Vuonna 1988 vietettiin Missale Aboensen 500-vuotisjuhlaa ja samalla juhlittiin myös suomalaisen kirjan juhlavuotta. Huomattiin taas kerran, että ajanmukainen tieto Suomessa julkaistusta katolisesta kirjallisuudesta puuttui täysin, ja heräsi ajatus koota yhteen pieneen julkaisuun kaikki saatavissa oleva tieto katolisista teoksista, etenkin ajatellen uusia suomalaisia käännynnäisiä, jotka jatkuvasti kyselivät katolista luettavaa.
Studium Catholicumin johtaja, isä Martti Voutilainen OP innostui ajatuksesta ja päätti, että oli korkea aika tehdä jotakin katolisen ja katolishenkisen kirjallisuuden tuomiseksi ihmisten ulottuville. Hän otti yhteyttä piispa Paul Verschureniin SCJ, joka heti näki suunnitelman hyvät puolet ja kannusti kaikin tavoin työhön ryhtymistä. Myös hän oli havainnut kirkkoon liittyneiden suomalaisten suuren tiedonhalun ja piti yhtenäisen tietovihkosen kokoamista erittäin hyvänä ja kannatettavana asiana. Isä Martti sai avukseen kirjallisesti laajatietoiset maallikkodominikaanit Kaarina Kohon ja Tuula Luoman, sekä kirjastossa toimivan Outi Kecskemétin. Tietojen kokoaminen aloitettiin heti, ja tekijät yllättyivät saatavissa olevan kirjallisuuden runsaudesta. Yhä uusia teoksia ilmestyi hyllyjen kätköistä ja antikvariaateista, puhumattakaan Studiumista löytyvistä teoksista. Samalla innostuttiin myös keräämään konkreettisesti näitä kirjoja, joista monet oli julkaistu jo vuosikymmeniä sitten. Tietojen kokoaminen vei aikaa, mutta Studiumin juhlavuonna 1990 avattiin Studiumissa näyttely katolisista kirjoista ja sen yhteydessä julkaistiin niistä kertova Katolisen kirjallisuuden luettelo sekä myös sen eräänlainen rinnakkaisteos Collectio Catholica Fennica, Studiumissa olevien paikallista katolista kirkkoa koskevien tekstien ja kirjojen luettelo. Nämä kaksi vihkoa aloittivat Studiumin uuden julkaisusarjan Collectanea Catholica.
Isä Martti Voutilainen saattoikin Studium Catholicumin 40-vuotisjuhlavuonna ilolla todeta, että kahden vuoden työ oli saatu vihdoin päätökseen, ja tietoa katolisesta kirjallisuudesta oli nyt helposti kaikkien kiinnostuneiden saatavilla. Kun luetteloa alettiin koota, ajateltiin ensin vain katolista uskoa käsitteleviä kirjoja, joihin tutustuminen saattoi olla varsinkin diasporassa eläville ja kirkkoon liittyville sekä muillekin katolilaisille olla hyvin tärkeää, mutta melkoisen sattumanvaraista. Sitten huomattiin, miten paljon Suomessa oli julkaistu klassista katolista kaunokirjallisuutta, ja päätettiin laajentaa luetteloa myös käännösteoksiin, sitten mukaan tulivat lasten kirjat sekä tietopuolinen katolinen taide- ja arkkitehtuurikirjallisuus. Lopulta huomattiin, että kirjoja oli yli neljäsataa, ja niiden kokoaminen yhteiseen näyttelyyn alkoi. Näyttely avattiin lauantaina 5. toukokuuta, jolloin isä Martti tervehdyspuheessaan sanoi kirjojen parissa tehdyn kulttuurityön olevan hidasta ja aikaa vievää, mutta erittäin antoisaa. Piispa Paul Verschuren vastasi isä Martille kertomalla, että oli kohdannut kahdenlaista suhtautumista katolisiin kirjoihin. Jotkut olivat hyvin kielteisiä ”Catholica, non leguntur!” (Katolista, ei lueta!) Toiset taas valittivat, etteivät löydä mitään katolista luettavaa. Piispa sanoi olevansa hyvin iloinen voidessaan nyt luettelon avulla osoittaa, että hyvää katolista kirjallisuutta on suomeksi olemassa, ja kiitti työryhmää sen tekemästä arvokkaasta työstä.
Avajaisviikonloppu osui toukokuun kiireiseen viikonloppuun, mutta kaikki ne monet kiinnostuneet, jotka helteisestä säästä ja ensikommuunio- ja vahvistusjuhlista huolimatta olivat tulleet Studiumiin näyttelypäivinä, tutkivat kirjapöydät perusteellisesti. Ihmisten kirjahankintalistat kasvoivat katolista pituutta. Luettelo ja näyttely osoittivat todellisen tarpeen olleen olemassa, ja kun useampikin kävijä istuuutui ja upposi lukemaan, saattoi työryhmä hykerrellä tyytyväisyydestä.
Näyttely kiersi myös useissa seurakunnissa Studiumin lisäksi. Henrikissä se oli esillä marraskuussa kahtena viikonloppuna, ja kaikkina päivinä kävijöitä oli runsaasti, siitä saa käsityksen Studiumin vieraskirjasta, jonka sivut täyttyivät nopeasti. Myös muutamat muut seurakunnat halusivat saada näyttelyn vieraakseen, muistaakseni ainakin Maria ja Turku olivat kiinnostuneita. Tämän suuren työn tekeminen oli ollut erittäin antoisaa, oli opittu paljon uutta, oli tehty yllättäviä löytöjä, ja ennen kaikkea näyttelyssä kävijöiden innostus oli mieltä lämmittävää. Luettelo myytiin loppuun hyvin nopeasti, eikä toinen painoskaan kovin pitkään viipynyt myyntipöydällä.
Näyttelyn loputtua kaunokirjallisuus koottiin Studiumin ns. pikkukirjastoon, missä nykyisin on taidekirjallisuutta. Se osoittautui kullanarvoiseksi teoksi, sillä uudet kirkkoon tulijat saivat nopeasti tuntuman katolisuuteen juuri kaunokirjallisista teoksista, joista useimmat lukeutuvat kirjallisuuden klassikoihin. Osasto oli runsaassa käytössä ja herätti samalla monessa uudessa katolilaisessa innostuksen muidenkin kirjojen lainaamiseen. ”Ajatella, että täällä on näin paljon ihania kirjoja!” ”Saako näitä kaikkia lainata?” Kiinnostus oli herännyt ja jatkui aina isä Martin kuolemaan saakka. Isä Guy Bethuné hoiti Studiumia isä Martin jälkeen, mutta kun hän kuoli jouluaattona 2002, alkoivat uudet tuulet puhaltaa. Uusi piispa Józef Wróbel pohti kirjaston ottamista hiippakunnan hoitoon. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Studium Catholicum -säätiö halusi jatkaa sen ylläpitämistä. Kun sitten Suomeen saapui uusia nuoria dominikaaneja, jotka eivät tunteneet Suomen katolista historiaa, he teettivät Studiumissa suuren remontin, minkä jälkeen nämä näyttelyn kirjat siirrettiin syrjään kellarivarastoon, sillä niille ei enää löytynyt tilaa varsinaisessa kirjastossa. Suomalaiset käännynnäiset jäivät paljolti ilman maanläheistä tietoa katolisesta elämästä.
Kun Studium Catholicum tänä vuonna viettää 70-vuotisjuhlaansa olisi hyvä muistaa, että myös tavalliset katolilaiset kaipaavat hyvää katolista luettavaa. Kaikki kunnia paaveille ja piispoille ja teologian ruisleivälle, mutta ihmiset haluavat joskus myös kevyempää herkuttelua!
Tuula Luoma OP