Palavin sydämin, liikkeelle lähtien

Paavi Franciscuksen viesti 97. Maailman lähetyspäivää varten 2023

 (VRT. LUUK. 24:13–35) – 22. LOKAKUUTA 2023)

Rakkaat veljet ja sisaret!

Tämänvuotista Maailman lähetyspäivää varten olen valinnut teeman, jonka lähtökohtana on Luukkaan evankeliumin kertomus opetuslapsista Emmauksen tiellä (vrt. Luuk. 24:13–35): ”Palavin sydämin, liikkeelle lähtien”. Emmauksen kaksi opetuslasta olivat hämmentyneitä ja pettyneitä, mutta Kristuksen kohtaaminen Sanassa ja murretussa Leivässä sytytti heidän intonsa ja sai heidät lähtemään Jerusalemiin ja julistamaan, että Herra on todella noussut kuolleista. Evankeliumin kertomuksessa opetuslasten muuttumisesta kerrotaan puhuttelevin kuvin: heidän sydämensä hehkuivat innosta, kun Jeesus selitti heille Kirjoituksia; heidän silmänsä aukenivat, kun he tunsivat hänet, ja huipentumana he lähtivät matkaan. Mietiskellen näitä kolmea näkökohtaa, jotka hahmottavat lähetysopetuslasten tietä, voimme löytää uutta intoa evankelioimiseen nykymaailmassa.

1.

Sydän hehkui innosta, ”kun hän opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset”. Jumalan Sana valaisee ja muuttaa sydämen lähetystyössä.

Tiellä Jerusalemista Emmaukseen opetuslasten sydämet olivat murheellisia – mikä näkyi heidän kasvoiltaan – koska Jeesus, johon he olivat uskoneet, oli kuollut (vrt. j. 17). Ristiinnaulitun Opettajan epäonnistumisen edessä toivo siitä, että hän olisi Messias, romahti (vrt. j. 21).

”Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan” (j. 15). Kuten silloin kun hän kutsui opetuslastensa, ja nyt heidän ollessaan hämmennyksissä, Herra tekee aloitteen: lähestyy omiaan ja kulkee heidän rinnallaan. Suuressa laupeudessaan hän ei koskaan väsy olemaan kanssamme, huolimatta puutteistamme, epäilyksistämme ja heikkouksistamme, huolimatta masennuksesta ja pessimismistä, joiden takia meistä tulee “ymmärtämättömiä ja hitaita” (j. 25), vähäuskoisia.

Niin silloin kuin nytkin ylösnoussut Herra on lähellä lähetysopetuslapsiaan ja kulkee heidän rinnallaan, erityisesti kun he tuntevat olevansa eksyksissä, lannistuneita, peloissaan heitä ympäröivän ja tukahduttavan vääryyden salaisuuden vuoksi. “Älkäämme antako riistää meiltä toivoa!” (apostolinen kehotuskirje Evangelii gaudium, 86). Herra on suurempi kuin ongelmamme, erityisesti kun kohtaamme niitä julistaessamme evankeliumia maailmalle, koska lähetystyö on lopulta hänen. Me olemme vain hänen nöyriä työtovereitaan, “arvottomia palvelijoita” (vrt. Luuk. 17:10).

Haluan ilmaista läheisyyteni kaikille maailman lähetystyöntekijöille, erityisesti niille, jotka kokevat vaikeuksia: ylösnoussut Herra on aina kanssanne ja näkee anteliaisuutenne ja uhrauksenne, kun teette evankelioimistyötä kaukaisissa maissa. Kaikki elämän päivät eivät ole aurinkoisia, mutta muistakaamme aina Herran Jeesuksen sanat ystävilleen ennen hänen kärsimistään: “Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33).

Kuunneltuaan kahta opetuslasta Emmauksen tiellä ylösnoussut Jeesus ”selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu” (Luuk. 24:27). Opetuslasten sydämet syttyivät, niin kuin he lopulta sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” (j. 32). Jeesus on elävä Sana, joka yksin voi saada sydämen palavaksi, valaista ja muuttaa sen.

Siten ymmärrämme paremmin pyhän Hieronymuksen sanat: “Joka ei tunne Raamattua, ei tunne Kristusta” (In Is., prologi). ”Ilman Herraa, joka johdattaa meitä, on mahdotonta ymmärtää syvällisesti Raamattua, mutta yhtä lailla totta on päinvastainenkin: ilman pyhää Raamattua on mahdotonta avata Jeesuksen lähetystehtävän tapahtumia ja hänen kirkkonsa lähetystehtävän tapahtumia maailmassa” (apostolien kirje Aperuit illis, 1). Siksi Raamatun tunteminen on tärkeää kristityn elämässä, ja vielä enemmän julistettaessa Kristusta ja hänen evankeliumiaan. Muutenhan toisille välitetään pelkkiä omia ajatuksia ja omia suunnitelmia. Kylmä sydän ei koskaan voi saada toisten sydämiä hehkumaan.

Antakaamme siis aina ylösnousseen Herran kulkea rinnallamme ja opettaa meitä ymmärtämään Kirjoituksia. Antakaamme hänen sytyttää sydämemme, valaista ja muuttaa meidät, jotta voisimme julistaa maailmalle hänen pelastussalaisuuttaan Hengen antamalla voimalla ja viisaudella.

2.

Silmät “aukenivat, ja he tunsivat hänet” leivän murtamisessa. Jeesus eukaristiassa on lähetystyön lähde ja huippu.

Jumalan Sanasta hehkuvin sydämin Emmauksen opetuslapset pyysivät salaperäistä matkakumppaniaan jäämään luokseen illan tultua. Aterialla heidän silmänsä avautuivat ja he tunsivat hänet, kun hän mursi leivän. Ratkaiseva elementti, joka avasi opetuslasten sydämet, oli Jeesuksen tekojen sarja: hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Ne olivat juutalaisen perheenisän tavanomaisia tekoja, mutta kun Jeesus Kristus teki ne Pyhän Hengen armolla, ne uudistivat ateriakumppaneille ruokkimisihmeen, leipien moninkertaistamisen tunnusmerkin ja etenkin eukaristian, ristinuhrin sakramentin tunnusmerkin. Mutta juuri hetkellä, jona he tunnistivat Jeesuksen, joka mursi leivän, ”hän oli jo poissa heidän näkyvistään” (Luuk. 24:31). Siinä on uskomme olennainen todellisuus: Kristuksesta, joka murtaa leivän, tulee nyt murrettu Leipä, joka jaetaan opetuslapsille ja jonka he syövät. Hänestä tuli näkymätön, koska hän tuli nyt opetuslasten sydämiin saadakseen ne palamaan vielä enemmän, innostaakseen heitä lähtemään heti matkaan jakaakseen kaikille ainutlaatuisen kokemuksen Ylösnousseen kohtaamisesta! Siten ylösnoussut Kristus on leivän murtaja ja samalla meidän puolestamme murrettu Leipä. Jokainen lähetysopetuslapsi on siis kutsuttu tulemaan Jeesuksen lailla ja Jeesuksessa, Pyhän Hengen kautta, leivän murtajaksi ja maailman puolesta murretuksi leiväksi.

On muistettava, että pelkkä aineellisen leivän murtaminen nälkäisille Kristuksen nimessä on jo kristillinen lähetysteko. Vielä paljon enemmän eukaristisen Leivän murtaminen, joka on Kristus itse, on suuri lähetysteko, koska eukaristia on kirkon elämän ja lähetystehtävän lähde ja huippu.

Siitä muistutti paavi Benedictus XVI: ”Emme voi pitää itsellämme rakkautta, jota vietämme [eukaristian] sakramentissa. Se vaatii luonnostaan tulla välitetyksi kaikille. Se, mitä maailma tarvitsee, on Jumalan rakkaus, Kristuksen kohtaaminen ja häneen uskominen. Siksi eukaristia ei ole vain kirkon elämän vaan myös sen lähetystehtävän lähde ja huippu: ’Aidosti eukaristinen kirkko on missionaarinen kirkko.’” (apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis, 84).

Kantaaksemme hedelmää meidän on oltava hänen yhteydessään (vrt. Joh. 15:4–9). Tämä yhteys toteutuu jokapäiväisessä rukouksessa, erityisesti adoraatiossa, ollessamme hiljaa Herran läsnäolossa, joka pysyy kanssamme eukaristiassa. Vaalimalla rakastaen tätä yhteyttä Kristuksen kanssa lähetysopetuslapsesta voi tulla mystikko toiminnan keskellä. Kaivatkoon sydämemme aina Jeesuksen seuraa, toistaen Emmauksen opetuslasten pyynnön erityisesti illan tultua: “Herra, jää meidän luoksemme!” (vrt. Luuk. 24:29).

3.

He lähtivät matkaan kertoen iloiten ylösnousseesta Kristuksesta. Ulos lähtevä kirkko on ikuisesti nuori.

Kun opetuslasten silmät aukenivat ja he tunsivat Jeesuksen ”leivän murtamisessa”, ”heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin” (vrt. Luuk. 24:33). Tämä kiireesti lähteminen jakaakseen toisten kanssa Herran kohtaamisen ilon osoittaa, että ”evankeliumin ilo täyttää Jeesuksen kohtaavien sydämen ja koko elämän. Ne, jotka suostuvat hänen pelastettavikseen, tulevat vapaiksi synnistä, surullisuudesta, sisäisestä tyhjyydestä, eristyneisyydestä. Jeesuksen kanssa ilo syntyy aina uudelleen” (Evangelii gaudium, 1). Ei voi todella kohdata ylösnoussutta Jeesusta ilman että syttyy palava halu kertoa siitä kaikille. Siksi ensimmäinen ja pääasiallinen lähetystyöresurssi ovat ne, jotka ovat tunteneet ylösnousseen Kristuksen Kirjoituksissa ja eukaristiassa, ne, jotka kantavat sydämessään hänen tultaan ja katseessaan hänen valoaan. He voivat todistaa elämästä, joka ei koskaan kuole, vaikeimmissakin tilanteissa ja synkimpinäkin hetkinä.

”Liikkeelle lähteminen” muistuttaa meitä jälleen kerran siitä, että pysyvästi pätevää on missio ad gentes, ylösnousseen Herran kirkolle uskoma lähetystehtävä julistaa evankeliumia kaikille ihmisille ja kaikille kansoille aina maan ääriin saakka. Nykyään ihmiskunta enemmän kuin koskaan, vääryyksien, jakautumisten ja sotien haavoittamana, tarvitsee hyvää sanomaa rauhasta ja pelastuksesta Kristuksessa. Siksi haluan korostaa: ”Kaikilla on oikeus evankeliumin vastaanottamiseen. Kristityillä on velvollisuus julistaa sitä sulkematta pois ketään, ei uusien velvoitteiden asettamisena vaan ilon jakamisena, kauniin näköalan avaamisena, ihanan juhla-aterian tarjoamisena” (Evangelii gaudium, 14). Lähetystyön aikaansaama kääntymys pysyy päätarkoituksena, joka meillä on oltava yksilöinä ja yhteisönä, koska ”lähetystyö on kirkon kaiken toiminnan paradigma” (Evangelii gaudium, 15).

Kuten apostoli Paavali sanoo, Kristuksen rakkaus vetää meitä puoleensa ja pakottaa meitä (vrt. 2. Kor. 5:14). Kyse on kahtalaisesta rakkaudesta: Kristuksen rakkaus meitä kohtaan vaatii, innoittaa ja herättää meidän rakkauttamme häntä kohtaan. Tämä rakkaus tekee ulos lähtevän kirkon aina nuoreksi: kaikkien sen jäsenten lähetystehtävä on julistaa Kristuksen evankeliumia vakuuttuneina siitä, että “hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä” (j. 15). Kaikki voivat antaa panoksensa lähetystyöhön: rukouksilla ja teoilla, lahjoittamalla rahaa, uhraamalla kärsimyksensä, omalla todistuksella. Paavilliset lähetysseurat ovat etuoikeutettu keino edistää tätä lähetysyhteistyötä hengellisesti ja aineellisesti. Siksi Maailman lähetyspäivän kolehti suunnataan Paavilliselle uskon levittämisen seuralle.

Kirkon lähetystehtävän kiireellisyys merkitsee luonnollisesti kirkon kaikkien jäsenten yhä läheisempää yhteistyötä lähetystyössä kaikilla tasoilla. Se on olennainen päämäärä synodaalisella tiellä, jota kirkko kulkee avainsanoina yhteys, osallisuus, lähetys. Tuo tie ei ole varmasti ole kirkon kääntymistä sisäänpäin, ei myöskään kansanäänestys siitä, mihin meidän täytyisi uskoa tai miten harjoittaa uskoamme ihmisten mieltymysten mukaisesti. Pikemminkin siinä lähdemme liikkeelle kuten Emmauksen opetuslapset, kuunnellen ylösnoussutta Herraa, joka aina tulee keskellemme opettaakseen meitä ymmärtämään kirjoituksia ja murtaakseen meille Leipää, jotta voisimme Pyhän Hengen voimalla viedä eteenpäin hänen lähetystehtäväänsä maailmassa.

Niin kuin kaksi opetuslasta kertoivat toisille, mitä matkalla oli tapahtunut (vrt. Luuk. 24:35), niin meidänkin julistuksemme on sitä, että kerromme iloiten Herrasta Kristuksesta, hänen elämästään, kärsimisestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan sekä ihmeistä, joita hänen rakkautensa on tehnyt elämässämme.

Lähtekäämme siis mekin liikkeelle Ylösnousseen kohtaamisen valaisemina ja hänen Henkensä innoittamina. Lähtekäämme liikkeelle sydän palavana, silmät avoinna, jalat tietä kulkien, jotta toistenkin sydämet hehkuisivat Jumalan Sanasta, toistenkin silmät avautuisivat Jeesukselle eukaristiassa ja jotta kutsuisimme kaikkia kulkemaan yhdessä rauhan ja pelastuksen tietä, jonka Jumala Kristuksessa on antanut ihmiskunnalle.

Pyhä Maria matkalla, Kristuksen lähetysopetuslasten Äiti ja lähetystyön kuningatar, rukoile puolestamme!

Roomassa, Lateraanibasilikassa 6. tammikuuta 2023, Herran ilmestymisen juhlapyhänä.

Franciscus