Kun kouluissa pitäisi kajahtaa ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen”, kajahtaakin keskustelupalstoille joka keväinen keskustelu katsomus-opetuksen järjestämisestä. Keskustelupalstojen kannanotot ovat pääosin asiantuntemattomia opetuksen järjestelyjen sekä lain suhteen, vahvasti oletuksiin ja tunteisiin perustuvia mielipiteitä. Kovaääniset, periaatteelliset uskonnon vastustajat ovat yleensä hyvin aktiivisia näillä palstoilla. Näin juhannuksen jälkeen suurimmat tunteet ovat jo jääneet vähintäänkin mökkilaiturin mitan päähän ja on hyvä katsoa mistä on kyse.
Turun tauti
Helsingissä uskonnon opetus oli vielä reilu kymmenen vuotta sitten järjestetty erinomaisesti. Sittemmin opetuksen järjestelyjen taso on laskenut merkittävästi. Syy ei ole niiden lukuisten rehtoreiden, jotka kantavat vastuunsa esimerkillisesti. Taustalla on yksittäisten tahojen ja viranomaisten periaatteellinen pyrkimys joko vähentää uskontojen roolia julkisessa tilassa kaikkiaan, tai pelkistää katsomusten opiskelu yhteen ja yleiseen katsomusten opiskeluun. Valitettavasti opetuksen järjestämisen haasteiden vuoksi ajatus on saanut myös osan rehtoreista taakseen, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Yhteinen opetus kuulostaa houkuttelevalta ja lukujärjestyksen näkökulmasta helpolta. Tällainen ajatustapa on ollut voimissaan jo pitkään Turussa, joka on yhteisen opetuksen kannattajien piirissä esimerkki toimivasta strategiasta. Se ei kuitenkaan vastaa vähemmistöjen oikeuksiin nykyisen lainsäädännön puitteissa.
1970-luvulla oli vallalla ajattelu, jossa vanhaa, arkkitehtuurisesti kestävää ja esteettisesti kaunista rakennuskantaa tuhottiin uuden, modernimman alta surutta pois. Monia ehjiä ja kauniita rakennuksia purettiin, ja tilalle nousi eliniältään kenties vain 60 vuotta kestäväksi suunniteltuja, usein vähemmän silmää hiveleviä rakennuksia. Suomessa tätä kutsuttiin Turun taudiksi, koska Turun kaupunki oli toiminnan suhteen poikkeuksellisen aktiivinen. Nyt Turussa jyllää jälleen.
Jo vuosien ajan on Turussa ylläpidetty mallia, jossa hyvin toimivaa, olemassa olevaa järjestelmää on tietoisesti näiverretty ja tilalle pakotettu toimintamalli, joka on paitsi lyhytnäköinen, myös erittäin laiton.
Turun kaupunki on järjestänyt yhteistä katsomusaineiden opetusta useamman vuoden ajan, vaikka äskettäin, jälleen kerran Lounais-Suomen AVI (Aluehallintovirasto) on todennut 7-luokkalaisten katsomusaineiden opetusta koskevan valituksen myötä, että opetustapa rikkoo perusopetuslakia ja vaarantaa oppilaiden opetusturvaa.
Helsingin hiippakunnan Opetusosasto on ollut mukana Suomen Ekumeenisen Neuvoston sekä uskontojen välisen yhteistyöjärjestö USKOT Foorumin kanssa valmistelemassa ja tukemassa kannanottoja sekä valituksia, joita sekä Kirkkonummella että Turussa ovat tehneet sekä opettajien ammattiyhdistys OAJ että aktiiviset perheet uskonnon opetuksen väärinkäyttöjen vuoksi.
Kirkkonummella opetuksen järjestäjä muutti toimintamallia lainmukaiseksi oman uskonnon opetuksen suhteen. Turussa muutoksia ei viranomaisen huomautuksista huolimatta ole tehty.
Kuinka se on mahdollista? Tämä johtuu siitä, että huomautuksen antaneella viranomaisella AVI:lla tai Opetushallituksella (OPH) ei ole Suomessa seuraamusoikeutta, eli he eivät voi asettaa rangaistuksia lakia rikkovalle opetuksenjärjestäjälle.
Laittomia yhteisopetuskokeiluja on maassamme useita. Vain Helsingin Kulosaaren koulun yhdessä opettaminen on järjestetty lain kirjaimen ja hengen mukaisesti oikein. Muut yhteisopetukset ovat vähintäänkin lain harmaalla alueella tai suorastaan laittomia.
Valitettavasti eräiden yhteiskunnallisten liikkeiden näkökulmasta uskonnot olisi parempi poistaa kokonaan julkisesta kuvasta kotien ovien taakse, jos sinnekään. On myös opetuksen järjestelyistä sekä opettajien koulutuksesta vastaavia yksittäisiä, vaikutusvaltaisiakin viranomaistoimijoita, joiden mielestä kehitys kohti yhtä katsomuskasvatusoppiainetta olisi toivottavaa oman uskonnon oppimäärien opetuksen sijaan.
Onko tilanne toivoton vähemmistöuskontojen näkökulmasta?
Valoa tunnelin päässä
Sekä SEN Kasvatusasiainjaosto sekä USKOT Foorumin Uskonnonopetusjaosto on tehnyt useita kannanottoja sekä julkaissut lukuisia vastineita suomalaisessa mediassa oman uskonnon opetuksen lainmukaisen järjestämisen puolesta.
Hiippakuntamme Opetusosasto on mukana useissa katsomuskasvatuksen toiminnoissa, aina varhaiskasvatuksesta toisen asteen opintoihin sekä yliopistoihin. Olemme vaikuttamassa opetussuunnitelmiin Opetushallituksessa, joita jokaisen uskonnon opettajan tulee noudattaa. Olemme saaneet olla läsnä niissä viranomaispöydissä ja kokouksissa poliitikkojen kanssa, joissa uskonnon opetuksen tulevaisuudesta päätetään. Meidät on kutsuttu asiantuntijoina paikalle hyvässä hengessä, koska olemme vakuuttaneet asiantuntijuudellamme ja osoittaneet yhteistyökykyä.
Tärkeimmät vaikuttamiskanavat ovat, henkilökohtaisten yhteyksien lisäksi SEN sekä USKOT Foorum, joiden kautta olemme läsnä ryhmänä myös silloin, kun jokaisesta uskonnosta ei ole fyysisesti paikan päällä omaa edustajaa.
Tänä keväänä olemme saaneet hyviä uutisia eri ikäluokissa. Pitkäaikaisen, Vantaalla toteutetun varhaiskasvatusyhteistyön hedelmästä on avautunut uusia toimintoja Espooseen. Ekumeenisessa hengessä uskonnot esittäytyivät suurella menestyksellä useille eskariryhmille Yhteisymmärrysviikolla. Tilaisuus onnistui erinomaisesti ja saimme kutsun laajentaa katsomusyhteistyötä entisestäänkin. Hyvä sanoma leviää.
Merkittävin ilosanoma tuli Opetushallitukselta. OPH asetti vuosille 2022-2024 katsomusaineiden kehittämisen työryhmän. Työryhmän perustamista edelsi ja suositteli opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys (2022) katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja uudistamistarpeista. Kehittämisryhmään kuului asiantuntijoita Opetushallituksesta, opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä järjestöistä, uskonnollisista yhteisöistä ja eri viranomaisistahoilta. Työryhmän loppuraportti julkaistiin 5.3.2025.
USKOT Foorumin uskonnonopetusjaoston jäsenet, mukaan lukien Katolinen kirkko, ovat tyytyväisiä raportin lopputulokseen, joka tukee uskonnollisen moninaisuuden näkyvyyttä koulumaailmassa ja edistää vähemmistöjen näkökulmaa. Eri uskontojen edustavuuden lisääntyessä suomalaisessa yhteiskunnassa opetusta tulee kehittää monipuolisempaan suuntaan eikä vähemmistöjen ääniä tule supistaa keskusteluissa. Uskontolukutaidon merkitys tulee vahvistumaan yhteiskunnassamme sekä erityisesti koululaitoksessa uskontokentän moninaistuessa.
Uskonnon opetuksen suhteen katolisesta näkökulmasta keskeisimmät raportin lausunnot koskevat oman uskonnon opetuksen jatkumista ja kehittämistä. Työryhmä ei siis päätynyt kannattamaan yhteisopetusta, vastoin julkisestikin kovaäänisesti sellaista ajavaa vaikutusvaltaista tahoa, vaan oman uskonnon oppimäärän edelleen kehittämistä. Työryhmän ehdottama islamin oikeus omaan ylioppilaskirjoitukseen on samalla askel kohti Katolisen oppimäärän vastaavaa. Tärkeää meille olisi nyt saada kasvavan katolisen oppimäärän opiskelijalukumäärän myötä myös YO-kirjoitusten määrä nousemaan. Oleellista on myöskin pätevien opettajien kouluttautuminen.
Työryhmä myös esitti yhteisöjen korvaavan opetuksen lakkauttamista. Tämä toki haastaa yhteisöt siellä, missä opetusta ei ole kohtuullisesti kouluissa saatavilla, mutta on tärkeää ymmärtää, että se samalla haastaa myös opetusviranomaiset kehittämään ja tukemaan koulujen uskonnon opetusta. Opetuksenjärjestäjät joutuvat tämän ohjeistuksen perusteella siis vahvistamaan koulun uskonnon opetuksen olosuhteita, sekä kehittämään opettajan koulutusta lisääntyvän tarpeen täyttämiseksi.
Valitettavasti loppuraportin esitys ammatillisen koulutuksen katsomusaineita koskevan toimenpide-ehdotuksen ei voida katsoa edistävän uskontolukutaitoa. Ammatillisen koulutuksen asiantuntijan edustajan puuttuminen työryhmästä oli harmillista.
Erittäin tärkeää opetuksen toteutumisen näkökulmasta on työryhmän ehdotus seuraamusoikeuden antamisesta valvovalle viranomaiselle. Tämän myötä opetuksenjärjestäjän olisi toteutettava lainmukainen oman uskonnon opetus tai siitä tulisi seuraamuksia vastattavaksi. Myös Turussa.
Katsomusaineiden kehittämistyöryhmän loppuraporttiin voi tutustua: https://www.oph.fi/fi/uutiset/2025/katsomusaineiden-kehittamisryhman-loppuraportti-julki-osa-ehdotuksista-vaatii
Keväällä myös Sosiaali- ja Terveysministeriö kutsui Katolisen kirkon mukaan ”Välivallaton lapsuus” projektiin. Projekti on monivuotinen ja yhtenä osa-alueena on oikeus oman uskonnon opetukseen hyvinvoinnin näkökulmasta. Opetusosasto edusti samalla myös USKOT Foorumia ja siten eri uskontojen näkemyksiä ja tarpeita ministeriössä. Ministeriön projektin osallistujat tukevat laajalti oman uskonnon opeuksen toteutumista ja kehittämistä kokonaisvaltaisesti lasten- ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Vaikeuksien kautta voittoon
Keskustelu katsomusopetuksesta tulee jatkumaan ja noussee otsikoihin vähintään kerran vuodessa, usein sekä syksyllä että keväällä. Oman uskonnon opetuksen kyseenalaistaminen on monenkirjavan yhteiskuntamme jonkin väestönosan näkökulmasta lähes eksistentiaalinen kysymys. Meidän ei tule kuitenkaan provosoitua eikä missään nimessä vaipua epätoivoon. Meitä on siunattu pohjoismaisessa kontekstissa poikkeuksellisesti viranomaisen taholta koulun uskonnon opetuksella ja, jopa oman, katolisen oppimäärän ja opetussuunnitelman mukaisesti. Tämän oikeuden poistaminen vaatisi muutoksia lakiin ja sellaisia hallituksia, sekä eduskunnan, jotka tahtoisivat tällaisen pitkäkestoisen prosessin ajaa läpi. Sellaista ei juuri nyt ole näköpiirissä, lööpeistä huolimatta. Joka tapauksessa prosessi vaatisi vuosia mennäkseen läpi vaadittavat oikeusasteet ja juridiset toimenpiteet. On useita syitä, miksi yhteiskuntamme päättäjät eivät laajalti ole halukkaita tällaisiin muutoksiin nyt, tai todennäköisesti lähitulevaisuudessakaan. Enemmistö viranomaisista on ilmaissut selkeästi kantansa oman uskonnon opeuksen säilyttämisen ja edelleen kehittämisen puolesta. Yhteisopetuksen kannattajat ovat toki äänekkäitä, mutta kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Lisäksi heidän vaikuttavimmat ykköshyökkääjänsä ovat pian jo ehtoopuolella. Emme tietenkään tiedä huomisesta (Jaakob 4:14), mutta juuri siksi meidän tulee elää toivossa, erityisesti tänä armon Riemuvuonna 2025. Meidän on jatkettava oman uskonnon opetuksen edunvalvontaa ekumeenisessa yhteistyössä, sekä jokaisen seurakunnan ja perheen parissa. Oman kulttuurin ja Ilosanoman ylläpitäminen alkaa kotona.
Opetusjohtaja Osmo Vartiainen