Ekumeeninen delegaatio jälleen Roomassa
Paavi Franciscus tapasi perinteiseen tapaan maanantaina 17.1.2022 suomalaisen ekumeenisen valtuuskunnan kristittyjen ykseyden rukousviikkoa ennakoiden. Rukousviikko järjestetään vuosittain 18.-25.1.
Tällä kerralla valtuuskuntaa johti katolisen kirkon puolelta emerituspiispa Teemu Sippo SCJ, mukana olivat myös hiippakunnan asiainhoitaja isä Marco Pasinato sekä kirkkoherra Jean Claude Kabeza. Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa edustivat muun muassa Oulun piispa Jukka Keskitalo, saamelaispastori Mari Valjakka ja Inarin kirkkoherra Tuomo Huusko. Tänä vuonna valtuuskunnassa ei ollut ortodoksista piispaa Suomen ortodoksisen kirkon piispanvihkimyksen takia. Paavin yksityisvastaanotolla maanantaina aamupäivällä valtuuskunta lahjoitti pyhälle isälle uuden pohjoissaamenkielisen raamatunkäännöksen Biibbalin juhlapainoksen.
Myöhemmin maanantaina Kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston puheenjohtaja, kardinaali Kurt Koch vietti piispa Keskitalon avustamana ekumeenisen vesperin birgittalaissisarten kirkossa Piazza Farnesella klo 18 Rooman aikaa. Vesperissä saarnasi isä Pasinato. Piispa Keskitalo puolestaan toimitti luterilaisen Pyhän Henrikin päivän jumalanpalveluksen keskiviikkona 19. tammikuuta kello 16 Rooman aikaa Santa Maria Sopra Minerva -basilikassa. Siinä saarnasi piispa Sippo. Liturgioissa lauloi oululainen Voces-yhtye johtajanaan Raimo Paaso.
Paavin puhe suomalaisvaltuuskunnalle
Toivotan teidät kaikki suomalaisen ekumeenisen valtuuskunnan jäsenet sydämellisesti tervetulleiksi tänne Roomaan, jonne olette tulleet pyhiinvaellukselle pyhän Henrikin juhlaa varten. Sydämellinen kiitos, piispa Keskitalo, veli, minulle antamastasi lahjasta ja sanoistasi, jotka koskettivat nöyryyttä, katumusta ja anteeksiantoa. Joistakin ne voivat tuntua negatiivisilta, mutta ne ovat kaikkein positiivisimpia sanoja eteenpäin pääsemiseksi. Erityisen suuresti iloiten otan vastaan ja tervehdin saamelaisten edustajia. Olkoon Jumala teidän mukananne sovinnon ja muistojen parantumisen tiellä, tehköön hän kaikista kristityistä vapaita ja määrätietoisia totuuden vilpittömiä etsijöitä! On suuri ilo kohdata myös emerituspiispa Teemu Sippo, joka on toipunut vakavasta tapaturmasta ja joka läsnäolollaan muistuttaa meitä siitä, että todellista rohkeutta on nouseminen uudelleen ylös ja eteenpäin kulkeminen. Pyydän teitä myös viemään mukananne veljellinen tervehdykseni ortodoksiselle Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenille, joka ei voinut nyt olla mukana.
Rakkaat veljet ja sisaret, toivottu vierailunne yhdistyy kristittyjen ykseyden rukousviikon alkuun. Tämän vuoden teema on otettu Matteuksen evankeliumista: ”Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme” (Matt. 2:2). Se viittaa tietäjiin, jotka pitkän matkan jälkeen löytävät Jeesuksen ja palvovat häntä. Tietäjät saavuttavat päämääränsä, koska he ovat etsineet sitä. Mutta he etsivät sitä vain, koska Herra oli ensin itse lähtenyt etsimään heitä tähden avulla. He löytävät, koska etsivät, ja etsivät, koska heitä on etsitty. On kaunista tarkastella elämää tällä tavalla, tutkimusmatkana, joka ei lähde meistä vaan hänestä, joka ensimmäisenä on päättänyt etsiä meitä ja vetää meitä puoleensa armollaan. Kaikki syntyy Jumalan armosta, Jumalan, joka vetää meitä puoleensa. Eikä meidän vastauksemme voi olla muuta kuin sama kuin tietäjien: yhdessä tehty matka.
Yhdessä kulkeminen. Se, jota Jumalan armo on koskettanut, ei voi sulkeutua ja elää itseään suojellen. Hän on aina matkalla, kulkien suojattuna eteenpäin. Eteenpäin yhdessä: teidän pyhiinvaelluksenne tänne on kaunis esimerkki siitä. Kirkon perinne pitää tietäjiä eri kulttuurien ja kansojen edustajina: varsinkin näinä aikoina myös meidän haasteenamme on ottaa kädestä kiinni veljeämme, koko historiansa kanssa, ja kulkea yhdessä eteenpäin. Rakkaat ystävät, me olemme matkalla Jumalan lempeän valon johdattamina. Se hävittää hajaannuksen tuoman pimeyden ja ohjaa matkaamme kohti ykseyttä. Olemme matkalla veljesten kesken kohti yhä täydempää yhteyttä. Auttakaamme toisiamme ekumeenisella pyhiinvaelluksellamme, niin että voisimme edetä ”yhä lähemmäs ja lähemmäs Jumalaa”, niin kuin sanotaan Pyhän Benedictuksen säännössä (LXII, 4). Maailma tarvitsee hänen valoaan ja tämä valo loistaa vain rakkaudessa, yhteydessä ja veljeydessä.
Matkalla on etappeja, jotka ovat helpompia kulkea ja joiden aikana meidät on kutsuttu etenemään nopeasti ja ahkerasti. Ajattelen esimerkiksi monia sellaisia laupeudentöitä, jotka samalla kun ne lähentävät meitä Herraan, joka on läsnä köyhissä ja tarvitsevissa, myös yhdistävät meitä toisiimme. Joskus matka on kuitenkin raskaampi ja silloin väsymys ja houkutus lannistua kasvavat kaukaisilta ja vaikeilta vaikuttavien tavoitteiden edessä. Muistakaamme tällöin, että emme ole matkalla Jumalan omistajina vaan häntä etsivinä. Siksi meidän pitäisi kulkea eteenpäin osoittaen nöyrää kärsivällisyyttä, kulkea aina yhdessä tukeaksemme toisiamme, koska se on Kristuksen tahto. Auttakaamme toisiamme, kun näemme, että toinen on hädässä. Joskus pyhiinvaelluksella täytyy pysähtyä ja kerätä lisää voimaa, jotta voisi keskittyä paremmin päämääräänsä. Ja meillä, Jumalan etsijöillä, jotka olemme matkalla kohti täyttä yhteyttä Jumalan ja toinen toisemme kanssa, on edessämme kaksi tärkeää asemaa.
Vuonna 2025 juhlimme Nikean kirkolliskokouksen 1700:nnetta vuosipäivää. Tuon kirkolliskokouksen trinitaarinen ja kristologinen tunnustus, joka tunnustaa Jeesuksen ”tosi Jumalaksi tosi Jumalasta” ja Isän kanssa ”samaa olemusta” olevaksi, yhdistää meidät kaikkien kastettujen kanssa. Tämän suuren vuosipäivän valossa uudistakaamme intomme kulkea yhdessä Kristuksen tietä pitkin, tiellä, joka on Kristus! Sillä häntä, hänen uutuuttaan, hänen vertaansa vailla olevaa iloaan me tarvitsemme. Vain tiivisti häneen liittyneinä me onnistumme kulkemaan loppuun asti täyden ykseyden tien. Ja se on aina juuri hän, jota ihmiset kaikkina aikoina ja myös tänään etsivät, myös silloin kun emme sitä tajua.
Toinen tärkeä asema on vuosi 2030 – olemmeko siellä vai emme, sitä en tiedä. Silloin me muistelemme Augsburgin tunnustuksen 500-vuotista taivalta. Tuo tunnustus pyrki säilyttämään ykseyttä aikana, jolloin kristityt olivat astumassa eri teille. Tiedämme, ettei se onnistunut estämään hajaannusta, mutta tämä vuosipäivä voisi olla hedelmällinen tilaisuus vahvistaa ja voimistaa meitä yhteyden tiellä, jotta olisimme uskollisia enemmän Jumalan tahdolle kuin ihmisten ajattelulle ja olisimme halukkaampia asettamaan taivaalliset ohjeet maallisten päämäärien edelle.
Ja mitä [saamelaisiin] tulee, hyvä veli, haluan kiittää sinua siitä, että olet huomioinut neljä unelmaa, joita minulla oli Amazoniasta, ja käyttänyt niitä oman maasi alkuperäiskansojen kanssa. Ajattelen, että paimenen pitää olla konkreettinen, todellisten ihmisten, todellisen kansansa kanssa, mutta niin, ettei hän lakkaisi unelmoimasta. Paimenelta, joka väsyy unelmoimaan, puuttuu jotakin. Kiitos unelmoinnista!
Ja vielä jotakin ekumeenisesta tiestä. Milloin ykseys toteutuu? Tätä kysytään, eikö? Suuri ortodoksiteologi, eskatologian asiantuntija, on sanonut: ”Ykseys toteutuu eskatonissa.” Mutta tärkeää onkin matka kohti ykseyttä. On oikein hyvä, että teologit tutkivat ja keskustelevat… oikein hyvä. He ovat sen alan asiantuntijoita. Mutta myös se on hyvä, että me, Jumalaan uskovat ihmiset, kuljemme yhdessä tätä tietä. Yhdessä. Ja toteutamme ykseytta rukoilemalla, laupeudentöitä tehden, yhdessä työskennellen. Tiedän, että sinä kuljet tätä tietä, ja kiitän sinua siitä suuresti.
Rakkaat ystävät, toistuva pyhiinvaelluksenne tänne – se ilahduttaa minua paljon – on kaunis ja rohkaiseva ekumeeninen merkki. Kiitos teille siitä. Kulkekaamme yhdessä eteenpäin Jumalaa etsien, rohkeasti ja kouriintuntuvasti. Pitäkäämme katseemme suunnattuna Jeesukseen (Hepr. 12:2) ja olkaamme vahvoja rukouksessa toinen toistemme puolesta. Kutsun teitä siksi rukoilemaan yhdessä Isä meidän -rukouksen, kukin omalla kielellään.
Franciscus
KATT / VIS
Valtuuskunnan vierailusta on uutisoitu englannin kielellä täällä.
Kuva: Kuvakaappaus Vatican News -sivuston jutusta.
(Päivitetty 21.1.2022.)
