Pyhä isä teki tammi-helmikuun vaihteessa jo viidennen matkansa Afrikkaan
.
Kongo ja Etelä-Sudan: rauhan ja sovinnon pyhiinvaeltaja
Paavi Franciscus teki 31. tammikuuta – 5. helmikuuta 2023 viidennen matkansa Afrikkaan: Kongon demokraattiseen tasavaltaan ja Etelä-Sudaniin. Matkan keskiössä olivat niin Kongoa kuin 2011 itsenäistynyttä Etelä-Sudaniakin pitkään repineet väkivaltaiset konfliktit ja pakolaiskriisit sekä rauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja sovintoon rohkaiseminen.
31. tammikuuta paavi saapui Kongon Kinshasaan ja tapasi presidentin, viranomaisia ja diplomaattikuntaa. 1. helmikuuta paavi vietti messun Ndolon lentokentällä sekä tapasi Kongon itäosan väkivallan uhreja ja hyväntekeväisyysjärjestöjen edustajia. 2. helmikuuta hän tapasi nuoria, katekeettoja, pappeja, diakoneja, sääntökuntalaisia ja seminaristeja, 3. helmikuuta vuorossa oli piispojen tapaaminen.
Samana päivänä oli vuorossa matkan toinen osa, joka oli myös ekumeeninen ”rauhan pyhiinvaellus”: paavi matkusti Etelä-Sudanin Jubaan yhdessä Canterburyn arkkipiispan Justin Welbyn ja Skotlannin (reformoidun) kirkon yleiskokouksen puheenjohtajan, pastori Iain Greenshieldsin kanssa. 4. helmikuuta paavi tapasi piispoja, pappeja, sääntökuntalaisia ja seminaristeja. Ohjelmassa oli myös maan sisäisten pakolaisten tapaaminen sekä ekumeeninen rukoushetki rauhan puolesta. 5. helmikuuta paavi vietti messun Jon Garangin mausoleumin aukiolla.
Arvokkaimmat timantit
Matkansa ensimmäisenä päivänä paavi Franciscus käsitteli puheessaan Kongon viranomaisille maan todellista vaurautta, jota on kehitettävä.
”Olen iloinen saadessani olla tässä kauniissa, avarassa ja vehmaassa maassa, jonka pohjoisosassa on sademetsää, keski- ja eteläosassa ylänköjä ja savanneja, idässä kukkuloita, vuoria, tulivuoria ja järviä ja lännessä suuria vesialueita, Kongojoki joka laskee valtamereen. Maassanne… koko maapallo näyttää hengittävän. Mutta vaikka maantieteellisesti se on niin rikas ja monimuotoinen, sen historia ei ole ollut yhtä lailla siunattu. Sodan repimä Kongon demokraattinen tasavalta kokee jatkuvasti rajojensa sisällä konflikteja ja pakkosiirtolaisuutta ja kärsii kauhistavasta riistosta, joka ei ole ihmiskunnan ja luomakunnan arvoista. Tämä valtava ja elämää täynnä oleva maa, tämä Afrikan pallea, jota väkivalta on lyönyt kuin isku vatsaan, on kauan näyttänyt haukkovan henkeään…”
Paavi käytti puheessaan vertauskuvaa timantista. “Rakkaat kongolaiset, maanne on todellakin luomakunnan timantti. Samalla te kaikki olette äärettömän paljon arvokkaampia kuin maaperän aarteet! Olen täällä syleilläkseni teitä ja muistuttaakseni, että te itse olette verrattoman arvokkaita, että kirkko ja paavi luottavat teihin ja uskovat tulevaisuuteenne, tulevaisuuteen, joka on käsissänne…”
”Timantit ovat yleensä harvinaisia, mutta täällä niitä on runsaasti. Jos se on totta maaperään kätkeytyvän aineellisen vaurauden osalta, vielä enemmän se on totta sydämissänne olevan hengellisen rikkauden osalta. Sydämistä syntyvät rauha ja kehitys, sillä Jumalan avulla ihmiset kykenevät oikeudenmukaisuuteen ja anteeksiantoon, yhteisymmärrykseen ja sovintoon, sitoutumiseen ja kestävyyteen käyttäen hyvin saamiaan talentteja. Täällä, matkani alussa, haluan vedota teihin: tuntekoon jokainen kongolainen kutsun tehdä osansa! Älköön väkivalta ja viha enää löytäkö sijaa kenenkään sydämestä tai huulilta, koska nuo epäinhimilliset ja epäkristilliset tunteet estävät kehitystä ja vievät takaisin synkkään menneisyyteen.”
Ahneuden myrkky on tahrannut timantit verellä: ”Emme voi tottua verenvuodatukseen, joka on vuosikymmeniä leimannut tätä maata ja aiheuttanut miljoonia kuolemia, joista muualla ei juuri tiedetä. On tiedettävä mitä täällä tapahtuu. Nykyiset rauhanprosessit, joita rohkaisen, tarvitsevat tuekseen konkreettisia tekoja, ja sitoumuksia on noudatettava.”
“Hiottuna timantin kauneus johtuu myös sen muodosta, sen monien tahojen harmonisesta järjestyksestä. Samalla tavalla tällä maalla on rikas pluralismin perintö ja monitahoinen luonne. Tuo rikkaus on sälytettävä ja vältettävä taantumista heimoutumiseen ja vihollisuuksiin.” Erityisesti uskonnot on kutsuttu antamaan panoksensa tähän rikkauteen.
Läpikuultavana timantti heijastaa valoa. Samoin niiden, jotka hoitavat tehtäviä yhteiskunnassa, on toimittava läpinäkyvästi ja pidettävä asemaansa yhteiskunnan palvelemisena.
”Timantti tulee maasta arvokkaana, mutta raakana ja hiomista tarvitsevana. Maan kallisarvoisimmat timantit ovat kansakunnan pojat ja tyttäret; heillä on oltava pääsy koulutukseen, joka saa heidän synnynnäiset kykynsä loistamaan. Koulutus on perustavanlaatuisen tärkeää: se on tulevaisuuden tie, tie tämän maan ja koko Afrikan täydellisen vapauden saavuttamiseksi… yhteiskunnat ovat yhtenäisiä vain hyvän koulutuksen ansiosta, itsenäisiä vain jos ovat tietoisia mahdollisuuksistaan ja kykenevät kehittämään niitä vastuullisesti ja kestävästi. Silti monet lapset eivät saa kouluopetusta…”
Timantti, maan lahja, muistuttaa myös vastuusta olla hyviä luomakunnan varjelijoita, suojella luonnonympäristöä.
Timantti on kovin, kestävin luonnosta löytyvistä mineraaleista. “Toistuvat väkivaltaiset hyökkäykset ja levottomuudet saattavat heikentää kongolaisten vastustuskykyä ja johtaa rohkeuden menetykseen ja lannistumiseen. Kristuksen nimessä, joka on toivon Jumala, kaikkien mahdollisuuksien Jumala, joka aina antaa meille voiman aloittaa uudestaan, tämän maan kallisarvoisimpien timanttien eli sen kansalaisten arvokkuuden ja arvon nimissä haluan rohkaista kaikkia rohkeaan ja inklusiiviseen sosiaaliseen uudistumiseen.”
Toivon sanoma, suola ja valo
Matkan päätöspäivänä Jubassa viettämässään sunnuntaimessussa paavi korosti Jeesuksen tuomaa voimaa ja toivoa ja hänen kutsuaan olla maan suola ja maailman valo, vaikka tilanne näyttäisikin mahdottomalta.
”Olen täällä kanssanne Jeesuksen Kristuksen nimessä. Hän on rakkauden Jumala, Jumala, joka hankki rauhan ristinsä kautta; Jeesus, Jumala joka ristiinnaulittiin meidän kaikkien puolesta; Jeesus, ristiinnaulittu niissä jotka kärsivät; Jeesus, ristiinnaulittu teidän monien tämän maan ihmisten elämässä; Jeesus, ylösnoussut Herra, pahan ja kuoleman voittaja. Olen tullut tänne julistaakseni häntä ja vahvistaakseni teitä hänessä, sillä Kristuksen sanoma on toivon sanoma. Jeesus tuntee ahdinkonne ja toivon, joka on sydämissänne, elämänne ilot ja taistelut, pimeyden joka hyökkää vastaanne ja uskon, jonka kohotatte taivaaseen kuin öisen laulun. Jeesus tuntee teidät ja rakastaa teitä. Jos pysymme hänessä, meidän ei tarvitse koskaan pelätä, sillä meillekin jokainen risti muuttuu ylösnousemukseksi, jokainen suru toivoksi ja jokainen valitus tanssiksi.”
”Haluan pohtia elämän sanoja, jotka Herramme Jeesus lausui meille päivän evankeliumissa: ’Te olette maan suola… Te olette maailman valo’ (Matt. 5:13-14). Mitä ne sanovat meille Kristuksen opetuslapsina?”
Paavi korosti, että autuaaksijulistukset ovat kristillisen elämän suola, ne tuovat taivaan viisauden maan päälle. Suola säilyttää ruoan pilaantumattomana; se ruoka, joka ennen muuta on säilytettävä, on liitto Jumalan kanssa.
”Tänään haluan kiittää teitä, koska te olette tämän maan suola. Kun ajattelette maanne monia haavoja, väkivaltaa, joka kasvattaa vihan myrkkyä, epäoikeudenmukaisuutta, joka aiheuttaa kurjuutta ja köyhyyttä, ehkä tunnette olevanne pieniä ja voimattomia. Kun tuo kiusaus kohtaa teidät, katsokaa suolaa ja sen pieniä kiteitä. Suola on pieni ainesosa, joka ruokaan laitettuna katoaa, sulautuu, mutta juuri siten se maustaa koko ruoan. Vaikka olemme pieniä ja heikkoja, vaikka voimamme näyttää mitättömältä valtavien ongelmiemme ja väkivallan sokean raivon edessä, me kristityt voimme ratkaisevasti muuttaa historiaa. Jeesus haluaa meidän olevan kuin suola: pelkkä hyppynen sulautuu ja antaa kaikelle toisenlaisen maun. Emme voi astua taaksepäin, koska ilman tuota pientä hyppystä, ilman meidän pientä panostamme kaikesta tulee mautonta. Aloittakaamme pienistä asioista, olennaisista asioista; ei siitä mitä historiankirjoissa ehkä on, vaan siitä mikä muuttaa historiaa. Jeesuksen ja hänen autuaaksijulistustensa nimessä laskekaamme vihan ja koston aseet ja tarttukaamme rukouksen ja lähimmäisenrakkauden aseisiin. Voittakaamme inho ja vastenmielisyys, joista ajan mittaan on tullut kroonisia ja jotka asettavat heimot ja etniset ryhmät toisiaan vastaan. Oppikaamme panemaan anteeksiannon suolaa haavoihimme; suola polttelee mutta myös parantaa. Vaikka sydämemme vuotaisivat verta kärsimiemme vääryyksien takia, kieltäytykäämme kertakaikkisesti maksamasta pahaa pahalla, ja paranemme sisäisesti. Hyväksykäämme toisemme ja rakastakaamme toisiamme vilpittömästi ja auliisti, niin kuin Jumala rakastaa meitä. Vaalikaamme sitä hyvää, joka olemme, älkäämme antako pahan turmella meitä!”
“Veljet ja sisaret, on selvää, mitä Jeesus tarkoittaa pyytäessään meitä olemaan maailman valo: meidät, hänen opetuslapsensa, on kutsuttu loistamaan kuin kaupunki ylhäällä vuorella, kuin lamppu, jonka liekkiä ei koskaan saa sammuttaa. Ennen kuin kannamme huolta meitä ympäröivästä pimeydestä, ennen kuin toivomme meitä ympäröivien varjojen hälvenevän, me olemme kutsuttuja säteilemään valoa, tuomaan kirkkauden kaupunkeihimme, kyliimme ja koteihimme, tuttavillemme ja kaikkeen jokapäiväiseen toimintaamme elämämme ja hyvien tekojemme kautta. Herra antaa meille voimaa, voimaa olla valo hänessä, niin että kaikki näkevät hyvät tekomme ja ne nähdessään, kuten Jeesus muistuttaa, he iloitsevat Jumalassa ja antavat hänelle kunnian. Kun elämme maan päällä poikina ja tyttärinä, veljinä ja sisarina, ihmiset tulevat tietämään, että meillä kaikilla on Isä taivaassa. Meitä kehotetaan siis palamaan rakkaudesta, niin ettei valomme koskaan sammu, niin ettei lähimmäisenrakkauden happi lopu elämästämme eivätkä pahat teot vie todistuksemme puhdasta ilmaa. Tämä maa, joka on niin kaunis mutta sodan tuhoama, tarvitsee valoa, joka teillä jokaisella on, tai pikemminkin valoa, joka jokainen teistä on.”
Franciscus
Katri Tenhunen