikana ja se on nyt noin 110 000 euroa. Kaikesta tästä voidaan nähdä, että tulevaisuudessa paikalliskirkkomme pitää pystyä vastaamaan kuluistaan itse, avustusten varaan toimintaa ei voi suuresti laskea.
Avustusten ohella lähes yhtä suuren tulovirran muodostavat hiippakuntamaksut ja hiippakunnan saamat vuokratuotot (38 %). Seurakuntien hiippakunnalle tulojensa perusteella maksamat hiippakuntamaksut (2019 ja 2020 piispan päätöksen perusteella maksu on 15 % tietyistä tuloista) ovat kehittyneet seuraavan kaavion mukaisesti.
Hiippakuntamaksujen nousu selittyy seurakuntien jäsentulojen kasvulla ja hiippakuntamaksun prosentin nousulla pari vuotta sitten. Maksut tilitetään hiippakunnalle kolme kertaa vuodessa.
Jäsenmaksu-uudistuksen myötä hiippakunta menetti mahdollisuutensa saada jäsenmaksutuloja suoraan jäseniltä, kun keräys siirrettiin seurakuntiin. Vielä vuonna 2017 jäsenmaksutuloja kertyi yli 115 000 euroa. Myös Fides-lehden tilaustulot ovat pienentyneet lähes olemattomiin, koska jäsenmaksujen maksaminen oikeuttaa nyt ilmaiseen lehteen. Tosin lehden ilmestyminen on pääosin siirtynyt verkkoon, mikä on alentanut painatus- ja ennen kaikkea postituskuluja. Vielä vuonna 2017 hiippakunta keräsi Fides-tilaustuloja 78 000 euroa.
Hiippakunnan (kuurian) menot jakautuvat näin: Henkilöstömenot 438 000 (39 %), osastojen erityismenot 128 000 (12 %), hiippakunnalliset menot 347 000 (31 %), remonttivaraus 200 000 (18 %). Yhteensä 1 113 000 €.
Hiippakunnan menot verrattuna vuoteen 2018 ovat laskeneet selvästi lähes kaikilla osa-alueilla. Vuonna 2018 kokonaismenot olivat yli 1,7 milj. euroa, missä oli mukana leirikeskus Stella Mariksen purkuun liittyvät kustannukset sekä käynnissä olleita useita pienempiä remonttiprojekteja ympäri maata. Samaan aikaan hiippakunta joutui vahvasti avustamaan alijäämäisten seurakuntien taloutta. Hiippakunnan henkilöstömenot ovat laskeneet 10 %, mikä johtuu henkilöstömäärän vähentymisestä.
Hiippakunnallisia osastoja ovat viestintä-, julkaisu- ja opetusosasto ja näiden osastojen toimintaan kuluu osastojen erityismenot. Esimerkiksi Julkaisuosasto kääntää ja editoi katolista kirjallisuutta suomeksi ja Opetusosasto valmistelee opetusmateriaaleja. Yhtenä uutena työkohteena Viestintäosasto valmistelee ohjelmasarjaa radioon. ”Hiippakunnallisiin menoihin” kuuluu suuri joukko pieniä ja suuria menoeriä, joista hiippakunta joutuu vastaamaan. Esimerkiksi pienten seurakuntien avustamiseen on varattu 34 000 € ja kiinteistöverojen maksuun hiippakunnan omistamista kiinteistöistä 57 000 €. Vastike- ym. vuokria joudutaan maksamaan 13 000 € ja seminaristien (pappisopiskelijoiden) apurahoihin on varattu 65 000 €. Tietojärjestelmien päivitykseen, tietoturvallisuuteen ja koko hiippakunnan sähköpostiosoitteiden ylläpitoon kuluu yli 20 000 €. Lisäksi taloushallintojärjestelmä Fivaldin ylläpitoon, kehittämiseen ja erilaisiin muutostöihin kuluu yli 20 000 euroa, missä on mukana myös palkkahallinnon hoito ja viranomaisyhteyksien ylläpito (työeläkelaitoksiin, kansalliseen tulorekisteriin ja verottajaan). Fivaldin ylläpito aiheuttaa vain 1,8 % menoerän hiippakunnan kokonaiskuluista, eli järjestelmä on hyvin edullinen tapa järjestää sähköinen taloushallinto. Hiippakunta maksaa myös suurimman osan tilintarkastuskuluista, myös seurakuntien tilintarkastuksen osalta. Joudumme ehkä käyttämään konsulttipalveluja (lakiasiat ja kiinteistöasiat), mutta budjettivuodelle on luvattu Saksasta näihin avustusta. Hiippakunnan omien tilojen remontointiin ei ole juurikaan varattu varoja.
Paikalliskirkkomme eri puolilla maata olevat kiinteistöt ovat pääosin vanhoja ja tarvitsivat kipeästi erilaisia korjauksia. Monessa seurakunnassa olisi tarve aloittaa putkiremontti ja lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien korjaukset sekä joissakin kattorakennelmissa on ongelmia. Näihin korjauksiin ei ole juurikaan varaa nykyisessä tilanteessa. Siksi hiippakunta on pystynyt budjetoimaan ainoastaan 200 000 euroa kaikkein akuuteimpiin kohteisiin. Tarve seuraavan viiden vuoden aikana olisi moninkertainen. Voimme kuitenkin hakemalla saada joihinkin kohteisiin avustusta Saksasta, mutta ongelma on, että avustajat maksavat tuet vasta kun koko projekti on loppuun suoritettu ja itse maksettu. Mistä rahat ensin, kuuluu visainen kysymys?
Seurakunnat
Seurakuntien osalta voidaan todeta, että suurin osa seurakunnista kykenee rahoittamaan tuloillaan ja saamillaan avustuksilla ne menot, joista ne itse suoraan päättävät. Menojen päälle tosin hiippakunta maksaa joitakin menoja, joten aivan näin hyvä tilanne ei todellisuudessa ole. Kahdeksasta seurakunnasta kolme pientä seurakuntaa ovat tappiollisia. Parhaiten tulojen ja menojen suhde on kohentunut Turussa mutta ilahduttavaa on, että kaksi suurinta seurakuntaamme Helsingissä ovat myös ylijäämäisiä.
Tuleva kehitys riippuu paljon siitä, miten seurakuntalaiset maksavat jäsentuloja seurakuntiensa tileille ja kolehteihin. Sillä on vaikutus myös hiippakuntaan kuuriaan seurakuntien suorittaman hiippakuntamaksun kautta. Budjetissa jäsentuloja (jäsenmaksut, vapaaehtoiset lahjoitukset ja kolehdit) on merkitty seurakuntiin 937 000 €. Jäsentulojen sisällä jäsenmaksujen osuus kasvaa ja lahjoitusten osuus kutistuu, kolehdit pysynevät ennallaan. Viimeisten vuosien aikana jäsentulot ovat kehittyneet seurakunnissa seuraavasti:
Jäsenmaksut muodostavat jo noin 63 % kaikista jäsentuloista (jäsenmaksut, kolehdit, lahjoitukset). Vuoden 2017 luvussa on mukana hiippakunnan keräämät jäsenmaksut (115 000 €).
Vuonna 2017 hiippakunta keräsi vielä jäsenmaksuja, yhteensä 115 000 e. Kuten prosenttiluvuista voi todeta, siirtymä jäsentuloissa on ollut toivottuun suuntaan eli jäsenmaksujen maksamiseen lahjoitusten ja kolehtien sijaan. Toivoa sopii, että seurakuntien arvioimat jäsentulomäärät 2020 osoittautuvat liian varovaisiksi, tarve olisi joka vuosi kasvattaa jäsentulojen määrää muutama sata tuhatta euroa, jotta ulkomaiset rahoittajamme suostuvat maksamaan avustuksia. Paikalliskirkkomme tulokehitystä seurataan rahoittajien taholta tarkasti. Jotta suurempiin tuloihin päästäisiin, yhä useamman aikuisen jäsenen pitäisi herätä maksamaan jäsenmaksuja. Kirjanpidon perusteella tilitoimistomme arvio on, että varsin pieni osuus jäsenistä maksaa säännöllisesti jäsenmaksuja, arviolta alle 15 % aikuisista jäsenistä. Joten 10 prosenttiyksikköä lisää säännöllisiä maksajia tarkoittaisi 1000 uutta maksajaa.
Voidaan myös todeta, että nämä ”perustulot” eivät kata kuin vaatimattoman osan hiippakunnan ja seurakuntien 2,5 miljoonan euron kokonaiskuluista (37 %). Onneksi seurakunnat saavat toimintaansa myös muitakin tuloja. Seurakuntapappien palkkoihin saadaan tänä vuonna avustusta Saksasta A-kassarahan muodossa 130 000 euroa, missä on kuitenkin selvä lasku viime vuoteen. Näillä rahoilla rahoitetaan suurehko osa pappien palkkakuluista. Lisäksi Saksasta saadaan vielä tänä vuonna 40 000 euroa erityisavustusta papiston palkkaratkaisujen toteuttamista varten. Tämä raha on tarkoitettu väliaikaiseksi, siirtymäajan ratkaisuksi vuosille 2018–2020. Aikaisempina vuosina tuki on ollut 250 000 euroa, eli pudotus on melkoinen ennen kuin tuki loppuu kokonaan. Seurakunnat saavat myös vuokratuottoja asunnoistaan ja muista kohteistaan yhteensä 109 000 euroa. Tärkeimmät vuokratuottojen saajat ovat Marian ja Ristin seurakunnat. Nähtäväksi myös jää, millaisia summia seurakunnat ja hiippakunta kykenevät keräämään rahankeruuluvan alaisilla keruumenetelmillä. Hiippakunnan on tarkoitus hakea poliisiviranomaisen myöntämät rahankeruuluvat, joiden hakuprosessia aloitellaan parasta aikaa.
Seurakuntien menot muodostuvat pääpiirteissään seuraavan taulukon mukaisesti:
Menojen kasvu verrattuna vuoteen 2018 (+32 %) selittyy palkkakustannusten nousulla ja seurakuntien itse rahoittamilla remonteilla. Suurin menoerä muodostuu henkilöstömenoista, jotka sisältävät myös verot ja sosiaalikulut (mm työeläkemaksut) sekä työterveyshuollon kulut. Palkkaratkaisujen myötä papistolla on ollut oikeus saada työterveyshuoltopalveluja Terveystalo Oy:stä. Vuoteen 2018 verrattuna papiston palkkakustannusten nousu (+32%) johtuu lähinnä kasvaneesta pappien määrästä seurakunnissa ja vähäisessä määrin pakollisten sosiaalikulujen noususta ja työterveyshuoltomenoista.
Henkilöstömenojen lisäksi suuri menoerä on toimitiloihin ja asuntoihin liittyvät kulut (23%). Hiippakunnan avustaminen ei muodosta kovin suurta menoerää seurakunnille (11 % kokonaismenoista), varsinkin kun muistaa että hiippakunta hoitaa muun muassa kaikkien kirkon työntekijöiden palkanmaksurutiinit ja viranomaisilmoitukset. Ilahduttavaa on, että osa seurakunnista on itse toteuttamassa remontteja, mikä helpottaa hiippakunnan tilannetta. Seurakuntien hallinnon järjestäminen koostuu useista sekalaisista eristä, mutta keskeisimpiä ovat kirjanpito- ja maksuliikennejärjestelmän ylläpito ja käyttö. Tämä tapahtuu Fivaldi-järjestelmässä, joka on ollut käytössä vuoden 2018 alusta alkaen. Järjestelmä toimii taloushallinnon ytimenä ja sitä kautta hoituvat kaikkien yksiköiden maksuliikenne ja kirjanpitoasiat sekä palkkahallinto. Yhteensä seurakunnat maksavat tämän keskeisen järjestelmän käytöstä vajaa 35 000 euroa eli 2,4 % seurakuntien kokonaismenoista. Jos otetaan huomioon, kuinka paljon järjestelmä on tehostanut maksuliikenteen ja kirjanpidon järjestämistä, on kulu hiippakunnan kannalta hyvin vaatimaton.
Leirikeskus Stella Mariksen rakennusten purkamisen yhteydessä piispa päätti, että hiippakunnan järjestämä leiritoiminta siirtyy seurakuntien hoitoon. Vuonna 2020 leiritoiminnan menoihin on budjetoitu seurakunnissa 30 000 euroa.
Tätä kirjoitettaessa meillä ei ole tietoa, milloin hiippakunta saa uuden piispan, joka voisi piispan valtuuksin viedä eteenpäin tarvittavia taloudellisia uudistuksia. Talouden täytyy kuitenkin toimia näissäkin olosuhteissa ja siksi hiippakunnalla on toimivaltainen talousneuvosto, joka antaa suosituksia hiippakunnan asianhoitajalle.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan on todettava, että Helsingin hiippakunnan ja sen seurakuntien tulevaisuus riippuu keskeisesti siitä, että yhä useampi aikuinen katolilainen huolehtisi velvollisuudestaan osallistua kirkon taloudelliseen tukemiseen jäsenmaksua maksamalla. Ne, jotka niin jo tekevät, ansaitsevat suuren kiitoksen; ne, jotka eivät vielä ole siihen sitoutuneet – nyt on sopiva hetki aloittaa. On vaikea suunnitella tulevaisuutta, kun talous ei ole tasapainossa. Suunta on kieltämättä hyvä, mutta matkaa on vielä kovin paljon jäljellä.
Peter Kuronen
Hiippakunnan ekonomi
Uuden käytännön mukaan jäsenten ensisijainen avustuskeino on maksaa jäsenmaksuja, koska säännöllinen jäsenmaksutulo takaa seurakunnille tasaisen tulovirran suoraan pankkitileille. Tämän vuoksi hiippakunta on lähettänyt jäsenmaksulomakkeet ja ohjeet jäsenille seurakuntien puolesta. Vuonna 2019 hiippakunta maksoi jäsenmaksulaskujen valmistelu-, lähetys- ja asiakaspalvelukulut. Näistä kertyi kuluja noin 20 000 euroa. Kirjeet lähetettiin kaksi kertaa vuodessa kaikille aikuisille jäsenille, joita on noin 10 000. Hiippakunnan taloustoimisto kantoi suurimman osan asiakaspalvelutyön vastuusta, vastaten satoihin jäsenten soittamiin puheluihin ja jäsentietojen korjauspyyntöihin. Ainakaan lähiaikoina hiippakunta ei keskitetysti lähetä uusia jäsenmaksulaskuja, vaan jäsenten toivotaan käyttävän entisiä tili- ja viitenumerotietoja jäsenmaksujen maksamisessa. Tästä syystä olisi tärkeää, että seurakunnat itse pitäisivät yllä viestiä, kuinka tärkeää jäsentulojen kertyminen on sekä seurakunnalle että hiippakunnalle. Alustavat tiedot tammikuulta 2020 osoittavat, että jäsentulojen kertymät ovat laskeneet huolestuttavasti. Lasku viime vuoden keskimääräiseen kuukauteen on -31 %. Toivoa sopii, että tilanne korjautuu nopeasti. Vetoamme kaikkiin jäseniin, että he muistavat hoitaa tärkeän velvollisuutensa tukea kirkkoa. Jäsenmaksu vastaa sitä, mitä luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa nimitetään kirkollisveroksi. Vuonna 2019 jäsenmaksutuloja kertyi seurakuntien tileille 602 000 euroa, mikä on 60 € per aikuinen jäsen. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Helsingissä työssäkäyvä luterilainen maksaa virallisten tilastojen mukaan kirkollisveroa vuosittain yli 400 €. Kainosti on todettava, että meillä on vielä runsaasti matkaa tähän.
Jäsenmaksu / Medlemsavgift / Membership fee
- 1,5 % kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta
- maksetaan mieluiten kuukausittain omalle seurakunnalle
- koskee jokaista 18 vuotta täyttänyttä katolilaista
- voi jättää maksamatta kokonaan tai osittain, mikäli tuloraja 15 000 € ei ylity tai taloustilanne on erityisen huono
Katso myös: katolinen.fi/maksu
