Nuntiuksen matka Suomeen
Arkkipiispa Julio Muratin katse on ystävällinen ja valpas. Pohjoismaiden apostolinen nuntius ei tule suuresta katolisesta maasta, vaan on syntynyt ja kasvanut Turkin Izmirissä (Smyrnassa), pienen katolisen vähemmistön keskellä.
“Uskonopetusta sain vanhemmiltani ja seurakuntamme kirkkoherralta. He opettivat minulle, miten Jumalaa voi rakastaa, ja vähitellen kutsumus pappeuteen kasvoi minussa.” Lopulta piispa lähetti nuoren miehen opiskelemaan Roomaan filosofiaa ja teologiaa, lopuksi myös kanonista oikeutta. Papiksi hänet vihittiin vuonna 1986. Tarkoitus oli palata kotihiippakuntaan toimimaan jossakin seurakunnassa tai muussa piispan määräämässä tehtävässä, mutta toisin kävi: valtiosihteeristö kutsui isä Muratin Pyhän istuimen diplomaattipalvelukseen, jossa hän aloitti vuonna 1994.
Vuonna 1961 syntynyt Julio Murat toimi Vatikaanin diplomatiassa ensin Indonesiassa, sitten Pakistanissa, Valko-Venäjällä ja Itävallassa. Tämän jälkeen hän toimi jonkin aikaa Vatikaanin valtiosihteeristössä, kunnes sai nimityksen apostoliseksi nuntiukseksi – suurlähettilääksi – Sambiaan ja Malawiin. Hänet vihittiin piispaksi 3.3.2012, jolloin hänestä tuli Orangen titulaariarkkipiispa. Vuonna 2018 hän sai nimityksen nuntiukseksi Kameruniin ja Päiväntasaajan Guineaan ja vihdoin vuosien 2022 ja 2023 aikana hän on siirtynyt viiden Pohjoismaan (penta-)nuntiukseksi, asemapaikkanaan Tukholma.
“Kyllähän tämä näyttää varsinaiselta curriculum vitaeltä, mutta vuosien myötä olen oppinut näkemään siinä Jumalan tahtoa: kuinka kirkko kaikkialla tunnustaa samaa uskoa, kuinka meillä on kaikkialla sama tavoite pyhittää ja pyhittyä, tuoda evankeliumin ilosanoma kaikille ihmisille, toki monin eri tavoin.”
Arkkipiispa Murat muistuttaa, että “nuntius ei ole irrallaan paikalliskirkosta”. “Kun hänet lähetetään johonkin maahan, tarkoitus on, että hän on osa paikallista katolista kirkkoa, auttaa sitä kasvamaan, neuvoo sitä ja toimii siltana pyhän isän ja paikalliskirkon välillä.” Nuntiuksella on silmät ja korvat paikan päällä, hän voi tavata ihmisiä ja tutustua eri hiippakuntiin. Hänellä on aikaa kulkea maan eri osiin – “vaikkei se esimerkiksi Afrikassa ollut aina kovin helppoa”. Näin nuntius oppii tuntemaan kirkon todellisen katolisuuden: “Me koostumme monista eri kansanryhmistä, kansallisuuksista, meillä on erilaisia herkkyyksiä.” Maan eri osissa – ja eri maanonissa – kirkon elämä voi näyttää aivan erilaiselta. “Ja silti se on vain saman uskon ilmentymää! Sillä tavoin he osoittavat ilonsa siitä, että ovat kristittyjä, ylpeytensä siitä, että ovat katolilaisia, ja onnensa siitä, että voivat tulla kirkkoon saamaan ravintoa Jumalan Sanasta ja sakramenteista.” Tämä on nuntiuksen arvion mukaan totta myös täällä Pohjolassa, vaikka olemmekin vain pieni vähemmistö. “Täälläkin halutaan osallistua liturgiaan ja oppia lisää uskosta, kasvaa uskossa.”
Katolinen kirkko on Suomessa hyvin pieni, vain 17 000 rekisteröityä jäsentä. Nuntius on kuitenkin ehtinyt jo vähän tutustua Suomeen ja suomalaisiin, niin pappeihin kuin maallikoihinkin. “Näistä yhteyksistä olen jo saanut sen vaikutelman, että katolilaiset haluavat antaa panoksensa tämän yhteiskunnan rakentamiseen.” Siinä tarvitaan myös hyviä suhteita muiden kristittyjen kanssa. “On monia asioita, joita voidaan tehdä yhdessä, voidaan tutkia ja rukoilla yhdessä, mutta ennen kaikkea voidaan tehdä yhdessä jotakin koko yhteiskunnan ja tämän maan hyväksi.”
Tavalliset diplomaatit ovat kiinnostuneita politiikasta, taloudesta, turvallisuudesta. Nuntius on toista maata: “Minun kiinnostuksen kohteenani ovat ihmiset ja katolinen kirkko. Olen osa tätä kirkkoa, ja minut on lähetetty heitä varten, piispoja, pappeja ja maallikkoja varten. Katolinen kirkko on minun perheeni, enkä tunne oloani vieraaksi. Ja kirkko kasvaa, ennen kaikkea raviten itseään Jumalan Sanan ja sakramenttien avulla.” Tässä on myös ei vain kirkkoperheellä vaan varsinaisella perheelläkin, vanhemmilla, suuri tehtävä: “miten puhua lapsille, miten toimia eri tilanteissa, miten elää todeksi omaa katolista uskoa”.
Marko Tervaportti
Artikkelikuva: Apostolinen nuntius Julio Murat, emerituspiispa Teemu Sippo SCJ ja piispaksi valittu isä Raimo Goyarrola hiippakunnan papiston kanssa Pyhän Henrikin katedraalin edessä päivänä, jolloin piispaksi nimityksestä kerrottiin (29.9.2023). Haastattelu tehtiin vain päivää ennen ilmoitusta, eikä nimityksestä voinut silloin vielä olla mitään virallista tietoa.
