Piispa Raimon haastattelu.
Tammikuinen pyhän Henrikin juhla ja siihen liittyvät ekumeeniset juhlallisuudet Roomassa ovat vakiintunut osa kristittyjen ykseyden edistämistä, ekumeniaa, Suomessa. Tänäkin vuonna Roomaan matkasi kolmen kirkkokunnan piispat: ortodoksinen arkkipiispa Elia, luterilainen arkkipiispa Tapio Luoma ja Helsingin katolinen piispa Raimo Goyarrola.
Suomea kutsutaan aina joskus ekumenian mallimaaksi. Piispa Raimo ei kiistä sitä. Hän näkee Suomen aseman ekumeniassa poikkeuksellisena – ja samalla velvoittavana: ”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun uusi paavi Leo otti delegaatiomme vastaan. Kiinnostus oli suurta, ja hänen puheensa oli merkittävä. Hän viittasi nimenomaan Suomeen ekumenian esimerkkinä koko maailmalle. Se on suuri lahja, mutta samalla suuri vastuu meille.”
Piispa korostaa, että kyse ei ole vain yksittäisestä tapahtumasta tai juhlavasta vastaanotosta. ”Roomassa me eri kirkkokuntien edustajat koemme jotakin, mikä kantaa pitkälle. Ja se kokemus, tunnelma, ei jää vain siihen hetkeen vaan vaikuttaa siihen, miten kohtaamme toisemme Suomessa arjessa. Siellä syntyy yhteys, joka jatkuu.”
Ystävyys on ekumenian voima
Kun piispa kuvaa Rooman-matkojen merkitystä, hän palaa yhä uudelleen samaan teemaan: ystävyyteen. ”Ensimmäinen hedelmä on aina ystävyys. Sen kautta syntyy luottamus, ja luottamuksen kautta syntyy mahdollisuus puhua avoimesti ja tehdä yhteistyötä. Kun tapaamme uudelleen, emme ole enää vieraita. Olemme ystäviä.”
Hän korostaa, ettei kyse ole vain henkilökohtaisesta kokemuksesta, vaan koko kirkon elämästä. ”Se ei ole pelkkä tunne. Näissä tilanteissa syntyy todellinen verkosto, joka kantaa meitä eteenpäin. Se tarkoittaa sitä, että voimme jakaa tietoa, kertoa tarpeistamme ja löytää ratkaisuja yhdessä.”
Konkreettiset hedelmät näkyvät myös käytännössä: ”Olemme voineet selittää, millainen tilanne meillä katolilaisilla Suomessa on. Esimerkiksi se, että tarvitsemme lisää tiloja. Ja näin on syntynyt yhteyksiä, jotka ovat auttaneet meitä konkreettisesti. Se on hyvin käytännöllistä ja käsin kosketeltavaa, vaikka kaikki lähtee hengellisestä yhteydestä.”
Yhteys syntyy rukouksesta ja luottamuksesta
Paavi Franciscus nimitti piispa Goyarrolan viime vuonna katolisen kirkon edustajaksi katolisen kirkon ja Luterilaisen maailmanliiton väliseen teologiseen dialogiin. Työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran helmikuussa Sloveniassa. Piispa Raimo on katolisen neuvotteluryhmän puheenjohtaja.
Hän toteaa: ”Kokouksemme oli hyvin kaunis kokemus. Ensimmäisenä päivänä emme vielä tunteneet toisiamme, mutta jo samana iltana syntyi vahva yhteyden tunne. Tuntui, että olemme samaa perhettä, vaikka tulemme eri maista ja eri mantereilta.”
Ryhmän työ on vielä alkuvaiheessa, mutta suunta on hahmottumassa. ”Meillä on neljän vuoden työskentely edessä, ja tavoitteena on jonkinlainen yhteinen julkilausuma vuoteen 2030 mennessä. Mutta kaikkea ei ole päätetty etukäteen, ja se on hyvä asia. Täytyy olla avoin ja kuunnella Pyhää Henkeä.”
Piispa palaa jälleen siihen, mikä hänen mukaansa on olennaista. ”Minä sanon usein, että tarvitsemme kaksi jalkaa. Ensimmäinen on rukous. Ilman rukousta emme näe, mikä on Jumalan tahto. Emme saa voimaa, emmekä viisautta. Toinen jalka on ystävyys. Ilman ystävyyttä ei ole luottamusta, eikä ilman luottamusta voi puhua rehellisesti.”
Ekumeeninen työ ei hänen mukaansa tarkoita erojen sivuuttamista. ”Meidän täytyy olla rehellisiä Jumalan edessä ja historian edessä. Emme voi vain sanoa, että kaikki on samaa. On asioita, joista olemme eri mieltä, ja niistä täytyy voida puhua. Mutta juuri siksi ystävyys on niin tärkeää. Se antaa mahdollisuuden kulkea eteenpäin askel kerrallaan.”
Ykseys on päämäärä, mutta matka on vielä kesken
Keskustelu ekumeniasta herättää usein kysymyksen siitä, miksi yhteinen ehtoollisyhteys ei vielä ole mahdollinen. Piispa vastaa tähän rauhallisesti: ”Jos kaikki rajat poistettaisiin heti, ekumenia itse asiassa lakkaisi olemasta. Me olemme kuitenkin vielä matkalla. Emme ole vielä perillä.”
Hän korostaa, että päämäärä on kuitenkin selvä: ”Päämäärä on näkyvä ykseys. Se tarkoittaa sekä kirkollista yhteyttä että eukaristista yhteyttä. Kaikki kaipaavat sitä. Se kaipaus on hyvin vahva.” Samalla tarvitaan kärsivällisyyttä.
”Me kuljemme yhdessä. Jokainen askel eteenpäin on tärkeä. Ja joskus pienet askeleet ovat kaikkein merkityksellisimpiä.”
Pohjoismaissa Suomi on poikkeus
Pohjoismaiden piispainkokouksen täysistunto Islannissa maaliskuussa vahvisti käsitystä Suomen erityisasemasta. ”Kaikissa pohjoismaissa puhutaan samoista asioista: pastoraalisesta työstä, sakramenteista, opetuksesta. Mutta Suomen tilanne on erilainen. Me olemme suuri maa, mutta pieni kirkko.”
Erityisesti kirkon kasvu on huomionarvoista. ”Suomessa katolinen kirkko kasvaa tällä hetkellä prosentuaalisesti eniten. Meillä on paljon aikuiskasteita ja kirkkoon liittymisiä. Olen joskus sanonut, että tämä on ’hengellinen tsunami’. Se on kaunis ongelma.”
Kasvu tuo mukanaan myös haasteita. ”Kirkot ovat täynnä. Joskus ihmiset eivät mahdu sisään. Olen kuullut, että jotkut jättävät tulematta messuun, koska eivät mahdu. Tämä on todellinen haaste. Tarvitsemme lisää kirkkoja ja lisää tilaa.”
Ekumenian osalta erot pohjoismaiden välillä ovat selviä. ”Usein puhumme pohjoismaista yhtenä kokonaisuutena, mutta todellisuudessa Suomi on poikkeus. Täällä ekumenia toimii hyvin. Muissa maissa toivotaan enemmän teologista dialogia.”
Piispa hymyilee hieman. ”Ehkä siellä on myös vähän tervettä kateutta. Mutta se muistuttaa meitä siitä, että tämä on lahja, joka on annettu meille. Ja lahjaa pitää hoitaa hyvin.”
Suomen Ekumeeninen Neuvosto – vielä enemmän on mahdollista
Suomen Ekumeeninen Neuvosto on keskeinen foorumi kirkkojen yhteistyölle Suomessa. Piispa Raimo toimii sen hallituksen varapuheenjohtajana. Hän näkee siinä paljon hyvää, mutta myös mahdollisuuksia kasvuun.
”Usein keskitymme yhteisiin kannanottoihin, esimerkiksi sosiaalisiin tai eettisiin kysymyksiin. Se on tärkeää, mutta se ei ole kaikki.”
Hän toivoo, että yhteistyö voisi olla myös hengellisesti näkyvämpää. ”Toivoisin, että voisimme yhdessä julistaa evankeliumia koko Suomelle. Että voisimme sanoa yhdessä, että Jeesus Kristus on Vapahtaja. Tämä olisi todella vahva todistus.”
Samalla piispa korostaa jälleen keskinäisen tuntemisen merkitystä.
”Meidän täytyy oppia tuntemaan toisiamme paremmin. Historiaa, teologiaa ja ajattelutapoja, jotka vaikuttavat taustallamme. Vaikka olemme eri mieltä joissakin asioissa, voimme ymmärtää, miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee. Se on rikkautta.”
Piispa tiivistää lopuksi ekumenian ytimen. ”Ekumenia ei ole vain kokouksia tai asiakirjoja. Se on yhteinen matka. Ja tällä matkalla rukous ja ystävyys ovat välttämättömiä. Niiden varassa voimme kulkea kohti sitä ykseyttä, jota Kristus tahtoo kirkolleen.”
Kiitos haastattelusta, piispa Raimo.
Marko Tervaportti
• Paavin puhe ekumeeniselle valtuuskunnalle tammikuussa (Fides).
• Suomen Ekumeenisen Neuvoston kotisivut: ekumenia.fi.
• Vatikaanin Kristittyjen ykseyden edistämisen virasto: https://www.christianunity.va/content/unitacristiani/en.html.