Saarna: Jeesus ja ihmisen kiusaukset
[Päivän evankeliumi: Luuk. 4:1-13; Paholainen kiusaa Jeesusta]
Jeesuksen kiusaukset erämaassa ovat meidän kiusauksiamme. Minusta näyttää, että ne voidaan tulkita kolmena hengellisen elämän vaiheena. Esitän seuraavaksi, mitä vaihetta kukin kiusaus edustaa, miten Jeesus vastaa niihin ja mikä on opetus, jonka voimme kustakin saada.
Ensimmäinen kysymys on, mitä vaihetta kukin kiusaus edustaa.
Paholainen aloittaa Jeesuksen kiusaamisen ehdotuksella muuttaa kivi leiväksi. Se ei kuulosta kovin pahalta, mutta kyseessä on – paitsi haaste Jeesuksen identiteetille ”jos olet Jumalan poika” – myös kiusaus ajatella vain tämän maailman asioita. Ajallisilla asioilla on oma arvonsa, mutta ne eivät voi olla elämän päämäärä. Pelkästään leivästä huolehtiminen kuvaa sellaista hengellisen elämän vaihetta, jossa ihminen ajattelee vain katoavia asioita.
Seuraava paholaisen esittämä kiusaus on unohtaa kunnia, joka tulee Jumalalta ja tavoitella vain tämän maailman kunniaa. Paholainen lupailee loistoa, mutta kyseessä on vain pinnallinen loisto, jonka hinta on kumartaa häntä tämän maailman ruhtinaana. Jos ihminen valitsee Jumalan, hän saa elämälleen oikean suunnan. Vain Jumalan palveleminen johtaa todelliseen kunniaan ja loistoon. Tässä hengellisen elämän vaiheessa ihminen kysyy, mille elämänsä rakentaa.
Sitten seuraa kolmas kiusaus. Se on kohdistettu sille, joka jo elää jonkinlaista hengellistä elämää. Se kuuluu: laita Jumala koetukselle. Onko hän oikeastaan Jumala, joka pitää huolen? Katsopas, tekeekö hän tahtosi mukaan? Tätä kiusausta on hieman vaikeampi ymmärtää, mutta ymmärrämme sen ehkä Jeesuksen vastauksesta.
Miten Jeesus siis vastaa näihin kiusauksiin ja mitä me voimme niistä oppia?
Ensimmäiseen kiusaukseen ja hengellisen elämän alussa olevalle Jeesus vastaa: ”ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”. Tavoitelkaa ikuisen elämän leipää. Älkää tyytykö vain tämän maailman asioista huolehtimiseen. Varokaa, etteivät ne syrjäytä iankaikkisia.
Kun ihminen miettii, mille rakentaa elämänsä, Jeesus sanoo: ”Palvo yksin Herraa, Jumalaasi, ja palvele yksin häntä.” Jumalan palvelemisen rinnalla ei ole olemassa muita, ikään kuin toisenlaisia hyviä vaihtoehtoja. Jokaisen on pidettävä jotain korkeimpana hyvänä. Joko Jumalaa tai jotain muuta. Muistakaamme rukouksen tärkeys: vilpitön rukoileminen on yksi, ehkä tärkein tapa palvoa Jumalaa ja tunnustaa hänet elämämme Herraksi. Se auttaa meitä löytämään tien, jolla palvella Jumalaa.
Viimeiseen kiusaukseen Jeesus vastaa: ”Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.” Tämä kiusaaminen on sitä, mitä israelilaiset tekivät erämaassa. On mahdollista unohtaa ne siunaukset, joita Jumala on antanut. Sellaista on hengellinen tympääntyminen. Siinä ihminen ikään kuin kyllästyy taivaalliseen leipään, alkaa kaivata Egyptin lihapatoja ja nurista. Ehkä joku kysyy, miksi sinne messuunkin olisi mentävä.
Mikä voisi auttaa häntä? Uskon katseen kirkastaminen. Nuriseva ei näe asioita oikein. Meidät on kutsuttu näkemään todellisuus uskon valossa: silloin näemme oikein. Mutta älköön uskomme olko sellaista hullutusta, jolla kiusaamme Jumalaa. Pyrkikäämme löytämään elämässämme Jumalan tahto, ei laittamaan Jumalaa ikäänkuin koetukseen ja tekemään meidän tahtomme. Älkäämme kiusatko häntä.
Ehkä löydät itsesi jostain näistä vaiheista. Ehkä niistä kaikista. Jeesuksen kiusaukset ovat meidän kiusauksiamme. Mutta Jeesus tuli pelastajaksemme ja voitti ne. Kääntykäämme siksi rohkeasti hänen puoleensa. Yhteydessä häneen löydämme todellisen elämän. Uudistakaamme tänään päätöksemme seurata häntä ja sanoutukaamme irti paholaisen esittämistä harhoista. Silloin Jeesuksen kiusaukset erämaassa ovat olleet meille hengelliseksi hyödyksi. Aamen.
Isä Tuomas Nyyssölä
