Euroopan suojelijan, pyhän Benedictus Nursialaisen muistoa vietetään 11.7.
Ohessa katkelma hänen luostarisäännöstään (esipuhe 4–22, luku 72).
Aina kun alat tehdä jotain hyvää, rukoile hellittämättä häntä saattamaan tekosi päätökseen. Tällöin ei hänen, joka jo pitää meitä lapsinaan, tarvitse aikanaan olla surullinen pahojen tekojemme tähden. Koska hän vaikuttaa meissä hyvää, meidän on toteltava häntä kaiken aikaa, silloin hän ei tee meitä perinnöttömiksi, kuten vihastunut isä poikansa. Hän ei myöskään tule olemaan pelättävän herran tavoin suuttunut pahuudestamme, koska emme halunneet seurata häntä kunniaan, eikä hän luovuta meitä ikuiseen rangaistukseen niin kuin huonoja palvelijoita.
Nouskaamme siis vihdoin ylös, Kirjoitus ravistelee meitä hereille huutaen: teidän on aika herätä unesta. Avatkaamme silmämme jumalalliselle valolle ja kuunnelkaamme tarkkaavaisin korvin, mihin Jumalan ääni meitä päivittäin kehottaa: Tänään, kun kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, ja edelleen: Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.
Ja mitä hän sanoo? Tulkaa lapset ja kuulkaa minua. Minä opetan teille, mitä on Herran pelko. Juoskaa niin kauan kuin teillä on elämän valo, ettei kuoleman pimeys saisi teitä valtaansa.
Ja Herra etsii kansanjoukosta, jolle hän tämän huutaa, työntekijää itselleen ja sanoo: Kuka haluaa elämää ja kaipaa nähdä hyviä päiviä? Jos sinä kuulet tämän ja vastaat: minä, sanoo Jumala sinulle: Jos haluat todellisen ja katoamattoman elämän, niin varjele kielesi pahasta äläkä päästä huulillesi petoksen sanaa, käänny pois pahasta ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri sopuun. Kun teette näin, niin minun silmäni katsovat teitä ja korvani kuulevat teidän pyyntönne. Ja ennen kuin kutsutte minua, sanon teille: Katsokaa, tässä minä olen.
Rakkaat veljet, mikä olisi meille ilahduttavampaa kuin tämä Herran ääni, joka kutsuu meitä? Katsokaa, Herra näyttää meille hyvyydessään elämän tien.
Vyöttäkäämme siis lanteemme uskolla ja hyvillä teoilla ja kulkekaamme evankeliumin johdolla hänen teitään, jotta olisimme kelvolliset näkemään hänet, joka on kutsunut meidät valtakuntaansa. Jos me haluamme asua hänen valtakuntansa pyhäkössä, silloin meidän on kiiruhdettava sinne hyvien tekojen avulla, muutoin emme pääse perille.
Samoin kuin on olemassa katkera ja paha kiivaus, joka erottaa Jumalasta ja johtaa helvettiin, on olemassa myös hyvä kiivaus, joka erottaa paheista ja johtaa Jumalan luo sekä ikuiseen elämään. Tätä kiivautta munkkien tulee siis harjoittaa palavalla rakkaudella, tämä tarkoittaa: He kunnioittakoot toisiaan kilvan, he kestäkööt toistensa ruumiin ja luonteen heikkouksia äärimmäisellä kärsivällisyydellä, he kilpailkoot keskinäisessä kuuliaisuudessa, kukaan älköön tavoitelko omaa hyväänsä, vaan ennemmin toisen, he osoittakoot toisilleen epäitsekkäästi veljellistä rakkautta. He pelätkööt Jumalaa rakkaudessa. He rakastakoot apottiaan vilpittömästi ja nöyrästi. He olkoot asettamatta mitään Kristuksen edelle. Hän johtakoon meidät yhdessä ikuiseen elämään.
.
Responsorium
E: Pyhä Benedictus etsi yksin Jumalaa ja pyrki pyhään elämään.
K: Hän jätti kotinsa ja isänsä perinnön.
E: Hän asui yksinäisyydessä, ainoastaan kaikkinäkevän Jumalan silmien edessä.
K: Hän jätti kotinsa ja isänsä perinnön.
Hymni: Te Deum.
.
Loppurukous
Kaikkivaltias Isä, hyvyydessäsi sinä teit autuaasta apotti Benedictuksesta Jumalan palvelemisen suuren opettajan. Opeta meitä hänen laillaan rakastamaan sinua yli kaiken ja ilomielin kulkemaan sinun käskyjesi tietä.