Moabilainen Ruut
Tyttö tarvitsee esikuvia kasvaessaan naiseksi. Tavallisesti hän ihailee äitiään, samaistuu häneen ja haluaa kasvaa aikuiseksi äitinsä kaltaiseksi naiseksi. Joskus eri syistä oma äiti ei voi olla samaistumisen kohde tai tuki kasvulle. Silloin joku toinen nainen, opettaja, vanhempi sisar, täti tai nunna voi herättää tytön luottamuksen ja olla hänelle esikuva.
Kaikki ihmiset tarvitsevat esikuvia koko elämänsä ajan lapsuudesta vanhuuteen saakka. Raamatun eri henkilöt ovata olleet ja ovat esikuvia monille maailman kristityille. Miksi? Joitakin kutsutaan pyhimyksiksi, koska he ovat elämäntavallaan ja opetuksellaan puhutelleet monia.
Ruut eli Israelissa vuosisatoja ennen Jeesuksen syntymää. Hän oli moabilainen, joka avioitui israelilaisen miehen kanssa ja alkoi palvella Israelin Jumalaa. Vanhassa testamentissa on kirja, joka kertoo Ruutista ja hänen elämästään. Uudessa testamentissa hänen nimensä esiintyy Kristuksen sukuluettelossa yhtenä hänen esivanhemmistaan.
Ruutin kirjassa kerrotaan, miten eräs israelilainen perhe joutui muuttamaan Juudan Betlehemistä nälänhätää pakoon Moabiin. Perheen pojat avioituivat moabilaisten naisten kanssa, mutta kuolivat kumpikin asuttuaan maassa kymmenisen vuotta. Myös perheen isä oli kuollut jo aikaisemmin ja hänen puolisonsa Noomi oli jäänyt yksin. Noomilla oli hyvät ja läheiset suhteet kahteen miniäänsä, joiden nimet olivat Orpa ja Ruut.
Noomi sai kuulla, että nälänhätä Israelissa oli loppunut. Silloin hän päätti palata kotimaahansa. Orpa ja Ruut olivat suuresti kiintyneitä Noomiin, eivätkä halunneet erota hänestä, vaan päättivät lähteä mukaan. Matkan aikana Noomi kääntyi heidän puoleensa ja kehotti heitä palaamaan takaisin sukulaistensa luo ja avioitumaan uudelleen, sillä hänen kanssaan heillä ei olisi tulevaisuutta.
Orpa osoitti rohkeutta uskaltamalla luopua turvallisesta perheestään ja päätti palata takaisin kotimaahansa hyvästeltyään Noomin lämpimästi. Toinen miniä Ruut ei suostunut anoppinsa neuvoon. Hän sanoi: ”Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi.” Sitten Noomi ja Ruut vaelsivat yhdssä autiomaan läpi Juudan Betlehemiin.
Seurattuaan anoppiaan ja elettyään hänen kanssaan niukkaa elämää, Ruut avioitui Noomin neuvosta tämän sukulaisen, varakkaan Booaksen kanssa. Noomi tiesi, että nainen saattoi turvata elämänsä vain avioitumalla miehen kanssa. Liitosta syntyi poika, joka oli suureksi lohduksi Noomille, joka myös kasvatti pojan. Poika sai nimekseen Obed. Pojasta tuli kuuluisa jälkeläistensä kautta, sillä hän on kuningas Daavidin isän, Iisain isä ja niin myös Kristuksen esi-isä. Tämä on Iisai, josta laulamme jouluna. ”On ruusu Iisain juureen nyt kukkaan puhjennut. On pyhä kirja suuren sen ihmeen kertonut.”
Ruutin kirjaa pidetään merkittävänä eeppisenä runoelmana. Esikuvallista Ruutissa on uskollisuus, sillä hän ei halunnut jättää anoppiaan yksin turvattomuuteen. Hän halusi pysyä anoppinsa rinnalla myös tuntemattoman tulevaisuuden epävarmoina päivinä. Ruutille Noomi oli myös kuin hengellinen äiti, joka ilman painostusta johdatti hänet Jumalan yhteyteen. Toisaalta Ruutin ja Noomin suhde muistuttti myös äidin ja tyttären suhdetta. Ruutin kirja käsittelee myös aina ajankohtaista ulkopuolisuuden kokemusta. Miten voi löytää oman paikkansa ja tehtävänsä uudessa ja vieraassa yhteisössä.
Ruutin kirja on keskeneräinen. Emme tiedä miten elämä Boaksen kanssa jatkui pojan syntymän jälkeen. Emme tiedä, miksi anoppi Noomi kasvatti pojan. Moni tärkeä kysymys jää vastausta vaille. Noomin elämästä tuli merkityksellinen, mutta millainen oli Ruutin elämä? Oliko avioliitto Boaksen kanssa onnellinen?
Neitsyt Marian äiti
Uusi testamentti ei kerro paljon Annasta, mutta hänestä kertovat Uuden testamentin apokryfiset evankeliumit. Ne ovat juutalaisia tai varhaiskristillisiä tekstejä, jotkka eivät sisälly Uuden testamentin kirjakokoelmaan. Anna on yhä edelleen miljoonien kristittyjen naisten esikuva.
Anna ja Annan mies Joakim asuivat Jerusalemissa. Joakim oli menestynyt mies, mutta varakkuudestaan huolimatta Joakimilla ja Annalla oli suuri suru; heillä ei ollut lasta. Lapsettomuutta pidettiin osoituksena Jumalan epäsuosiosta. Kerran Joakimille sanottiin, ettei hänellä ollut lupaa uhraamiseen, koska hän ei ollut antanut perillistä Israelille. Joakim tuntee itsensä nöyryytetyksi ja pakenee karjansa kanssa vuorille. Anna ei kuule miehestään mitään useaan kuukauteen. Anna suree sekä puolisonsa menettämistä että lapsettomuuttaan. Anna rukoilee: ” Voi, kenen kaltainen olen? En ole niinkuin maaan eläimet, sillä nekin ovat hedelmällisiä.” Anna muistuttaa Jumalaa kauan sitten tehdystä lupauksesta ; jos lapsi syntyisi, hänet vietäisiin Jerusalemin temppeliin kasvatettavaksi. Silloin ilmestyi Herran enkeli ja aloittti viestinsä enkelin tervehddyksellä: ”Älä pelkää Anna! Sinä synnytät lapsen ja häntä kunnioitetaan kaikkina aikoina!”
Enkeli ilmestyy myös Joakimille ja kehottaa häntä palaamaan vaimonsa luokse, mutta Joakim vastaa: ” miksi minä karkoitettu ja ylenkatsottu palaisin hänen luokseen?” Silloin hän kuulee merkilliset sanat: ” Minä olen Jumalan sanansaattaja ja ilmestyin tänään vaimollesi, joka itki ja rukoili.” Joakim sai kuulla, että Anna tulee synnyttämään tyttären, jonka kaltaista ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan. Joakim ilahtui, mutta kaikesta huolimatta hän epäröi ja niin enleli ilmestyi hänelle vielä uudestaan unessa, ennenkuin Joakim oli valmis palaamaan kotiin.
Enkeli saapui myös Annan luokse ja kehotti häntä lähtemään miestään vastaan. Puolisot kohtasivat kultaisella portilla. Anna seisoi portin luona ja näki Joakimin tulevan. Hän juoksi miestään vastaan ja sanoi: -nyt tiedän, että Herra on suuresti siunannut minua, sillä en ole enää leski ja minä lapseton tulen raskaaksi! Yhdeksän kuukauden kuluttua Annan ja Joakimin tytär syntyy. Tytär saa nimekseen Maria.
Kun Maria täyttää kaksi vuotta, Joakim muistuttaa lupauksesta, jonka mukaan lapsi kuuluu temppeliin. Anna vastustaa. Ajatus lupauksen pitämisestä tuottaa tuskaa Annalle. Mutta kun Maria täyttää kolme vuotta koittaa lähdön hetki ja Maria viedään temppeliin. Perimätieto kertoo, että Joakim kuoli pian Marian temppeliin lähdön jälkeen ja Anna siirtyi Nasaretista Jerusalemiin päästäksen lähelle tytärtään. Anna kuoli kahden vuoden kuluttua ja Maria jäi orvoksi 5 vuotiaana.
Raamatussa toistuu kertomus, jossa iäkäs nainen vihdoin synnyttää lapsen, josta kasvaa merkittävä. Näin tpahtui Saaralle, Hannalle, Elisabetille ja Annalle. Mitä kertomuksilla halutaan sanoa? Ehkä moni ihminen on kokenut jotakin samanlaista; jokin kärsimys tai vaikea ja mahdoton tilanne on muuttunut ja elämä saa uuden suunnan. Elämästä tulee hedelmällistä. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Myös ihminen itse muuttuu. Ehkä hän löytää kutsumuksensa tai elämänsä tarkoituksen. Mitä Anna kertoo meille? Millä tavalla hänen elämänsä puhuttelee meitä? Onko Anna esikuvallinen? Miksi Anna oli luvanut Herralle, että lapsi kasvatettaisin Jerusalemin temppelissä?
Nainen Jaakobin kaivolla
Hän oli tullut noutamaan vettä keskipäivän helteellä vältelläkseen kohtaamista muiden naisten kanssa. Hänen elämänsä ei kestänyt yhteisön katsetta. Naisella oli ollut useita suhteita, jotka kaikki olvat päättyneet. Emme tiedä hänen perhetaustaansa, oliko hänellä lapsia tai lähisukulaisia. Nyt hän eli jälleen uuden miehen kanssa. Nainen oli samarialainen. Juutalaisten mielestä samarialaiuset eivät oleet kunnon ihmisiä, he palvelivat eri jumalaakin.
Jeesus kohtasi naisen kaivolla ja pyysi saada vettä juodakseen. ” Herra, eihän sinulla ole edes astiaa ja kaivo on syvä”, vastasi nainen. Näin alkoi kohtaaminen Jeesuksen ja naisen välillä Samarian kaivolla – aito kohtaaminen, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen molemminpuolisesti. Jeesus näki naisen lävitse, koko hänen elämänsä, hänen syntinsä ja häpeänsä, sillä nainen eli miehen kanssa , joka ei ollut hänen omansa. Jeesus ei tuominut, ei saarnannut tai moralisoinut, vaan aloitti keskustelun. Se olikin todella yllätyksellistä, että juutalainen mies aloitti keskustelun sanarialaisen naisen kanssa. Varmasti naisen lähipiirissä monet olivat vältelleet hänen seuraansa ja tuominneet hänet yksinäisyyteen,
Kohdattuaan Jeesuksen nainen rohkeni kertoa epämiellyttäviä tosiasioita elämästään. Samalla nainen tuli yhä tietoisemmaksi elämänvalheestaan. Hän oli yrittänyt täyttää rakkauden paikkaa elämässään monella eri tavalla; hakeutumalla yhä uudelleen mahdottomiin suhteisiin, jotka tuhosivat hänen elämänsä. Nainen häpesi itseään. Ehkä hän häpesi myös naimattomuuttaan, kenties myös lapsettomuuttaan. Hän häpesi, ettei hänellä ollut omaa miestä ja ettei häm riittänyt omana itsenään. Varmasti nämä ovat ikuisia kysymyksiä, jotka ovat toistuneet useiden naisten elämässä. Kuka on nainen ilman miestä ja perhettä? Moderni maailma tarjoaa naisille erilaisia rooleja ja mahdollisuuksia valita toisin.
Pienessä yhteisössä naisen elämä oli ajautunut umpikujaan, josta hänellä ei ollut keinoja tai rohkeutta päästä pois. Vasta kohtaaminen Jeesuksen kanssa avasi hänelle todellisuuden – ja todellisen rakkauden uudella tavalla. Elämänmuutos näkyi naisen rohkeutena puhutella naapureitaan, kertoa heille kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa. Hänessä oli iloa ja vakuutavuutta, joka sai naapuritkin tutustumaan Jeesukseen. Varhainen perimätieto kertoo, että Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen nainen kastettiin nimellä Fotine, joka merkitsee ”loistava”. (Venäjäksi Svetlana)
Olemme tutustuneet Ruutiin, Annaan ja Fotineen. Raamatussa kerrotaan useista ihmisistä, joita Jumala on kasvattanut, muuttanut ja kouluttanut tehtäviinsä. Näin Jumala tekee edelleeen myös meidän aikanamme. Moni ihminen joutuu tai pääsee Jumalan kouluun.
Ruut, Anna ja Fotine olivat naisia, jotka kaikki omalla tavallaan joutuivat kärsimään paljon, kuten kaikki pyhimyksetkin. Kristinuskon ytimessä on kärsimys, mutta kärsimys voi muuttua siunaukseksi. Varhaisessa kirkossa naisilla oli merkittävä rooli kristinuskon juurtumisessa uusiin ympäristöihin. Naiset kertoivat uskostaan naapureilleen kutsuen heitä mukaan seurakunnan yhteyteen. He toimivat kirkossa opettaen, rukoillen ja kasvattaen. Kristityt äidit kasvattivat lapsiaan opettaen heitä Jeesuksen tuntemisessa.
Joistakin naisista tuli hengellisiä äitejä. Mitä tarkoittaa olla hengellinen äiti? Onko meidän ajassamme hengellisiä äitejä? Mitä ominaisuuksiä heillä tulisi olla? Miten löydämme hengellisen äidin? Miten kristitty nainen voi kasvaa hengelliseksi äidiksi?
Marketta Pylväskangas
.
Artikkelikuva ”Ruut Booaksen pellolla”, Julius Schnorr von Carolsfeld, 1828.