Pohjoismaiden piispat pitivät syksyn täysistuntonsa Saksan Hildesheimissa 5.-9. syyskuuta. Keskustelujen pääasioita olivat maailmanlaajuiseen synodaalisuusprosessiin liittyvien kyselyiden tulokset ja lisääntyvä valtiollinen syrjintä katolista kirkkoa kohtaan. Piispat kävivät myös veljellisen ja rakentavan keskustelun Saksan piispakokouksen jäsenten kanssa.
Ei suuria uudistuksia, mutta halu syventää uskoa maallistuneessa maailmassa
Tutkittuaan maailmanlaajuiseen synodaalisuusprosessiin liittyvien kyselyiden tuloksia piispainkokous oli jo muutama viikko aikaisemmin lähettänyt tekemänsä yhteenvedon Roomaan. Vaikka siinä puhutaan kuumistakin aiheista selkeästi, eivät Pohjolan katolilaiset niinkään toivo ”suuria ja kattavia uudistuksia kirkossa, vaan syvällisempää uskon ymmärtämistä, uskon, joka tulee todeksi arkielämässä ja kestää maallistuneen maailman keskellä”, totesi piispainkokouksen puheenjohtaja, Kööpenhaminan piispa Czeslaw Kozon. Erityisesti toive syvemmästä yhteisöllisyyden kokemuksesta ja vankasta uskonnonopetuksesta on ”suuri toivon merkki ja antaa meille selkeän pastoraalisen tehtävän hiippakunnissamme”.
Valtiolliset pyrkimykset assimiloida maahanmuuttajia integroimisen sijaan uhkaavat katolisia kouluja ja instituutioita
Päätöspäivänä julkaistussa lausunnossa (luettavissa kokonaan sivulla 11) pohjoiseurooppalaisten hiippakuntien piispat ilmaisevat huolensa lisääntyvästä uskontoon ja uskonnonvapauteen kohdistuvasta uhasta omissa maissaan sekä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kunnioittamisen puutteesta. Taustalla on kaksi Ruotsissa tehtyä lainsäädäntöehdotusta, jotka toisaalta haluavat kieltää uusien tunnustuksellisten koulujen ja vapaa-ajantilojen rakentamisen ja toisaalta sitoa valtion uskonnollisille yhteisöille jakaman tuen sellaisiin yhteiskunnallisiin normeihin, jotka ovat kristinuskon vastaisia. Ruotsalainen kardinaali Anders Arborelius puolestaan korostaa, että ”emme saa unohtaa, että uskonnonvapaus tarkoittaa myös kaikkien ihmisten oikeutta harjoittaa uskontoaan vapaasti”.
NBK / KATT