Jeesuksen äidin tuskien muistopäivä – Stabat Mater

Ristintien hartaudesta tuttu Stabat Mater dolorosa -hymni on yksi tunnetuimmista gregoriaanisista melodioista. Kokonaisuudessaan se voidaan kuitenkin laulaa tai lukea syyskuun 15. päivänä vietettävän Jeesuksen äidin tuskien muistopäivän messun sekvenssinä. Se liitettiin tuon päivän liturgiaan jo vuonna 1727.

Hymnin teema pohjautuu Simeonin profetiaan, jonka mukaan miekka on lävistävä Marian, Jumalan Pojan äidin, sydämen (vrt. Luuk. 2:35). Hymni on peräisin 1200-luvulta, jolloin muun muassa fransiskaanit vaalivat erityistä hartautta ristiinnaulittua Jeesusta kohtaan. Hymnin todennäköisenä tekijänä pidetään tunnettua lyyrikkoa ja fransiskaaniveljeä, autuasta Jacopone da Todia (1230-1306), jota Dantekin suuresti arvosti.

KATT

>> Messun lukukappaleisiin voi tutustua täällä.

>> Latinaksi ja englanniksi.

Alla tämän kauniin hymnin suomennos Cantemuksesta (latinaksi 197, suomeksi 198: mons. Carling / Kaarina Koho):

1. Seisoi äiti murheissansa,
ristin alla tuskissansa:
siinä riippui Poikansa.

2. Sydän tuskan raatelema,
syvän surun ahdistama,
lävistetty miekalla.

3. Ahdistus ja murhe suuri
oli Luojan äidin juuri,
siunatuimman naisista.

4. Mitä kärsi nähdessänsä
Pojan rakkaan ristillänsä
hellin äiti kaikista?

5. Kuka voisi itkemättä
Herran äidin tässä nähdä,
Poikaansa kun piinataan?

6. Ken ei äitiin katsoessa
Pojan tuskan jatkuessa
vaikeroisi kanssansa.

7. Poikaa äiti pilkattavan
näki sekä ruoskittavan
synnin tähden maailman.

8. Äiti näki lapsosensa
hylättynä, Isällensä
henkensä näin antavan.

9. Äiti, lähde rakkauden
rinnassani tuskas tunnen,
itken sinun kanssasi.

10. Pyydä tulta sydämeeni
rakkautta Kristukseeni
Jumalalle mieluisaa.

11. Pyhä Äiti, iskut Herran
ristinpuulta minun kerran
anna saada voimaksi.

12. Puolestani kärsineelle,
tuskat kaikki kantaneelle
annan kanssas kiitoksen.

13. Tuskasi on aina läsnä
Ristiinnaulitussa tässä:
Hän toi meille elämän.

14. Kyyneltesi kumppaniksi
surullesi toveriksi
jään ma ristin juurelle.

15. Puhdas Neitsyt, Äiti pyhä,
rakkaammaksi tulet yhä
lähelläsi itkien.

16. Anna Herran kärsimistä,
lyöntejä ja hylkäämistä
minun muistaa rukoillen.

17. Haavoihinsa kätkeytyen,
kärsimykseen yhdistyen
suo mun kantaa ristiä.

18. Ettei kadotus mua ota
lausuttaissa tuomiota,
Neitsyt auta minua.

19. Herran ristiin suojautuen,
kuolemaansa turvautuen
armonsa mä saavutan.

20. Ruumiin kuolema kun koittaa
sielun silloin anna voittaa
paratiisin kunnia.