Kirja-arvio: Sielua särkee ‒ mistä apu
Kirja-arvio: Ritva Uhinki, Sielua särkee ‒ mistä apu. Pohdintaa ripin mahdollisuudesta ihmisen hädässä. Päiväosakeyhtiö 2020
Rippiä tarvittaisiin, että ihminen voisi tuntea olevansa hyväksytty, vaikka kokeekin tehneensä vääriä ratkaisuja elämässään. Ihminen haluaisi tulla nähdyksi sellaisena kuin on. Näin kirjoittaa psykoterapeutti, psykoanalyytikko, ignatiaaninen hengellinen ohjaaja Ritva Uhinki uudessa kirjassaan Sielua särkee ‒ mistä apu. Kirjassaan Uhinki pohtii ripin mahdollisuuksia ihmisen tuskassa. Hänen mielestään omantunnon tutkistelu on itsensä ja tunteensa tiedostamisen harjoitus. Työssään hän on joutunut pohtimaan pitkäkestoisen terapian ohella ripin antamia mahdollisuuksia syyllisyyden ongelmassa. Kirjoittajan ajattelu on katolisesta näkökulmasta katsottuna poikkeuksellinen ja sisältää runsaasti ajatuksia herättävää ja kiinnostavaa pohdintaa.
Vaikka reformaatiolla Uhingin mukaan on kiistämätön arvonsa luterilaisessa kirkossa, paljon on myös menetetty. Menetyksiin kuuluvat hengellisen ohjauksen traditio ja rippikäytännön luonnollisuus, jotka ovat arvokkaita katolisessa kirkossa. Rippiä tarvittaisiin edelleen myös luterilaisessa kirkossa, ajattelee Uhinki työssään saamiinsa kokemuksiin perustuen. Potilas, joka haluaa löytää totuudellisen kuvan itsestään ja elämästään, törmää tähän kysymykseen oman elämänsä merkityksellisyyttä ajatellessaan.
Uskova psykoanalyytikko on harvinaisuus, näin Uhinki on saanut ymmärtää. Hän kokee, että psykoanalyysissä on paljon kristillisten arvojen mukaista ajattelua. Yhteistä on uuden alun löytämisen mahdollisuus ja usko siihen, että ihminen voi vapautua vanhojen ajatusmallien vankilasta. Kasvu ja uudenlainen suhde itseen ja toisiin ihmisiin kuuluu myös Uuden testamentin opetuksiin. Mielen muutoksista ja hyvien hedelmien tuottamisesta puhutaan sielläkin; kasvu tarvitsee aikaa ja apua.
Uhinki nostaa esille paavi Franciscuksen ajatuksia synninpäästöstä. Raha on suurin uhka. Pienemmät synnit ovat ”lihan syntejä”, sillä ihminen on heikko, mutta on valittava rahan ja Jumalan välillä. Rippi-isän pitäisi käyttää enemmän aikaa kysymyksiin siitä, kuinka ripittäytyjä rukoilee, lukee Raamattua ja etsii Jumalaa. Uhinki toivoo, että kirkoissa, sekä luterilaisessa että katolisessa, uskallettaisiin muistuttaa kymmenen käskyn todellisesta merkityksestä. Tässä yhteydessä tulee mieleen emerituspiispa Teemu Sipon useita vuosia sitten birgittalaisluostarissa ohjaama viikonlopun mittainen hiljaisuuden retretti, jonka aiheena oli kymmenen käskyä. Retretin anti on kestänyt osallistujan mielessä näihin päiviin asti.
Uhinki pitää rippiä ikään kuin päätöksenä psykoanalyysille ja psykoterapialle, jolloin ihminen saa edellä terapiassa käsitellyt väärät teot, ajatukset ja synnit anteeksi. Kaikki on nyt selvitetty ja voi jatkaa puhtaalta pöydältä eteenpäin. Tuntuuko rippi ajatuksena pelottavalta, pelkääkö ripittäytyjä menettävänsä sisimpänsä ”valkoisen kiven”? Ilmestyskirjan (2:17) tekstissä ovat sanat: ”…minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja.” Entä ellei voikaan varjella omaa identiteettiään mahdollisilta ripin vastaanottajan tungettelevilta kysymyksiltä? Me olemme Jumalan taideteos, ja ripin vastaanottajalta vaaditaan kykyä kuunnella ja kunnioittaa tätä Jumalan rakkaudestaan luomaa taideteosta. Siihen ei saa koskea arvostellen, kirjoittaja mainitsee.
Uhinki on haastatellut maltalaista jesuiittapappia Paul Chetcutia SJ, joka kertoo joitakin ripin vastaanottajan ajatuksia: Pappia surettaa toisinaan, että ripin vastaanottajaa ei kiinnosta Jumalan rakkaus ja armo ja että omaa heikkouttaan ei tarvitse piilottaa. Sen voi papin läsnä ollessa kertoa Jumalalle ja kokea olevansa hyväksytty sellaisena kuin on. Rippi on paikka armollisuudelle.
Uhinki mainitsee, että ripin vastaanottajan täytyy tuntea hyvin ripittäytyjä osatakseen esittää oikeita kysymyksiä. Tämä ei vastaa katolilaisen kokemusta ajateltaessa esimerkiksi ripittäytymistä pyhiinvaelluksen aikana, jolloin pappi saattaa olla täysin tuntematon.
Elina Grönlund
Obl.OSSS
