Paavi Franciscus on ilmoittanut, että hän julistaa pyhäksi 1800-luvulla eläneen autuaan Nunzio Sulprizion. Kanonisaatio tapahtuu 14.10.2018 piispainsynodin XV varsinaisen yleiskokouksen yhteydessä, jonka teema on ”Nuoret, usko ja kutsumuksen etsiminen”.
Autuas Nunzio syntyi Pescosansonescossa Pescaran alueella 13.4.1817 ja kuoli vain 19-vuotiaana Napolissa 5.5.1836. Hän oli menettänyt isänsä Domenico Sulprizion ja pikkusiskonsa ollessaan vain 3-vuotias. Hänen tyhjän päälle jäänyt äitinsä Rosa Luciani meni naimisiin uudestaan, itseään paljon vanhemman miehen kanssa, mutta äitikin kuoli pian. Isäpuoli jätti pojan kasvamaan tämän isoäidin hoitoon, mutta hänkin kuoli jo vuonna 1826.
Silloin äidin setä Domenico Luciani otti pojan hoitoonsa ja samalla huonosti kohdelluksi avustajakseen. Nunzio joutui jo 9-10-vuotiaana tekemään raskasta työtä sepän pajassa; sen seurauksena hän sai jalkaansa haavan, joka uhkasi aiheuttaa kuolion. Aina kun hän ehti, Nunzio meni kirkkoon rauhoittumaan ja rukoilemaan tabernaakkelin äärellä.
1832 Nunzion setä Francesco Sulprizio kuuli Nunzion vaikeuksista ja otti tämän hoitoonsa. Sotilasuralla olevan Francescon asemapaikka oli Napolissa, ja siellä myös kuuluisa ”köyhien isä”, eversti Felice Wochinger tarjoutui auttamaan poikaa. Jalka saatiin jonkinlaiseen kuntoon, vaikka hän kulkiessaan joutuikin käyttämään keppiä. Lopulta Nunzio kuoli luusyöpään vain 19-vuotiaana.
Jo Nunzion viimeisten elinvuosien aikana napolilaiset olivat oppineet tuntemaan hänet nuorena miehenä, joka otti sairautensa kärsimykset vastaan esimerkillisellä kristillisellä hyväksynnällä ja joka rakasti Neitsyt Mariaa suurella hartaudella. Saadessaan hoitoa jalkaansa Nunzion kerrotaan sanoneen: ”Jeesus kärsi paljon minun puolestani. Miksen siis minäkin kärsisi hänen puolestaan?” Hän myös asetti itselleen tehtävän: ”Haluaisin kuolla voidakseni kääntää edes yhden syntisen.” Nuoren elämänsä viimeiset ajat hän omisti köyhien auttamiselle. Hän toisti itselleen: ”Pysy aina Herrassa, rohkaise heitä, sillä Hänestä on lähtöisin kaikki hyvä.” Ei ihme, että häntä kutsuttiin nimellä ”lu santariello” – ”pikku pyhimyksemme”.
Paavi Paavali Vi julisti Nunzio Sulprizion autuaaksi vuonna 1963. Hänet on haudattu San Domenico Sorianon kirkkoon Napolissa. Hän on ainakin vammaisten, seppien, työläisten ja epäilemättä nyt myös nuorten suojelija.
katolinen.fi/VN/Zenit/Wikipedia