Uusi pappi: isä Jean Claude Kabeza
Fides 11/2016 (s. 11)
Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Jean Claude Kabeza, Ruandasta kotoisin, ja Suomessa olen asunut 11 vuotta. Suomeen tulin vuonna 2005 kiintiöpakolaisena.
Kerro jotakin pappiskutsumuksestasi?
Olen syntynyt perheessä ja ympäristössä, jossa katolinen usko oli vahva. Messupalvelijana 8-vuotiaana aloin kysyä itseltäni, voisinko palvella Jumalaa pappina. Kerroin siitä vanhemmilleni, ja he kehottivat minua opiskelemaan ensin ja rukoilemaan. Seurakunnassa meillä oli puolalainen pappi, isä Stany, joka oli minulle esikuva pappina. Pakolaiselämä vahvisti pappiskutsumustani. Ensimmäiset ihmiset, jotka tulivat meitä auttamaan, olivat pappeja ja nunnia. Silloin sanoin itselleni, että jos Jumala suo, haluan omistaa elämäni hänelle. Pakolaisena ei ollut helppoa, mutta Jumala suojeli aina ja vahvisti kutsumusta vaikeuksista huolimatta.
Missä olet opiskellut?
Minun opiskeluni pappeuteen on ollut monimutkaista. Aloitin opiskelun Kongon tasavallassa, siellä suoritin valmistelevan vuoden. Silloin kuuluin Ouesson hiippakuntaan, joka sijaitsee Kongon pohjoisosassa. Valmistelevan vuoden jälkeen silloinen Ouesson hiippakunnan piispa, mons. Hervé Itoua, lähetti minut Kameruniin (Grand Séminaire Nôtre Dame de l’ Espèrence de Bertoua) aloittamaan filosofian opiskelun.
Vuonna 2005 opiskelu jäi kesken kun tulin Suomeen. Suomeen saapuessani halusin heti jatkaa opiskeluani, mutta se ei onnistunut. Minun piti ensi kotoutua uuteen maahan ja opiskella suomea. Piispa Józef Wróbel ja isä Guy Barbier neuvoivat minua opiskelemaan kieltä ahkerasti. Olen heille kiitollinen. Suomen kielen opiskelun jälkeen pääsin korkeakouluun ja suoritin sairaanhoitajan tutkinnon; olen ollut töissä eri paikoissa pääkaupunkiseudulla.
Vuonna 2012 piispa Teemu Sippo lähetti minut Ranskaan Pradon seminaariin ja jatkamaan opiskeluani Lyonin katolisessa yliopistossa. Olin siellä 4 vuotta.
Missä toimit ja mitä teit diakonina, miten valmistauduit pappeuteen?
Diakoninvihkimyksen jälkeen lähdin takaisin Lyoniin, koska minun piti suorittaa opinnot loppuun. Diakonina olin siellä samassa seurakunnassa (Ensemble paroissial: Villeurbanne Sud). Seurakunnassa olin vastuussa sairaiden ja vammaisten hengellisistä asioista. Vierailin heidän luonaan ja vein heille pyhän kommuunion. Valmistin heitä myös sairaiden voitelun sakramenttiin. Olin mukana myös valmistamassa vanhempia kasteen sakramenttiin. Lisäksi diakonina julistin evankeliumia ja saarnasin. Olin myös mukana maahanmuuttajien auttamisessa.
Ollessani Pyhän Birgitan seurakunnassa Turussa olen jatkanut evankeliumin julistamista ja saarnannut. Kirkkoherran ohjaamana järjestin vuoden kestävää infokurssia; infokurssin tapaamisia on kerran kuukaudessa.
Kerran kuukaudessa minulla on myös katekeettinen kurssi koululaisille. Pappeuteen valmistauduin ensisijaisesti rukoilemalla, että pappina osaisin aina tehdä Jumalan tahdon. Olen saanut ohjausta kirkkoherralta, ja olen kiitollinen hänelle. Meille järjestettiin myös 4 koulutustilaisuutta; ne olivat hyviä. Olen kiitollinen papeille, jotka pitivät meille luentoja, ja kiitän myös isä Rudolfia, joka johti retrettimme.
Mitä odotat pappeudelta? Mitä toiveita sinulla on? Mitä haasteita uskot kohtaavasi?
Pappeus tarkoittaa palveluvirkaa kirkossa. Eli pappina minä haluaisin nöyränä palvella Jumalaa ihmisten keskuudessa. Pappina päätoiveeni on auttaa kristittyjä ja kaikkia ihmisiä ymmärtämään, että Jumala on rakkaus ja että hän rakastaa heitä kaikkia.
Tällä hetkellä voi olla vaikeaa puhua haasteista, koska en ole vielä kohdannut niitä. Yksi asia, joka tule mieleen, on kielet ja kulttuurit: Suomessa me katolilaiset olemme eri maista ja kulttuureista, ja pappina minun täytyy osata suhtautua hyvin erilaisuuteen.
Mitä muuta haluat sanoa?
Haluan kiittää Jumalaa, joka on suojellut minua tähän asti. Olen kiitollinen myös Suomelle, joka antoi minulle mahdollisuudet uuteen elämään. Kiitän piispaamme Teemua luottamuksesta ja rukouksista minun puolestani.
Olen kiitollinen kaikille papille ja sääntökuntalaisille, jotka auttoivat minua tiellä pappeuteen. Kiitän myös perhettäni, joka tuki minua alusta lähtien. Kiitos kaikille Suomen katolilaisille ja muihinkin uskontokuntiin kuuluville, jotka auttoivat minua pappisvihkimystä varten.
Lopuksi pyydän teitä kaikkia rukoilemaan puolestani, minäkin rukoilen teidän puolestanne.
KATT
