ROOSANVÄRISIÄ KUKKIA JA HILJAISIA RUKOUKSIA
Tänä keväänä osallistuin elämäni ensimmäisiin katolisiin hautajaisiin. Oli viileä, mutta kaunis iltapäivä, jota leimasivat sekä suru että hiljainen lämpö. Hyvä, jo ikääntynyt ystäväni oli menehtynyt, ja edellisenä päivänä olin hieman paniikissa etsinyt tietoa katolisista hautajaisista aina pukeutumisesta ja etiketistä messun viettoon.
Roosanvärisiä kukkia
Saavuin kirkkoon hyvissä ajoin mukanani yksinkertainen vaaleanpunaisista kukista koostuva seppele. Se oli minulle merkityksellinen, sillä se symboloi sitä, mitä olen aina yhdistänyt ystävääni: kauneutta, viisautta ja yksinkertaisuutta.
Hautajaiset alkoivat sielunmessulla, jossa rukoiltiin vainajan sielun puolesta. Sen jälkeen seurasi virsiä, raamatunlukua ja ehtoollinen. Seremoniaa leimasi rauhallisuus ja huolenpito, jotka tuntuivat jokaisessa sanassa ja teossa. Kaikessa vallitsi kunnioitus, lämpö ja rakkaus häntä kohtaan, joka oli jättänyt maallisen elämän taakseen.
Kiitollisuus surun keskellä
En ollut koskaan aiemmin kokenut näin aitoja hautajaisia. Ystäväni oli toivonut yksinkertaista ja arvokasta jäähyväisseremoniaa yhdessä hänen läheisimpiensä kanssa ja se näkyi. Surusta huolimatta mukana oli myös kiitollisuutta ja yhteisöllisyyttä. Harvoin olen kokenut näin paljon lämpöä, läsnäoloa ja aitoja tunteita välittäviä jäähyväisiä siitä syvästä tuskasta huolimatta, jonka hyvän ystävän menettäminen aiheuttaa.
USKON, PERINTEIDEN JA YHTEISÖLLISYYDEN PÄIVÄ
Corpus Christi -juhlaa, eli Kristuksen ruumiin ja veren juhlaa, vietettiin 7.6.26. Tämä on yksi katolisen kirkon merkittävimmistä juhlapyhistä. Päivä on omistettu Jeesuksen läsnäolon kunnioittamiseen ja ylistämiseen eukaristiassa. Juhla juontaa juurensa 1200-luvulta ja se perustettiin antamaan uskoville tilaisuus syventyä ehtoollisen merkitykseen.
Eukaristian salaisuus surussa ja ilossa
Eukaristian asettamista vietetään kiirastorstaina, jolloin sitä leimaa paastonajan vakava tunnelma jossa keskitytään Kristuksen kärsimykseen. Corpus Christi tarjoaa siksi iloisemman tilaisuuden tuoda esiin eukaristian mysteeriä ja sen keskeistä asemaa kristillisessä elämässä.
Minulle päivä oli ikimuistoinen, sillä osallistuin juhlaan ensimmäistä kertaa. Messu alkoi perinteisillä lukukappaleilla, joita seurasi eukaristia.
Juhlallinen kulkue ja ruusukko
Messun jälkeen seurakunta kokoontui juhlalliseen kulkueeseen. Sen keskellä kulkivat emerituspiispa ja kirkkoherra kantamassa monstranssia, joka sisälsi pyhitetyn ehtoollisleivän.
Pyhän Henrikin katedraalista suuri joukko katolilaisia kulki hitaasti kirkkorakennuksen ympäri. Oli kaunis ja tunnelmallinen kokemus kuulla ruusukkorukouksen kaikuvan talojen julkisivuista. Samalla saattoi nähdä uteliaita katseita ikkunoiden ja parvekkeiden ovien takaa, kun kuljimme ohi. Rauhallinen kävely korttelin ympäri loi erityisen yhteisöllisyyden, uskon ja läsnäolon tunteen ja teki minuun syvän vaikutuksen.
Rebecca Sjöblom