Pyhän isän puhe suomalaiselle ekumeeniselle valtuuskunnalle 17.1.2020
Rakkaat veljet ja sisaret!
Toivotan teidät sydämellisesti tervetulleiksi pyhän Paavalin sanoin: ”Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille!” (Room. 1:7). Kiitän piispa Teemua [Laajasalo] hänen sanoistaan, jotka olivat kaunis kutsu vastavuoroiseen ymmärrykseen tänä aikana, kun on niin paljon ymmärtämättömyyttä. Teidän ekumeeninen pyhiinvaelluksenne pyhän Henrikin juhlan yhteydessä on tuonut teidät tänä vuonna Roomaan. Yhdessä te olette – me kaikki olemme – matkalla uskon yhteydessä, rohkaistaksemme ja vahvistaaksemme toisiamme vuorotellen Kristuksen seuraamisessa.
Viime sunnuntaina vietimme Jeesuksen kastetta, muistaen omaa kastettamme. Kristitty on ihminen, joka voi kiittää kasteestaan; tämä kiitollisuus yhdistää meitä kaikkien kastettujen yhteisössä. Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksessa me tunnustamme”yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi”, se on myös selvä kutsu pyhyyteen.
Ruotsin ja Suomen katolilais-luterilaisen dialogiryhmän raportti Vanhurskauttaminen kirkon elämässä toteaa aivan oikein: ”Kastetut kristityt voivat yhdessä veljiensä ja sisartensa kanssa kehittyä pyhyydessä, joka nousee Kristuksen vanhurskauttamistyöstä josta he yhdessä ovat osallisia. Saman Kristuksen mystisen ruumiin jäseninä kristityt ovat yhteydessä toisiinsa, ja heidän tulee kantaa toistensa taakkoja. Koska Kristus tuli lunastamaan koko ihmiskunnan, on koko kirkon ja yksittäisten kristittyjen, sekä maallikoiden että virkaan vihittyjen tehtävänä myös todistaa tästä ilosanomasta arkipäiväisessä ympäristössään” (203).
Myös vieraanvaraisuus on osa yhteistä todistusta uskosta jokapäiväisessa elämässä. Kristittyjen ykseyden rukousviikko, joka alkaa huomenna, näyttää meille tämän ekumeenisen hyveen ja ennen kaikkea suosittelee sitä meille. ”[He] kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti” (Ap. t. 28:2) voidaan lukea Apostolien teoista viittauksena Malta saaren asukkaisiin, jotka ottivat vieraanvaraisesti vastaan apostoli Paavalin yhdessä satojen haaksirikkoisten kanssa.
Kastettuina kristittyinä me uskomme, että Kristus tahtoo kohdata meidät juuri niissä ihmisissä, jotka elämässään ovat haaksirikkoutuneet, sekä kirjaimellisessa että kuvaannollisessa mielessä. Se, joka on vieraanvarainen, ei enää köyhdy vaan rikastuu. Jokainen, joka antaa, myös saa vuorollaan. Todellakin, inhimillisyys, jota osoitamme muille, tekee meistä ihmeellisellä tavalla osallisia ihmiseksi tulleen Jumalan hyvyydestä.
Rakkaat suomalaiset ystävät, inhimillisyyden viestinviejinä ja lihaksitulleen Jumalan hyvyyden vastaanottajina me olemme yhdessä matkalla kaikkien kastettujen yhteisössä. Kristityt ovat niitä, jotka voivat kiittää kasteestaan. Tämä kiitollisuus luo yhteyden sydämiimme ja laajentaa niitä, se avaa ne lähimmäisellemme, joka ei ole vihollisemme vaan rakas veljemme, rakas sisaremme. Kaikkien kastettujen yhteisö ei ole pelkkä ”joukko toisten vierellä” eikä varmastikaan ”joukko toisia vastaan”, vaan se tahtoo tulla yhä syvemmin joukoksi, joka ”on yhdessä”.
Hengellinen ekumenia ja ekumeeninen vuoropuhelu luovat mahdollisuuksia tähän ”yhdessä olemiseen”. Jatkakoon tämä ”yhdessä oleminen” kasvamistaan, kehittymistään ja hedelmien tuottamistaan Suomessa. Jotta niin kävisi, rukoilen Jumalaa, että hän soisi teille runsain mitoin armoaan ja siunauksensa. Ja pyydän, rukoilkaa tekin minun puolestani. Kiitos!
KATT
Kuva: Petri Oittinen.