Holy cow – matkailua koronan aikaan
Riskiryhmäläisen omaehtoinen karanteeninomainen olotila kolahti ylleni melko yllättäen, ja hyvin nopeasti huomasin olevani henkisesti täysin tuntemattomissa maisemissa. En voinut olla varma, olinko ankaran kevätallergian kourissa vai podinko jo lievää koronatartuntaa, joten otin asiat niin sanotusti varman päälle. Kun lisäksi useampikin tuttu ja tuntematon tarjosi kauppa-apua, niin totesin olevani aika tavalla onnekas tässä uudessa, maailmanlaajuisessa tapahtumaketjussa. Kun tätä ostosapua tarjosivat Katri ja Katariina, olin melkoisen varma siitä, että Sienan Katariinalla oli sormensa pelissä. Olin varsin tyytyväinen olooni kuuliaisena kansalaisena, joka suojeli tartunnalta sekä itseään että muita.
Varsin pian kuitenkin alkoi hiljaisuus ja tapahtumattomuus tuntua yllättävän raskaalta, päivälle ei tuntunut löytyvän mielekästä rytmiä, yhteydenpito ystäviin ja tuttaviin kyllä kasvoi moninkertaiseksi kun ei enää tavattu nenäkkäin kirkkokahveilla. Jotakin täytyi keksiä päivien täytteeksi, kun oma kirjoittaminenkaan ei sentään täyttänyt koko aikaa. Onneksi on netti! Olin jo aikaisemmin seurannut tiettyjä juutuubin ohjelmia, mutta nyt paneuduin niihin enemmän. Minua ovat aina kiinnostaneet arkeologiset ohjelmat, ja nyt löysin todella herkullisia arkielämän ”historiapläjäyksiä” Thamesin rantojen koluajilta, Yorkshiren ja Walesin jokien ja purojen kahlaajilta. Ruukunsirpaleita roomalaisajalta, kivikirveen kappaleita muinaisuudesta, posliininpaloja ja pulloja viktoriaaniselta ajalta – aina nykyajan muovikrääsään saakka joka kyllä kerättiin pois luontoon kuulumattomana. Miten vähän meistä jääkään jäljelle! Minkälaiset ihmiset ovat syöneet näistä astioista, kuka lapsi on leikkinyt aikanaan pienellä nukella, joka kolhiintuneena on juuttunut kivien väliin? Varsinkin Thames on kerännyt helmaansa myös runsaasti uhrilahjoja, Ganesh-jumalan pieniä kuvia ja muita vastaavia pikku patsaita. Myös pyhiinvaellusmerkkejä on löytynyt, samoin erilaisia krusifikseja. Onko ne heitetty jokeen tahallisesti, vai pudonneet jonnekin, mistä aikojen saatossa ovat joutuneet jokeen veden kuljettamiksi?
Toinen asia, joka pani ajattelemaan, oli magneettikalastajien joista ja kanavista onkimat kymmenet polkupyörät, ostoskärryt, tienviitat, kaikkinaiset metallijätteet, koneet ja niiden osat, aseet ja ammukset. Mikä meissä ihmisissä on se luonteenpiirre, joka saa unohtamaan kaiken huolenpidon luonnon hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta? Me emme pysty tuhlaamaan loputtomasti, seinä tulee vastaan. Me emme ole luomakunnan herroja emmekä valtiaita,me olemme osa luomakuntaa, emme sen yläpuolella.
On ollut myös erittäin antoisaa kuunnella erilaisia ihmisiä ja tunnistaa eri puhetapoja ja sanontoja. Amerikkalaisten magneettikalastajien jatkuva puheenpölpötys sai nopeasti kääntämään äänen pois, koska he oikeastaan eivät sanoneet mitään tärkeätä – holy cow! oh man! Huudahduksia jotka toistuvat tietyllä äänenpainolla oli puhuja kuka tahansa. Huomasin olevani erittäin eurooppalainen suomalainen – vähemmän hölötystä, enemmän asiaa ja huumoria.
Vaikka messuja onkin ollut suunnaton ikävä, olen onneksi pystynyt seuraamaan niitä netin kautta, sekä omasta Henrikistäni että muista seurakunnista. Saarnoihin on kiinnittänyt jopa enemmän huomiota kuin ennen, huomioinut eri lukijat ja ollut kiitollinen ursuliinisisarten läsnäolosta. He lukevat korostamatta omaa näkemystään tekstin vivahteista, eivät tunnelmoi eivätkä painota tiettyjä kohtia. Muistan, että näin meille on aikanaan opetettu: Raamatun teksti puhuu itse, älä tuo siihen väliin omaa käsitystäsi sanojen tärkeysjärjestyksestä.
Virtuaalinen koronamatkailu on vienyt minut vierailuille upeisiin katedraaleihin ja niissä vietettyihin messuihin, olen osallistunut paavin messuun Vatikaanissa ja rukoillut toukokuun, Marian kuukauden, ruusukkoa fransiskaanien kanssa Alabamassa. Maailmanlaajuinen katolinen kirkko on ottanut minut syliinsä eikä karanteeni ole tuntunut niin vaikealta. Ja jonakin päivänä se on ohi – muistanko enää silloin näitä ajatuksia ja päätöksiä, joita olen ehkä tehnyt muiden auttamiseksi?
Tuula Luoma OP
