Tänä vuonna tulee täyteen sata vuotta ursuliinisisartemme – kuoleman tuskassa olevan Jeesuksen pyhän sydämen ursuliinien eli harmaiden ursuliinien – sääntökunnan perustamisesta.
Monet meistä, varsinkin pääkaupunkiseudulla ja Jyväskylässä, tuntevat ursuliinit seurakuntaelämästä, lastentarhoista ja uskonnonopetuksesta. Mutta mitä mielenkiintoista mahtuukaan sisarkunnan satavuotiseen historiaan!
Ursula Ledóchowska Suomessa ja Pohjoismaissa
Harmaiden ursuliinien perustaja pyhä Ursula (puolaksi Urszula) Ledóchowska (1865-1939) kuului pyhän Angela Mericin (k. v. 1540) perustamaan ursuliinisääntökuntaan. Krakovasta Ursula lähti työhön Pietariin vuonna 1907, ja yhtenä hyvin harvoista katolisen kirkon pyhistä hän toimi myös Suomessa, kun Suomi vielä kuului Venäjään.
Hän perusti Karjalan kannakselle ”Merentähti” -nimisen tyttöjen sisäoppilaitoksen, joka aloitti toimintansa 1910. Samana vuonna ilmestyi äiti Ursulan toimittama ensimmäinen suomenkielinen katolinen laulu- ja rukouskirja. Käännöstyössä häntä avusti suomalainen pappisopiskelija Adolf Carling.
Merentähden tarina ja äiti Ursulan vaiheet Suomessa päättyivät pian, sillä ensimmäisen maailmansodan syttyessä hänet karkotettiin Venäjältä. Elokuussa 1914 äiti Ursula siirtyi sisarineen Ruotsiin ja sieltä sittemmin Tanskaan, missä hän muun muassa hoiti puolalaisia orpolapsia Aalborgissa.
Uusi sisarkunta syntyy 1920
Puola oli saanut itsenäisyytensä takaisin ensimmäisen maailmansodan jälkeen marraskuussa vuonna 1918. Kun Ursulan ei onnistunut yhdistää Tanskan Aalborgissa sijainnutta orpokotiaan Krakovan ursuliiniyhteisön alle, hän päätti perustaa oman ursuliinisääntökunnan haaran. Ursula halusi kovasti palata Puolaan, mutta ongelmana oli, ettei hänellä ollut paikkaa, minne mennä.
Hartaan rukouksen jälkeen helmikuussa vuonna 1920 Puolan Pniewy-nimisestä kaupungista lähellä Poznania saatiin hankittua talo, johon Ursula saattoi orpolasten kanssa asettua. Pniewyssä on nykyään Pyhän Ursula Ledóchowskan pyhäkkö, jonka kirkossa sijaitsee Ursulan hauta, ja siellä saadaan juhlia tänä vuonna useaa satavuotisjuhlaa.
Esimerkiksi 7. kesäkuuta 1920 Pyhä istuin antoi luvan uuden ursuliinisääntökunnan haaran perustamiselle, 8. elokuuta tulee sata vuotta siitä, kun Ursula ja lapset saapuivat Aalborgista Pniewyyn, ja 15. elokuuta muistellaan ensimmäistä Pniewyn pikkuisessa kappelissa vietettyä messua. Lokakuussa muistellaan Puolan apostolisen nuntiuksen Achille Rattin, myöhemmän paavi Pius XI:n vierailua Pniewyssä.
Sisarkunnan kasvu ja kärsimys
Sisarkunta sai kasvaa 19 vuotta pyhän Ursulan ollessa vielä elossa maan päällä. Tänä aikana se kasvoikin hämmästyttävästi: Ursulan kuollessa vuonna 1939 sisarkuntaan kuului noin 800 sisarta, ja sillä oli Puolassa 31 yhteisöä, minkä lisäksi se oli levinnyt Italiaan ja Ranskaan.
Ursulan kuolinvuosi 1939 on myös toisen maailmansodan alkamisen vuosi. Sisarten koettelemukset toisen maailmansodan aikana ovatkin erittäin vaikuttava osa sääntökunnan historiaa. 107 sisarta joutui saksalaisten ja neuvostoliittolaisten vankileireille, viisi sisarta karkotettiin Siperiaan, 66 sisarta joutui Saksaan pakkotyöhön, noin 200 sisarta joutui evakkoon. Kaksi sisarta teki uskomattoman pakomatkan Uuteen-Seelantiin 736 puolalaisen lapsen kanssa Neuvostoliiton, Persian ja Intian valtameren läpi (1944).
Sodan jälkeen sosialistinen hallitus Puolassa otti haltuunsa sisarkunnan kotitalouskoulun ja opiskelijakodin, lastentarhoja ja kirjastoja – kovan työn hedelmiä. Sisaret osoittautuivat kuitenkin vastoinkäymisissä erittäin joustaviksi ja kekseliäiksi uusien työmuotojen löytämisessä. Välillä toimittiin jopa salassa ”maan alla”, mutta ennen kaikkea keskityttiin uskonnonopetukseen seurakunnissa.
Leviäminen uusiin maihin
1900-luvun jälkipuolella ja 2000-luvun alussa harmaat ursuliinit ovat tehneet uusia aluevaltauksia. Vuonna 1965 sisaret menivät Kanadaan, 1969 Argentiinaan ja 1971 Brasiliaan. Vuonna 1976 – hurraa! – ursuliinit aloittivat (jälleen) työn Suomessa ja vuonna 1980 Saksassa. 1988 mentiin Ukrainaan ja 1995 Valko-Venäjälle. Afrikan-työ alkoi Tansaniassa vuonna 1990, Aasia avautui vuonna 2002 Filippiineillä. Vuonna 2008 sisaret palasivat Pietariin, ja vuonna 2009 aloitettiin työ Boliviassa.
Jeesuksen kuoleman tuskassa olevan pyhän sydämen ursuliinisisarten historiaa kuvaamaan sopivat hyvin itse perustajan, pyhän Ursula Ledóchowskan sanat: ”Jumala itse johti kaikkea, minä olin vain shakkinappula, jota korkeampi käsi liikutti, siirteli maasta toiseen, kunnes suunnitelma oli toteutunut – Jumalan suunnitelma, ei omani, sillä minä en koskaan tällaista ajatellut.”
Kiitämme sydämellisesti Suomessa työskennelleitä ja työskenteleviä ursuliineja arvokkaasta panoksesta hiippakuntamme nuorison kasvatukseen ja seurakuntien elämään sekä toivotamme tietysti onnea ja Jumalan runsasta siunausta juhlavuoden johdosta! Sto lat!
Emil Anton