Pyhän Maria Bernadette Soubirous’n kirjeestä isä Gondrandille (v. 1861):
Kun eräänä päivänä olin lähtenyt kahden tytön kanssa Gave-joen rannalle keräämään polttopuita, kuulin äänen. Käännyin katsomaan niitylle päin, mutta huomasin, etteivät puut lainkaan huojuneet. Sitten nostin päätäni ja katsoin luolaa. Siellä näin valkoisiin vaatteisiin pukeutuneen naisen. Hänellä oli yllään hohtavanvalkoinen puku ja taivaansininen vyö, ja kummankin jalan päällä oli vaaleankeltainen ruusu, samanvärinen kuin hänen ruusukkonsa.
Kun näin hänet, hieroin silmiäni, sillä luulin erehtyneeni. Pistin käteni pukuni taskuun, mistä löysin ruusukkoni. Tahdoin myös tehdä ristinmerkin otsalleni, mutta en pystynyt nostamaan kättäni, vaan se vaipui alas. Mutta kun tuo nainen itse teki ristinmerkin, minäkin yritin sitä, tosin vapisevin käsin, ja lopulta onnistuin. Samalla aloin rukoilla ruusukkoa, ja nainenkin kosketteli ruusukkonsa helmiä liikuttamatta huuliaan. Kun olin lopettanut rukouksen, näky hävisi heti silmistäni.
Kysyin molemmilta toisilta tytöiltä, olivatko he nähneet mitään. He vastasivat kieltävästi mutta kyselivät, mitä minulla oli heille kerrottavana. Silloin kerroin heille, että olin nähnyt valkopukuisen naisen, mutta en tiennyt, kuka hän oli. Kehotin heitä kuitenkin, etteivät he puhuisi siitä. Hekin kehottivat minua silloin, etten enää palaisi siihen paikkaan, mutta en suostunut siihen. Palasin sinne sitten sunnuntaipäivänä, kun tunsin mielessäni, että joku kutsui minua…
Vasta kolmannella kerralla tuo nainen puhui minulle ja kysyi, tahtoisinko tulla hänen luokseen joka päivä viidentoista päivän ajan. Vastasin, että tahdoin. Hän lisäsi, että minun piti kehottaa pappeja rakennuttamaan siihen kappeli. Sitten hän käski minua juomaan lähteestä. Kun en nähnyt mitään lähdettä, menin Gave-joen rantaan. Mutta hän näytti minulle, ettei hän sitä tarkoittanut, ja osoitti sormellaan lähdettä. Kun menin sen luokse, en löytänyt kuin vähän savista vettä. Yritin kädelläni, mutta en saanut siihen mitään juotavaa. Silloin aloin kaapia, ja lopulta sain käteeni hieman vettä. Kolme kertaa heitin sen pois mutta neljännellä kerralla saatoin juoda. Sitten näky katosi ja minä palasin kotiin.
Viitenätoista päivänä menin sinne, ja nainen ilmestyi minulle joka päivä, paitsi yhtenä maanantaina ja yhtenä perjantaina. Yhä uudelleen hän käski minua kehottamaan pappeja, että sinne piti pystyttää kappeli, ja pyysi minua peseytymään lähteessä ja rukoilemaan syntisten kääntymyksen puolesta. Monta kertaa kysyin häneltä, kuka hän oli, mutta hän vain hymyili lempeästi. Lopulta hän kohotti kätensä ja katseensa taivasta kohti ja sanoi minulle, että hän oli Tahraton Sikiäminen.
Niiden viidentoista päivän aikana hän kertoi minulle myös kolme salaisuutta, ja kielsi minua ehdottomasti paljastamasta niitä kenellekään. Tätä kieltoa olen noudattanut uskollisesti tähän päivään asti.
Responsorium
E: Minun sieluni ylistää Herran suuruutta.
K: Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja, hänen nimensä on pyhä.
E: Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.
K: Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja, hänen nimensä on pyhä.
Loppurukous
Laupias Jumala, sinä olet turvamme heikkoudessamme. Suo meidän, jotka vietämme perisynnittömän Jumalanäidin muistoa, vapautua hänen esirukoustensa avulla synneistämme. Tätä pyydämme …
.
Lourdesin Neitsyt Marian lukupalveluksen toinen lukukappale (11. helmikuuta)