Tulkaamme mekin elämässämme Pyhän Kolminaisuuden eläviksi kuviksi
Joskus kuulee sanottavan, että opilla Pyhästä Kolminaisuudesta on vain vähän tekemistä tavallisen elämän kanssa. Olen eri mieltä.
Päivän evankeliumissa Jeesus päättää puheensa toteamalla, että Isä ja minä olemme yhtä. Se on kaikille teologeille, ja miksei muillekin, kiinnostava viittaus uskon perussalaisuuteen Pyhästä Kolminaisuudesta. Pyhän Kolminaisuuden persoonat ovat luontonsa, tai ”olemuksensa”, puolesta yhtä. Samalla ”Poika” ei ole ”Isä”, vaan yhtä ovat nimenomaan ”Isä” ja ”Poika”.
Ehkä joku kysyy, mistä löydämme tässä yhteydessä Pyhän Hengen. Hänet mainitaan päivän ensimmäisessä lukukappaleessa. Siellä kerrotaan, että opetuslapset olivat täynnä ”iloa ja Pyhää Henkeä”.
Näemme siten, että Pyhä Kolminaisuus ilmenee päivän teksteissä kolmella tapaa: Ensinnäkin Jeesus puhuu ”Isästä”. Hän on mielikuvissamme taivaassa, tavallaan ”etäällä”, jos näin voisi sanoa. Jeesus itse on ”Poika”, joku, joka on silmiemme edessä ja jonka voimme nähdä. Ja Pyhä Henki ”näkyy” toiminnassa, uskovissa.
Näin ilmenee tekstien yhteys tähän päivään ja tähän huoneeseen, jossa nyt olemme. Kasteessa meistä on tullut Jumalan, Isän, lapsia. Jeesus, Poika, Hyvä paimen, on valmis ruokkimaan meitä taivaallisella leivällä omassa pöydässään, eukaristian ateriassa. Hän haluaa vahvistaa meitä, jotta opetuslasten tavoin tulisimme ”täyteen Pyhää Henkeä ja iloa”. Hän nimittäin haluaa, että mekin jatkamme hänen työtään maan päällä. ”Kuten isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät”, hän lausui, ja lisäsi: ”Ottakaa Pyhä Henki”. Näetkö: jälleen Pyhä Kolminaisuus.
Mitä siis voisin konkreettisesti tehdä, jotta heijastaisin elämässäni Pyhän Kolminaisuuden salaisuutta ja toteuttaisin Hänen työtään? Annan kolme ehdotusta.
Ensinnäkin tiedämme, että armon pääkanavat ovat sakramentit. Säännöllinen ripittäytyminen, esimerkiksi kerran kuussa tai joka toinen viikko, on suuri apu hengellisessä elämässä. Ja jos voimme tulla messuun joskus arkenakin, sitä parempi.
Toiseksi, toukokuu on omistettu Neitsyt Marialle. Niinpä on hyvä idea rukoilla tässä kuussa ruusukko joka päivä. Ehkä rukoilet sitä muutenkin jo päivittäin, mutta erityisesti tässä kuussa. Tärkeää on tietysti myös mietiskellä uskon salaisuuksia, ei vain rukoilla mekaanisesti ajattelematta.
Kolmanneksi, almut. Joskus pitäydymme mielellämme rukouksiin ja hartauselämään, mutta jos meidän pitäisi antaa almuja, se ei oikein miellytä. Jeesus ja Kirkko kuitenkin kehottavat tähän vahvasti. Almut ovat tapa hankkia ajallisilla rikkauksilla iankaikkisia aarteita. Monet ei-katolilaiset tukevat omaa yhteisöään antamalla kymmenykset, siis kymmenesosan kaikista tuloistaan. Meidän ei tarvitse pelätä tehdä samoin; Jumalaa ei nimittäin voi ylittää anteliaisuudessa.
Nämä kolme asiaa – sakramentit, rukous ja almut – vahvistavat hengellistä elämäämme.
Jeesus, hyvä paimen, eli tavallisen ihmisen tavallista elämää. Samalla hän ilmaisi ja välitti meille salaisuuden Pyhästä Kolminaisuudesta, joka on rakkaus itsessään. Tulkaamme mekin elämässämme Pyhän Kolminaisuuden eläviksi kuviksi: tulkaamme sakramenttien kautta osallisiksi Hänestä; suunnatkaamme rukouksessa mielemme Häneen; ja antakaamme ajalliset lahjamme eteenpäin tehden hyvää, kuten Jeesus teki. Aamen.
Isä Tuomas Nyyssölä
Saarna neljäntenä pääsiäissunnuntaina (vuosi C), 12.5.2019.
– Lukukappaleet täällä.
