Ekumeeninen vetoomus vastaanottokeskusten asukkaiden uskonnonvapauden toteutumiseksi
3.1.2023
Elämä vastaanottokeskuksissa on tullut ajankohtaiseksi osaksi monen ihmisen arkea ukrainalaispakolaisten etsiessä turvaa kotimaansa ulkopuolelta Venäjän hyökkäyksen vuoksi. Tämä on nostanut jälleen esiin kysymyksen perusoikeuksien toteutumisesta.
Yksi perustavista ihmisoikeuksista on uskonnonvapaus, johon kuuluu omantunnonvapaus, vapaus uskontoon ja uskonnonharjoittamiseen. Tämän vuoksi haluamme kirkkojemme johtajina vedota Maahanmuuttovirastoon, vastaanottokeskusten palveluntuottajiin ja muihin päätöksentekijöihin, jotta kaikkien turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten oikeus omaan uskontoon toteutuisi.
Joukko tutkijoita huomioi syksyllä 2022 varhaiskasvatuksessa ilmiön uskonnottomuuden ja neutraaliuden samaistamisesta. Tästä ilmiöstä on nähtävillä viitteitä myös vastaanottokeskusten todellisuudessa. Seurakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoisia on estetty pääsemästä tapaamaan oman uskonnollisen yhteisönsä muualta tulleita jäseniä, paikoin jopa tiedottamasta yhteisöjen toiminnasta.
Toisaalta tiedossamme on myös tilanteita, joissa mm. ortodoksisen kirkon papit ovat olleet tervetulleita vastaanottokeskuksiin tapaamaan ukrainalaisia pakolaisia ja toimittamaan myös rukoushetkiä, joihin halukkaat ovat voineet osallistua.
Merkittävä osa Ukrainasta paenneista tulee itäisen kristillisyyden kulttuuripiiristä ja he ovat kotimaassaan kuuluneet paikalliseen ortodoksiseen yhteisöön. Mahdollisimman laaja yhteistyö olisi tärkeää tilanteessa, jossa vastaanottokeskukset sijaitsevat usein kaukana asutuskeskuksista, jolloin tiedon saaminen ja vaikkapa omalle kirkolle pääseminen voi olla hankalaa, jopa mahdotonta. Uskonnon rooli turvan tuojana ja merkityksellisyyden luojana korostuu kriisitilanteissa ja tukee siten haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointia. Kyse ei ole ainoastaan kristityistä vaan myös muihin uskontokuntiin lukeutuvista.
Tästä syystä pidämme erittäin tärkeänä uskonnollisten yhteisöjen ja vastaanottokeskusten työntekijöiden sujuvaa yhteistyötä asukkaiden perusoikeuksien ja -tarpeiden turvaamiseksi. Katsomusten moninaisuuden tunnustaminen ja yhdenmukaiset toimintatavat ovat katsomuksellisen neutraaliuden ilmaisemista – se luo turvaa yhteiskunnan jokaiselle jäsenelle. Samalla tuomitsemme loukkaukset haavoittuvassa asemassa olevien, sotaa tai vainoja pakenevien henkilöiden omaa vakaumusta kohtaan. Absoluuttisena velvollisuutenamme on puolustaa heidän ihmisarvoaan.
Sotatoimien keskeltä paenneet ovat lisäksi syvästi traumatisoituneita ja tarvitsevat moninaista psykososiaalista tukea. Kirkkojemme työntekijöissä on lukuisia ammattilaisia, jotka omalla panoksellaan osaavat lievittää heidän henkistä kärsimystään. Lohduttaminen ja kärsivästä huolehtiminen juontuu kirkon syvimmästä olemuksesta ja kokonaistehtävästä.
Auttaminen ei kuitenkaan saa perustua ajatukseen uusien jäsenten hankkimisesta, vaan lähimmäisenrakkauteen, joka ei katso henkilön vakaumukseen. Kutsumme siviiliviranomaisia ennen kaikkea mahdollistamaan toiminta, jossa avunantajien taustat saavat ovat esillä.
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Suomen ortodoksinen kirkko
Turun ja Suomen arkkipiispa Tapio Luoma, Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Hiippakunnan asiainhoitaja, isä Marco Pasinato, Katolinen kirkko Suomessa
Piirikunnanjohtaja Soile Kasi, Suomen Metodistikirkko
The Revd Chaplain, Area Dean for Finland Tuomas Mäkipää, The Anglican Church in Finland
Kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen, Suomen Vapaakirkko
Territorion johtaja, eversti Patrick Naud, Suomen Pelastusarmeija
Kirkkokunnanjohtaja Aimo Helminen, Suomen Adventtikirkko
Toiminnanjohtaja Esko Matikainen, Suomen Helluntaikirkko
Kirkkokunnanjohtaja Jari Portaankorva, Suomen Baptistikirkko
