Piispa Raimo viettää kiitosmessun uuden paavin valinnan johdosta perjantaina 16.5. klo 18 Pyhän Henrikin katedraalissa. Tervetuloa!
Paavi Leo XIV:n valinta on herättänyt myönteisiä tunteita katolisessa maailmassa. Miten otit tämän uutisen vastaan?
Leo XIV:n valinta oli minulle suuri ilo. Olin tavannut hänet Vatikaanissa neljä kertaa ennen hänen valintaansa, ja hän otti minut aina vastaan lämpimästi ja läheisesti. Hän osaa todella kuunnella — tarkkaavaisesti ja kiinnostuneesti. Hänen kysymyksensä tekevät keskustelusta luonnollista ja samalla syvällistä. Hän ei koskaan vaikuta kiireiseltä, päinvastoin: minä olin se, joka lopulta sanoi, etten halua viedä enempää hänen aikaansa.
Minkälaisen henkilökohtaisen vaikutelman hän antoi näissä tapaamisissa?
Hän on hyvä, yksinkertainen, nöyrä mutta samalla vahva mies. Hän antoi minulle hyvin konkreettisia neuvoja siitä, miten olla hyvä piispa – neuvoja, jotka mielestäni koskevat kaikkia kristittyjä: rukouselämä on tärkeää, samoin sakramenttien syvällinen eläminen. On myös tärkeää olla aidosti läsnä ja kuunnella kaikkia, aivan kuten paavi Franciscuskin on painottanut. Minuun teki vaikutuksen myös hänen organisatorinen kykynsä ja halukkuutensa kuunnella muiden ehdotuksia, erityisesti kun osallistuimme uusien piispojen koulutusviikkoon viime vuonna.
Mitä merkitystä näet hänen valitsemassaan nimessä Leo?
Minua ilahdutti suuresti, että hän valitsi nimen Leo. Se tuo mieleen Leo XIII:n, joka jo omana aikanaan puhui teollisen vallankumouksen vaikutuksista – aihe, joka on yhä tänä päivänä erittäin ajankohtainen. Hän johti kirkkoa vuosina 1878–1903 ja aloitti katolisen yhteiskuntaopin. Rerum Novarum -kiertokirjeessä hän puolusti työntekijöiden oikeuksia ja tasapainoista yhteiskuntaa. Hän edisti myös pyhän Tuomas Akvinolaisen opetuksia ja vuoropuhelua tieteen kanssa. Vaikka poliittinen valta oli vähäinen, hänen hengellinen auktoriteettinsa kasvoi suuresti. Hän määräsi myös Pyhän Mikaelin rukouksen lausuttavaksi messun lopussa.
Lisäksi nimi viittaa myös pyhään Leo Suureen. Hän oli paavina vuosina 440–461 ja puolusti kristillistä oppia, erityisesti Jeesuksen kaksoisluonnetta: tosi Jumala ja tosi ihminen. Hänen kirjeensä Flavianukselle vaikutti ratkaisevasti Khalkedonin kirkolliskokoukseen. Vuonna 452 hän kohtasi hunni Attilan ja sai hänet vetäytymään Roomasta – uskomaton hengellinen ja moraalinen voitto. Hän myös vahvisti paavin asemaa koko kirkon johtajana, ja hänet tunnettiin loistavana saarnaajana. Hänen joulusaarnojaan pidetään edelleen mestariteoksina. Hänet julistettiin aikanaan myös kirkon opettajaksi.
Molemmat Leot olivat todellisia ”leijonia” [leo (lat.) tai leone (ital.) tarkoittaa leijonaa; toim. huom.] uskossa – rohkeita, viisaasti johtavia paaveja vaikeina aikoina. He puolustivat kirkkoa eri vuosisadoilla, mutta samanlaisella sydämellä ja omistautumisella.
Onko sinulla henkilökohtaista yhteyttä paavi Leoon, tunnetko hänen hengellisyyttänsä?
Opiskelin aikanaan Bilbaossa augustinolaisten ylläpitämässä koulussa. Minulla on lämmin suhde augustinolaisiin, joten hänen valintansa ilahdutti minua kaksin verroin. Hän on vieraillut koulussa kerran, mutta minä en enää silloin ollut paikalla. Minusta on myös mielenkiintoista, että reformaattori Martti Luther oli alun perin augustinolainen. Ehkä juuri tämä augustinolainen paavi voisikin tuoda meitä lähemmäs näkyvää ykseyttä luterilaisten kanssa, erityisesti nyt kun lähestymme Confessio Augustanan 500-vuotisjuhlaa. Tämä on toivo, jota kannan sydämessäni.
Miten tämä uusi vaihe kirkossa innoittaa sinua henkilökohtaisesti?
Piispantalon puutarhassa on leijonan patsas, ja nyt se muistuttaa minua rukoilemaan paavin puolesta entistä enemmän. Se tuo mieleeni hänen läsnäolonsa, tehtävänsä — ja samalla oman vastuuni piispana. Tämä uusi aika kutsuu meitä kaikkia entistä syvempään hengelliseen elämään, yhtenäisempään ja avoimempaan kirkkoon, joka elää uskollisesti evankeliumia todeksi.
Ensimmäisessä esiintymisessään Pietarinkirkon parvekkeella hän tervehti meitä ylösnousseen Jeesuksen sanoin: ”Rauha teille.” Hän puhui lähetyskirkosta, joka vie evankeliumin kaikille. Ensimmäisessä saarnassaan kardinaaleille hän pyysi Herraa itseään olemaan päähenkilö, niin että me tekisimme tilaa elämässämme, jotta Hän voisi viedä pelastuksen kaikille. Tämä on kirkon tehtävä.
Tunteeko uusi paavi Leo XIV Suomen?
Aina kun olen ollut hänen kanssaan, olemme puhuneet Suomesta. Olen kertonut hänelle meidän tilanteestamme – siitä, miten olemme pieni, mutta kasvava katolinen paikalliskirkko ja että me kohtaamme pastoraalisia ja taloudellisia haasteita. Olen puhunut hänelle myös ekumeenisen työn siunauksesta Suomessa. Hän kuunteli kaikkea suurella mielenkiinnolla. Hän tietää siis monia asioita Suomesta ensikäden tietojen kautta.
Onko hänellä ollut aikomuksia vierailla Suomessa?
Viime tammikuussa kutsuin hänet luokseni Helsinkiin – lepäämään ja näkemään omin silmin paikallisen kirkkomme kauneuden ja ekumeenisen ilmapiirin. Hän ei torjunut kutsua, joten nyt, kun hän on paavi, aion muistuttaa häntä siitä seuraavalla tapaamisellamme.
Rukoilkaamme kaikki paavin Leon puolesta.
Kiitos haastattelusta, piispa Raimo!
KATT