2.3.1949 – 5.2.2026
.
Isä Gianni tuli Suomeen vuonna 2015 , omien sanojensa mukaan Neitsyt Maria oli hänet tähän tehtävään eräs päivä pyytänyt. Hän asui Stella Mariksessa, missä hän toimi hengellisenä ohjaajana, sekä hiippakunnan eksorkistina. Isä Giannin aikana Stella Mariksessa järjestettiin monenlaista ohjelmaa, mm. nuorten aikuisten tapahtumia ja kesäleirejä. Isä Giannin kanssa Stella Mariksessa ehti asua myös useampi seminaristi, joiden kasvatuksessa hänellä oli merkittävä rooli. Hänellä oli usein myös vierailijoita ympäri maailmaa. Isä Giannin vieraanvaraisuus teki syvän vaikutuksen, hän otti ihmiset taustoista tai henkilökohtaisista ominaisuuksista huolimatta avosylin vastaan ja palveli heitä kulloistenkin tarpeiden mukaan.
Isä Gianni syntyi vuonna 1949 Italian Veronassa. Jo nuorena poikana hän tiesi, että hänestä olisi tuleva pappi ja teki asiasta lupauksen Neitsyt Marialle. Hän liittyi passionistien veljeskuntaan 1966 ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1974. Sen jälkeen Isä Gianni ehti toimia useissa maissa, joissa hän mm. opetti yliopistoissa. Kotimaansa italian lisäksi hän asui pitkiä aikoja mm. Kamerunissa ja Pyhällä maalla, sekä Medjugorjessa, jossa hän perusti Oasis of Peace -yhteisön vuonna 1987.
Isä Gianni opetteli asuinmaidensa kielet, Suomessa olonsa loppuaikoina hän vietti messuja pääsääntöisesti suomeksi ja aika ajoin jopa saarnasi suomeksi. Hän puhui sujuvasti Raamatun alkuperäiskieliä ja latinaa, mikä näkyi hänen puheessaan ja olemuksessaan. Hän kuin hengitti Jumalan sanaa. Omassa hengellisessä kasvussani isä Giannilla oli merkittävä rooli. Hän tiesi Jumalan armon ylenpalttisuuden ja välitti sitä tinkimättä Jeesuksen asettamista ohjeista ja käskyistä meille. Hänen opetuksensa oli syvällistä, mutta enemmän tunnen oppineeni vain seuraamalla hänen elämäänsä, jossa Jumalan (ja ehkä myös häntä auttavien henkivaltojen) toiminta oli ilmiselvästi nähtävissä. Stellis oli tuolloin paikka, jonne voi mennä matalalla kynnyksellä hetkipalveluksiin, messuun, adoraatioon, tai muuten vain rukoilemaan ja saamaan hengellistä ohjausta.
Isä Gianni toimi oppaana ja hengellisenä ohjaajana vuosittain useille ryhmille, erityisesti Medjugorjessa ja Pyhällä maalla. Itse kävin isä Giannin ja seminaristi-Andyn kanssa Italiassa (mm. Veronassa, Padovassa ja Luccassa), sekä Medjugorjessa. Matkat olivat hengellisesti antoisia, mutta myös täynnä inhimillistä iloa: leppoisaa yhdessä oloa, hyvää ruokaa ja musiikkia. Vastapainona isä Giannin kanssa Stelliksessä paastottiin säännöllisesti, herättiin aikaisin ja toisinaan valvottiin adoraatiossa läpi yön, enkä hänen jaloissaan koskaan nähnyt muuta kuin sandaalit.
Seuraavassa läheisten muistoja isä Giannin ajasta Stella Mariksella.
Isä Giannin saapuminen Stella Marikseen oli suuri ilouutinen. Stelliksessä vietettäisiin messuja joka sunnuntai ympäri vuoden, ja olisi mahdollisuus osallistua säännöllisiin rukoushetkiin ja messuihin viikollakin. Stella Maris on ollut minulle jo nuoruudesta ja lapsilleni jopa lapsuudesta alkaen tärkeä paikka, jossa olen tavannut monta vielä tänä päivänäkin tärkeää katolista ystävää. Olin ollut suruissani, koska Stelliksessä oli niin hiljaista talvisin. Isä Gianni saapuminen toi paikkaan uuden hengen.
Isä Giannin läsnäolo sai osan lapsistanikin palaamaan kirkon piiriin ja uusia ystävyyksiä alkoi syntyä; tuntui, että elämä on suuresti siunattua ja oli turvallinen olo. Porukka oli ihanan kansainvälistä.
Isä Gianni otti jokaisen vastaan sellaisena kuin on ja niin kuin olisi aina tunnettu. Isä Giannin seurassa oli aina turvallinen olla ja usko tulevaan oli vahva. Menetimme todella paljon hänen lähtiessään Suomesta, mutta vielä 1.1.2026 saimme isä Giannilta uuden vuoden toivotuksen yhteisölle, joka hänen aikanaan muodostui Stellikseen.
Kiitos isä Gianni, hyvää taivasmatkaa! Birgitta
Tapasin isä Giannin ensimmäistä kertaa vuoden 2016 marraskuussa eli noin vuosikymmen sitten. Minulla oli tuolloin haastavaa aikaa elämässäni, sairastin masennusta ja koin yksinäisyyttä sekä epätoivon tunnetta. Kaipasin uutta henkistä ja hengellistä alkua. Isä Zenon Strykowskilin ehdotuksesta matkasin Stella Marikseen. Isä Giannin vieraana vietin tiiviisti hetkipalveluselämää ympäri vuorokauden, osallistuin pyhään messuun ja sain valtavan määrän henkistä ja hengellistä ohjausta/opetusta sekä rukousapua. Saunalla kävimme monesti todella hyvät kahdenkeskiset keskustelut.
Sittemmin osallistuin Stelliksessä isä Giannin johtamiin ”nuorten viikonloppuihin”, tai ehkä ”yhteisöviikonloppu” olisi parempi termi (mukana oli useimmiten myös vanhempia ihmisiä). Näillä oli suuri merkitys elämässäni ja loin pysyviä ystävyyssuhteita. Isä Giannilla oli kyky kerätä ihmisiä ympärilleen kuulemaan pyhää sanaa, tuntui kuin kulkisi apostoli Paavalin matkassa. Saimme yhdessä veljinä ja sisarina Kristuksessa osallistua hetkipalveluksiin, pyhään messuun, rukoukseen ja eukaristian palvontaan. Yhdessä palveleminen ja palvominen isä Giannin johdolla ja hänen käsiensä kautta auttoi saamaan toisistamme voimaa rukoukseen.
Mieleeni ovat jääneet isä Zenonin sanat, kun kysyin millainen pappi olisi minua vastassa. Hän sanoi: ”Isä Gianni on aika tarkka italialainen pappi, mutta myös erittäin lempeä ja todella vahva rukouksessa.” Näin minäkin vielä tänäkin päivänä kuvailisin isä Giannia, lisäisin tuohon vielä, että hän oli loistava kokki. Hänessä korostui rakkaus ihmisiä ja Äitiämme – pyhää Neitsyt Mariaa – kohtaan, sekä vahva ja kurinalainen rukous ja tarkkuus. Hän on jäänyt mieleeni pappina, joka oli vahva uskossaan eikä tehnyt minkäänlaisia kompromisseja totuuden suhteen, vaan puolusti aina ja rohkeasti Kristusta, eukaristian arvokkuutta ja vastusti kaikkea negatiivista kehitystä niin yhteiskunnallisella kuin myös kirkollisella tasolla.
Minulla on ikävä isä Giannia, en kiellä sitä, mutta hän on taistellut hyvän taistelun ja voittanut. Uskon hänen olevan pyhimys, vaikkei asia olekaan minun käsissäni. Kiitos, että olit elämässäni, isä Gianni, ja kiitos siitä, että sain kunnian viettää aikaa kanssasi yhdessä rukoillen ja palvoen, saunoen, yhdessä syöden, vitsaillen, iloiten ja nauraen.
Kaipauksin ja rukouksin, Jukka
Koonnut Tea Laurila