Ylösnoussut Kristus yllättää edelleen

TRI BIRUTE BRILIUTE INNOSTAA EVANKELIOIMAAN SANOIN JA TEOIN

Päivittäinen hiljaisuus ja mietiskelevä rukous ovat hyvin tärkeitä elämässäni; ne auttavat minua muistamaan kuka olen, sekä olemaan rehellisempi itselleni. Näin sanoo liettualaistaustainen Birute Briliute, joka opettaa katekeesia ja kristillistä kasvatusta Birminghamissa sijaitsevassa Maryvale-instituutissa. 

Biruten elämäntarina on vaiherikas ja mielenkiintoinen. Lapsuutensa Liettuassa viettäneen naisen vanhemmat puolustivat ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta aikana, jolloin Neuvostoliitto miehitti maata. Näkemystensä vuoksi he kohtasivat vainoa KGB:n taholta, mikä ei kuitenkaan lannistanut perhettä. Myös Birute ehti ennen Neuvostoliiton romahtamista toimia maanalaisessa katolisessa liikkeessä ja osallistua sen kielletyn lehden toimittamiseen.

Katekeettiselle uralle 

Kommunismin romahdettua Birute toimi hiippakuntien yhteisen katekeettisen keskuksen johtajana Liettuassa. Tuona aikana uskonnonopetuksen suosio lisääntyi maassa voimakkaasti, kääntyen lopulta kuitenkin laskuun. Kehitys sai nuoren uskonnonopettajan kiinnostumaan niistä syistä, jotka johtivat kyseiseen suosioon ja sen taantumiseen. Vastausten etsiminen johti Biruten Belgiaan, Leuvenin katoliseen yliopistoon, jossa hän suoritti lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot teologiassa.

Pastoraaliteologian ja kristillisen kasvatuksen väitöskirjan ollessa loppusuoralla vuonna 2007 Birute aloitti luennoitsijana Lontoossa sijaitsevassa Heythrop Collegessa. Myöhemmin Birute siirtyi opettajaksi Birminghamissa sijaitsevaan Maryvale-instituuttiin, jossa hän toimii edelleen. Opettajan toimensa ohella Birute toimii myös johtajana katekeesin lisensiaattitason koulutusohjelmassa, joka on Pyhän istuimen akkreditoima. Samalla hän tekee tutkimustyötä erityisaloinaan nykykulttuuri ja uskonnolliset arvot sekä katekeesi ja katolinen identiteetti.

Kysymme tässä haastattelussa Biruten näkemyksiä niistä haasteista ja mahdollisuuksista, joita kirkko ja uusi evankelioiminen nykyaikana kohtaa, liittyen erityisesti nuoriin ja heidän tavoittamiseensa. Biruten laaja kokemus ja koulutus antaa hänelle hyvän kaikupohjan vastata näihin kysymyksiin. 

Nykykulttuuri haastaa kristinuskon

Ensinnäkin Birute viittaa niihin sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin, joita viimeiset vuosikymmenet ovat tuoneet tullessaan länsimaihin. Erityisesti nuoremman sukupolven keskellä on paljon niitä, joiden kollektiivisesta muistista perinteiset kristilliset uskonkäsitykset ovat kadonneet. Vastauksia uskonnolliseen etsintään haetaan uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolelta.

– Moni nuori näkee uskonnon itselleen vieraaksi ja merkityksettömäksi, Birute tähdentää.

Samalla media, mainonta ja kulutuskulttuuri kolonialisoivat nuorten mielenmaailmaa, tarjoten sille päivittäin vaihtuvia tarjouksiaan, omien mielihalujen ja tarpeiden tyydyttämiseksi. Valinnanvapauden ja yksilökeskeisyyden korostuessa kuitenkin myös pirstaleisuus ja ihmissuhteiden pinnallisuus lisääntyy. 

Kohtaamispaikkoja Kristuksen kanssa

Vastauksena siihen, kuinka herättää ihmisten kiinnostus kristinuskoa kohtaan, Birute viittaa Jeesuksen esimerkkiin. Evankeliumien mukaan hän oli läsnä ihmisten arjessa, niiden ihmisten, jotka tarvitsivat ymmärtämistä, tukea ja lunastusta henkilökohtaiseen, yhteisölliseen ja uskonnolliseen halvaustilaansa.

– Myös nykyajan kirkon tulisi löytää luontevia tapoja päästä kosketuksiin ihmisten kanssa niissä asioissa, jotka ovat heille tärkeitä ja joiden kanssa he ehkä kamppailevat, Birute jatkaa. Nämä asiat voivat sitten muodostua paikoiksi, joissa radikaali Kristus-keskeinen elämä ja kristittyjen harjoittamat rakkauden teot ja palvelualttius voivat yllättää ja johtaa dramaattisiin seurauksiin. – Se, että joku kääntyy kristityksi, on aina seurausta ylösnousseen Kristuksen kohtaamisesta.

– Juuri näin tapahtui naisille ja Jeesuksen opetuslapsille, Jeesuksen noustua kuolleista, Birute muistuttaa. He olivat tunteneet Jeesus Nasaretilaisen, mutta hän oli kuollut. Kaikki on nyt lopussa. Sitten ylösnoussut Kristus yllätti heidät: hän oli Messias, jonka he tunnistivat uskon kautta ja josta sitten tuli koko heidän elämänsä keskus.

Myös nykyajan ihmiselle Birute muistuttaa, että Jeesus on uhrannut itsensä jokaisen puolesta, eikä hän petä koskaan. – Tätä hyvää sanomaa kristityt on kutsuttu julistamaan niin Englannissa kuin Suomessakin. Se antaa toivon ja varmuuden, joka kestää ikuisuuteen saakka. – Meillä on paljon antamista niille, jotka tuntevat olevansa yksin tai eksyksissä, Birute innostaa. Ylösnoussut Kristus yllättää edelleen.

Esimerkkejä uudesta evankelioinnista

Biruten mukaan Englannin katoliset hiippakunnat panostavat voimakkaasti erilaisiin uuteen evankeliointiin liittyviin hankkeisiin. Kysyttäessä käytännön esimerkkejä hän mainitsee ensimmäiseksi viime syyskuussa Liverpoolissa järjestetyn kansallisen eukaristisen kongressin. Tapahtumaan osallistui tuhansia erilaisissa pastoraalisissa nuoriso- ja aikuistyön työmuodoissa mukana olevia työntekijöitä lukuisista hiippakunnista eri puolilta Englantia ja Walesia.

Rohkaisevana esimerkkeinä paikallistason hankkeista Birute mainitsee Lontoon Westminsterin hiippakunnan käynnistämän nuorisokeskuksen. Keskuksen työntekijäjoukko koostuu eri puolilta maailmaa tulevista nuorista vapaaehtoisista, jotka työskentelevät yhdessä paikallisten palkattujen nuorisotyöntekijöiden kanssa. Nuorisokeskus tekee työtä alueen lasten ja nuorten parissa järjestäen heille erilaisia työpajoja ja retrettejä.

Osana evankeliontityötään jotkut hiippakunnat myös järjestävät syrjäytymisuhan alla oleville nuorille työharjoittelupaikkoja hiippakunnan sosiaalisissa auttamishankkeissa, ylläpitävät keskuksia, joissa autetaan ihmiskaupan uhreja, ja järjestävät palveluita ja katekeettista materiaalia ihmisille, joilla on oppimisvaikeuksia.

– Kaikki nämä aloitteet ja työmuodot tukevat evankeliontia ja katekeesia, ja niiden tavoitteena on synnyttää ei vain sanoin vaan myös käytännöllisin rakkauden teoin lähetyshenkisiä katolilaisia uskovia, Birute summaa.

Jokainen on kutsuttu mukaan

Lopuksi Birute muistuttaa, että vaikka lähetystehtävä on annettu koko kirkolle, se koskettaa myös jokaista kristittyä. 

– Nykyaikana on erityisen tärkeää että kerrot kristillisestä uskostasi ja arvoistasi niille ihmisille, joita tapaat vaikkapa töissä, kuten myös ystävillesi ja perheenjäsenillesi, hän jatkaa. – Se voi jopa olla alku pienen uskovien ryhmän syntymiselle, ja siitä se kaikki alkaa. 

Samalla Birute myös muistuttaa: – Voidaksesi elää todeksi omat hyveesi ja arvosi ja pystyäksesi vaikuttamaan omassa ympäristössäsi, sinun tulee selvittää itsellesi, mitä kristittynä oleminen merkitsee sinulle jokapäiväisessä elämässäsi. – Oman kokemukseni mukaan, hän jatkaa, se tapahtuu parhaiten evankeliumien lukemisen ja mietiskelyn sekä rukouksen kautta.

Ikäänkuin vahvistukseksi sanomisilleen Birute siteeraa paavi Benedictus XVI:n apostolista kirjettä Porta Fidei (Uskon ovi):

Hän lähettää meidät tänään kuten silloinkin maailman teille julistamaan evankeliumiaan kaikille maan kansoille (vrt. Matt. 28:19). Rakkaudessaan Jeesus Kristus vetää puoleensa kaikkien sukupolvien ihmisiä: kaikkina aikoina hän kutsuu koolle kirkon ja uskoo sille evankeliumin julistamisen tehtävän käskyllä, joka on aina uusi. Siksi tänäänkin tarvitaan vakuuttuneempaa kirkollista sitoutumista uuteen evankelioimiseen, jotta löydetään uudelleen uskomisen ilo ja uskon välittämisen into. Uskovien sitoutuminen lähetystyöhön, joka ei koskaan saa heiketä, ammentaa voimansa ja vahvuutensa Kristuksen rakkauden jokapäiväisestä uudelleen löytämisestä.

Haastattelun lopuksi Birute kertoo, että hänellä on haaveena vierailla joskus Suomessa. Hän on tuntenut vuosien varrella useita suomalaisia opiskelijoita niin Leuvenissa kuin Maryvale-instituutissakin. Suomalaisia hän pitää luotettavina ja ahkerina ihmisinä, joilla on hyvin vakava asenne elämää kohtaan. Englantilaisilta suomalaiset voisivat Biruten mukaan oppia rentoutta ja positiivisuutta.

Vesa Kallinen

MARYVALE-INSTITUUTTI

Maryvale-instituutti on Birminghamissa Keski-Englannissa sijaitseva katolinen oppilaitos, joka mahdollistaa katolisen teologian etäopiskelun. Opetuksen ohella Maryvale tarjoaa myös puitteet erilaisten konferenssien ja tapahtumien järjestämiselle.

Oppilaitos toimii historiallisessa kiinteistössä, jonka juuret juontavat 1700-luvulle saakka. Paikalla toimi silloin Englannin ensimmäinen pappisseminaari, jonka nimi oli Oscott College. Vuonna 1845 keskus luovutettiin John Henry Newmanin ja hänen yhteisönsä käyttöön, joka antoi paikalle nimen Maryvale House. Tämän jälkeen paikassa toimi Sisters of Mercy-sääntökunnan ylläpitämä lastenkoti, kunnes vuonna 1980 se siirtyi taas opetuskäyttöön ja sitä laajennettiin.

Maryvalen toiminnan ydinajatuksena on tarjota kaikille mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen ja tutkimuksen harjoittamiseen ja siten toteuttaa Kristuksen käskyä ja hänen kirkkonsa missiota nyky-yhteiskunnan evankelioimisessa. Opetustarjonnassa instituutti keskittyy katolisen evankelioinnin, katekeesin, teologian, filosofian ja uskontokasvatuksen opettamiseen. Tavoitteena on, että opiskelijat saavuttaisivat uskon syvemmän ymmärtämisen ja oppisivat yhä paremmin arvostamaan sen ilosanomaa niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin elämässä.

Instituutin opiskelijat tulevat pääosin englannista, mutta oppilaitoksessa opiskelee jatkuvasti myös monia muista Euroopan maista tai kauempaa tulevia opiskelijoita, joista osa on maallikkoja ja osa papistoon tai eri sääntökuntiin kuuluvia. Tämän artikkelin kirjoittajan lisäksi Suomesta siellä ovat vuosien aikana opiskelleet esimerkiksi Silvia Bertozzi ja Juho Kyntäjä.

Opetus perustuu ohjattuun etäopiskeluun instituutin kehittämän etäopiskelumenetelmän avulla. Opetusohjelmiin kuuluu myös lähiopetusjaksoja. Erilaisten lyhytkurssien ja täydennyskoulutusohjelmien lisäksi oppilaitos mahdollistaa brittiyliopistojen hyväksymien tutkintojen suorittamisen kandidaattitasolta tohtorin tutkintoon saakka. Oppilaitoksessa on myös mahdollista suorittaa Pyhän istuimen hyväksymiä tutkintoja aina Ecclesiastical Licence in Catechesis-tutkintoon saakka.

Suosituissa maisteritason ohjelmissa voi erikoistua katekeesiin, apologetiikkaan, avioliittoon ja perheeseen, spiritualiteettiin tai uskon ja kulttuurin vuoropuheluun.

Instituutti tekee myös yhteistyötä eri hiippakuntien kanssa tarjoamalla hiippakunnissa järjestettäviä katekeettakoulutusohjelmia, joka on instituutin oma, akateemisia ohjelmia hiukan kevyempi opiskeluvaihtoehto. Myös muualla Euroopassa oleville hiippakunnille tarjotaan mahdollisuutta toteuttaa kyseinen ohjelma paikallisesti, jolloin opiskelijoiden ei tarvitse matkustaa Englantiin lähijaksoja varten.