Paavi Franciscuksen paastoviesti 2019

”Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä” (Room. 8:19)

Rakkaat veljet ja sisaret,

joka vuosi äitikirkon kautta Jumala ”lahjoittaa uskovilleen armon valmistautua pääsiäisjuhlaan… ja johdattaa heidät puhdistunein sydämin pääsiäisiloon ja elämän täyteyteen” (vrt. paastonajan ensimmäinen prefaatio). Tällä tavalla voimme pääsiäisestä pääsiäiseen vaeltaa kohti sen pelastuksen täyttymystä, jonka olemme jo vastaanottaneet Kristuksen pääsiäissalaisuuden ansiosta: ”Toivossa olemme pelastetut” (Room. 8:24). Tämä pelastussalaisuus, joka vaikuttaa meissä jo maallisen elämämme aikana, on dynaaminen prosessi, joka käsittää myös historian ja koko luomakunnan. Pyhä Paavali sanoo: ”Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä” (Room. 8:19). Tältä kannalta haluan tarjota joitakin ajatuksia saattamaan kääntymystietämme tänä paastonaikana.

1. Luomakunnan lunastus

Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemuksen kolmepäiväisen pääsiäisjuhlan vietto on liturgisen vuoden huipentuma. Se kutsuu meitä joka vuosi lähtemään valmistautumismatkalle tietoisina siitä, että se, että meistä tulee Kristuksen kaltaisia (vrt. Room. 8:29), on Jumalan laupeuden mittaamaton lahja.

Kun elämme Jumalan lapsina, lunastettuina ja Pyhän Hengen johdattamina (vrt. Room. 8:14), pystyen tunnistamaan Jumalan lain ja noudattamaan sitä ‒ sydämeemme ja luontoomme kirjoitetusta laista alkaen ‒ teemme hyvää myös luomakunnalle ja myötävaikutamme sen lunastukseen. Siksi luomakunta – kuten pyhä Paavali sanoo – kaipaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä eli sitä, että ne, jotka nauttivat Jeesuksen pääsiäissalaisuuden armoa, kokisivat täysin sen hedelmät, joiden on määrä saavuttaa täysi kypsyytensä kun ihmisruumis lunastetaan. Kun Kristuksen rakkaus muuttaa pyhien elämän – hengen, sielun ja ruumiin –, he ylistävät Jumalaa ja sisällyttävät rukoukseensa, kontemplaatioonsa ja taiteeseensa myös luodut, kuten pyhän Franciscus Assisilaisen ”aurinkolaulu” ihmeellisesti osoittaa (vrt. kiertokirje Laudato si’, 87). Mutta tässä maailmassa lunastuksen luomaa sopusointua uhkaa yhä ja aina synnin ja kuoleman kielteinen voima.

2. Synnin tuhovoima

Jos emme elä Jumalan lapsina, käyttäydymme usein tuhoisalla tavalla lähimmäisiä ja muita luotuja kohtaan – mutta myös itseämme kohtaan – ajatellen, enemmän tai vähemmän tietoisesti, voivamme käyttää heitä ja niitä mielemme mukaan. Kohtuuttomuus saa silloin vallan ja johtaa elämäntyyliin, joka loukkaa niitä rajoja, joita ihmisyytemme ja luonto vaativat kunnioittamaan. Seuraamme kontrolloimattomia haluja, jotka Viisauden kirjan mukaan ovat tyypillisiä jumalattomille eli niille, joilla ei ole Jumalaa toimintansa lähtökohtana eikä toivoa tulevaisuudesta (vrt. 2:1-11). Jos emme jatkuvasti pyri kohti pääsiäistä, ylösnousemuksen horisonttia, on selvää, että vallan ottaa ”kaikki ja heti, on saatava yhä enemmän” -ajattelutapa.

Tiedämme, että kaiken pahan syy on synti, joka ensimmäisestä ilmenemisestään alkaen on rikkonut yhteytemme Jumalaan, toisiin ihmisiin ja luomakuntaan, johon liitymme erityisesti ruumiimme kautta. Kun yhteys Jumalaan on rikkoutunut, on heikentynyt myös ihmisten sopusointuinen suhde ympäristöön, jossa meidät on kutsuttu elämään, niin että puutarha on muuttunut autiomaaksi (vrt. 1. Moos. 3:17-18). Synti saa ihmisen pitämään itseään luomakunnan jumalana, sen absoluuttisena herrana; hän ei käytä sitä Luojan tahtomaan tarkoitukseen vaan omaksi edukseen, luotujen ja toisten ihmisten vahingoksi.

Kun Jumalan laki, rakkauden laki hylätään, lopulta toteutuu vahvemman laki heikomman ylitse. Ihmisen sydämessä asuva synti (vrt. Mark. 7:20-23) ilmenee ahneutena, rajattomana hyvinvoinnin tavoitteluna ja toisten parhaan ja usein jopa omankin parhaansa unohtamisena. Se johtaa riistämään luomakuntaa, ihmisiä ja ympäristöä kyltymättömän ahneuden takia, joka pitää jokaista mielihalua oikeutena ja ennemmin tai myöhemmin tuhoaa kaikki, joita pitää vallassaan

3. Katumuksen ja anteeksiannon parantava voima

Siksi luomakunta tarvitsee kiireesti Jumalan lasten ilmestymistä, Jumalan lasten, joista on tullut ”uusi luomus”: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2. Kor. 5:17). Heidän ilmestyessään luomakuntakin voi ”viettää pääsiäistä”, avautua kohti uusia taivaita ja uutta maata (vrt. Ilm. 21:1). Tie kohti pääsiäistä kutsuu meitä uudistamaan kristityn kasvomme ja sydämemme katumuksen, kääntymyksen ja anteeksiannon kautta, jotta voisimme kokea pääsiäissalaisuuden armon koko rikkaudessaan.

Luomakunnan harras odotus saa täyttymyksen, kun Jumalan lapset ilmestyvät eli kun kristityt ja kaikki ihmiset käyvät niihin ”synnytystuskiin”, joita kääntymys merkitsee. Koko luomakunta on kutsuttu yhdessä kanssamme ”pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen” (Room. 8:21). Paastonaika on sakramentaalinen merkki tästä kääntymyksestä. Se kutsuu kristittyjä toteuttamaan pääsiäissalaisuutta syvemmin ja konkreettisemmin henkilökohtaisessa, perhe- ja sosiaalisessa elämässään erityisesti paaston, rukouksen ja almujen kautta.

Paasto tarkoittaa, että opimme muuttamaan asenteemme toisia ihmisiä ja muita luotuja kohtaan, kääntymään pois kiusauksesta ”ahmia” kaiken tyydyttääksemme ahneutemme ja olemaan valmiita kärsimään rakkaudesta: se voi täyttää tyhjyyden sydämessämme.

Rukous tarkoittaa, että luovumme epäjumalanpalveluksesta ja itseriittoisuudesta ja tunnustamme, että tarvitsemme Herraa ja hänen laupeuttaan.

Almujen antaminen tarkoittaa, että luovumme typerästi elämästä ja kokoamasta kaikkea vain itseämme varten harhaluulossa, että voimme varmistaa itsellemme tulevaisuuden, joka ei kuulu meille. Niin löydämme iloiten jälleen sen suunnitelman, jonka Jumala on asettanut luomakuntaan ja sydämeemme: että rakastamme häntä, veljiämme ja sisariamme ja koko maailmaa ja löydämme tässä rakkaudessa todellisen onnellisuutemme.

Rakkaat veljet ja sisaret, Jumalan Pojan ”paastonaika” oli käymistä luomakunnan autiomaahan, jotta se palaisi olemaan se Jumalan yhteyden puutarha, jota se oli ennen alkusyntiä (vrt. Mark. 1:12-13; Jes. 51:3). Olkoon meidän paastonaikamme matka samalla tiellä tuodaksemme Kristuksen toivon myös luomakunnalle, joka pääsee ”pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen” (Room. 8:21). Älkäämme antako tämän otollisen ajan mennä hukkaan! Pyytäkäämme Jumalaa auttamaan meitä lähtemään todellisen kääntymyksen tielle. Hylätkäämme itsekkyys ja itsekeskeisyys ja kääntykäämme kohti Jeesuksen pääsiäistä. Olkaamme vaikeuksissa olevien veljiemme ja sisartemme rinnalla jakaen heidän kanssaan hengelliset ja aineelliset hyvyytemme. Jos tällä tavoin vastaanotamme konkreettiseen elämäämme Kristuksen voiton synnistä ja kuolemasta, välitämme sen muuttavan voiman myös koko luomakuntaan.

Vatikaanissa 4. lokakuuta 2018,
pyhän Franciscus Assisilaisen juhlana

Franciscus