Tämä ei ole pyhän elämäkerta eikä pohdinta sääntökunnan karismasta. Haluaisin jakaa muutamia ajatuksia pyhästä äiti Ursulasta. Hän on pyhä, joka sopii 2000-luvulle – hän voi olla meille apuna silloin, kun olemme eksyksissä, kun tarvitsemme rohkeutta tehdä valintoja tai kun kamppailemme uskon puutteen ja keskinkertaisuuden kanssa. Hän on nykyajan pyhä.
Toukokuun 29. päivä vietämme pyhän Ursula Ledóchowskan muistopäivää. Se osuu usein lähelle Pyhän Hengen juhlaa, joten ehkä on hyvä tarkastella, miten Pyhän Hengen lahjat vaikuttivat Ursulan elämässä.
Viisauden lahja – ymmärryksen lahja – voiman lahja
”Viisaus on kirkas ja katoamaton: sen näkevät helposti ne, jotka sitä rakastavat, ja löytävät ne, jotka sitä etsivät” (Viis. 6:12).
Pyhä Henki tulee niiden luokse, jotka huutavat häntä avuksi. Hänen tuomansa viisaus koskee kaikkein perustavinta: se antaa ihmiselle kyvyn nähdä Jumala kaikissa hänen teoissaan ja johtaa ihmettelyn kautta Luojan ylistykseen. Pyhän Hengen viisaus oli Ursula Ledóchowskalle kuin silmälasit, joiden kautta hän katsoi todellisuutta. Hän iloitsi yksinkertaisista asioista, pienistä iloista, kuten aasin tai koiran silittämisestä tai maasta löytämästään kastemadosta. Mutta ennen kaikkea tämä viisaus auttoi häntä tunnistamaan kutsumuksensa, lahjansa ja kykynsä. Se antoi hänelle voiman tehdä rohkeita päätöksiä epäröimättä ja pysyä niissä.
21-vuotiaana hän astui ursuliiniluostariin Krakovassa. Hän työskenteli nuorten innokkaana kasvattajana ja opettajana sekä perusti Krakovaan ensimmäisen asuntolan. Luostarin ylisisarena hän uudisti sisarkunnan konstituutiot. Kahdenkymmenenyhden vuoden jälkeen hän lähti suljetusta luostarista siviilipuvussa Pietariin työskentelemään lasten ja nuorten parissa koulussa ja asuntolassa sekä vahvistamaan katolilaisten uskoa. Hän muun muassa puolusti venäläisten oikeutta kuulla saarnaa omalla kielellään.
Tultuaan karkotetuksi Venäjältä ensimmäisen maailmansodan vuoksi hän siirtyi Skandinaviaan: Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Kirkon tarpeet oivaltaen hän julkaisi Ruotsissa ensimmäistä katolista kuukausilehteä Solglimtar, perusti naisten piirin hengellisiä keskusteluja varten, Marian yhteisön (sodalidje), piti retrettejä, perusti kielikouluja ja auttoi köyhiä perheitä sekä orpolapsia, joita siihen aikaan oli paljon.
Palattuaan takaisin Puolaan hän huomasi, ettei paluu ensimmäiseen luostariin ollut mahdollista – ja hänen hoidossaan oli Norjasta tuotuja puolalaisia orpoja sekä joukko nuoria sisaria. Pyhän Hengen inspiroimana hän perusti uuden sääntökunnan. Kärsimyksen ja kyynelten kautta Pyhän Hengen viisaus johti häntä tiellä kohti Jumalaa.
Tiedon lahja – neuvon lahja
Puolalais-sveitsiläinen kreivitär Julia Ledóchowska – luostarinimeltään Ursula – oli lahjakas ja sivistynyt nainen, joka pani koko elämänsä yhden kortin varaan, parhaan kortin: hänelle Jeesus Kristus oli maailman ainoa Vapahtaja.
Ursulan perhe oli hurskas ja valmis auttamaan muita. Perheen usko ja rakkaus kasvattivat hänet valmiiksi antamaan koko elämänsä Jumalan palvelukseen. Myös Ursulan sisar Maria Teresa meni luostariin, ja hänestä tuli lähetystyön suojelija, niin sanottu ”Afrikan äiti”. Veli Włodzimierzista taas tuli jesuiittojen kenraali eli yleisesimies. Sisarukset pitivät tiivistä yhteyttä toisiinsa ja tukivat toisiaan. Vaikka heillä oli erilaisia karismoja, heitä yhdisti sama päämäärä: pyhyys, johon jokainen on kutsuttu.
1900-luvun alussa äiti Ursulan ekumeeniset verkostot ja työ osoittivat, että hän oli avarakatseinen ja ekumenian edelläkävijä. Hän kohtasi kunnioituksella ortodokseja, protestantteja ja eri uskontojen edustajia. Hän avasi Karjalassa Merentähdessä kappelin, jonne tuli rukoilemaan myös suomalaisia luterilaisia. Heitä varten hän suomensi rukouksia ja Neitsyt Marialle omistettuja lauluja. Myös Skandinavian maat osoittautuivat uskontojen sulatusuuniksi, jossa Ursula löysi oman paikkansa ja tehtävänsä, koska hän tunsi, että kaikille pitäisi tuoda Jumala.
Vaikka Ursula kasvoi Itävallassa 18-vuotiaaksi asti, hän puhui saksan ja ranskan lisäksi puolaa ja kantoi Puolan asiaa sydämessään. Hän uskoi syvästi, että vielä tulisi aika, jolloin Saksan, Itävallan ja Venäjän kesken jaettu Puola vapautuisi ja itsenäistyisi. Hän opetteli sinnikkäästi ruotsia ja norjaa voidakseen pitää esitelmiä Puolan historiasta ja kulttuurista ja vaikuttaakseen kotimaansa tulevaisuuteen. Hän keräsi luentojen avulla varoja orpokodin ylläpitämiseen ja Puolan auttamiseksi. Kun koitti odotettu hetki ja Puola itsenäistyi 123 vuoden jälkeen, Ursula päätti palata kotimaahansa, koska hän tunsi ja tiesi, että siellä häntä tarvittiin.
Palattuaan Puolaan hänen yksinkertainen harmaa asunsa oli hyvin erilainen kuin Krakovan ursuliinisisarten puku. Mekko, joka oli saanut vaikutteita skandinaavisten palvelustyttöjen asuista, ja musta myssy muistuttivat, että ursuliinisisar on Herran Jeesuksen ja hänen kansansa palvelijatar.
Ursuliinit tunnetaan ilosta – eikä syyttä, sillä työ toisten hyväksi tuottaa palvelun iloa ja vaivannäkö tuo onnellisuutta. Ursulan mottona oli elää sitä varten, että toiset olisivat onnellisia. Hän vaati paljon itseltään: kurinalaisuutta, kestävyyttä ja rakkautta – asioita, jotka nykymaailmassa voivat tuntua vanhanaikaisilta. Ja politiikasta puhuessaan Ursula sanoi, että hänen politiikkansa on rakkaus. Tätä rakkautta hän levitti lapsille, nuorille, eri kirkkoihin kuuluville, ateisteille – kaikista pienimmille.
Herran pelon lahja
”Että osaisin rakastaa.” Pelko rajoittaa, mutta Herran pelko vapauttaa. Pelko estää meitä toimimasta ja elämästä täysillä, sukeltamasta evankeliumin syvyyteen. Usein luovumme haaveistamme ja valinnoistamme liian helposti. Mutta Pyhä Henki auttaa meitä Herran pelon lahjan kautta. Se antaa mahdollisuuden tulla aamulla Jumalan eteen tyhjin käsin pyytäen – ja hän itse täyttää ne. Illalla taas kiitämme tyhjin käsin jokaisesta hyvästä asiasta, jonka olemme kokeneet tai jonka Jumala teki meidän kauttamme. Tämä oli Ursulan onnellisuuden salaisuus: ”Älä ihmettele, ettet voi tehdä jotakin, äläkä ihmettele, että voit – jos voit, tee se vain.” Tyhjät kädet aamuin ja illoin, kädet, jotka Jumala täyttää… sitä hän opetti meille sisarille: nöyryyttä, avoimuutta ja luottamusta Jumalaan.
”Vaikka horisontti olisi musta kuin yö, uskokaa” ja ”Kaikki mitä teette, tehkää se niin, että Jumalan kunnia olisi suurempi.” Itsestään Ursula kirjoitti, että hän on vain ”pelinappula shakkilaudalla”, nappula, jota vahvempi käsi siirtää minne tahtoo. Hän uskoi kaiken Jumalalle, joka oli hänen suurin rakkautensa. Tästä rakkaudesta Jeesusta kohtaan Ursula omisti uuden sisarkunnan kuolemantuskassa olevalle Jeesukselle, Herralle, joka rakkaudesta ihmisiä kohtaan kuolee ristillä. Ristiltä kuuluu Jeesuksen ja ihmisten hätä: ”Minulla on jano”, ”Minä tahdon”… Kuulemmeko sen? Vastaammeko huutoon rakkaudella? Uskallammeko? Rukoilkaamme, että Pyhä Henki auttaisi meitä ja että rakkaus poistaisi turhan pelon.
Hurskauden lahja
Hurskaus muovaa arkea: rukousta, sakramentteja ja Jumalan sanaa. Äiti Ursula yhdisti valtavan aktiivisuuden syvään rukouselämään. Rakkaus Jeesuksen sydämeen, eukaristiaan ja Mariaan oli kaiken perusta. Sen pohjalta työ sai uuden merkityksen eikä tuntunut niin raskaalta. Hän jätti selkeän ohjeen: ”Olkaa lakkaamatta yhtä Jeesuksen kanssa: kappelissa ja työssä. Rukouksen ja työn kautta voitte pyhittää elämänne ja itsenne sekä tuoda monet sielut Jeesuksen luokse.”
”Ottakaa voimani, ne ovat teitä varten. Ottakaa kykyni, jos voin niillä palvella. Ottakaa sydämeni lämmittämään ja valaisemaan elämäänne. Ottakaa aikani – se on käytettävissänne. Ottakaa minut, vaikka se olisi minulle raskasta – minä olen teidän, kuten Jeesus on minun.” Tämä oli pyhän Ursulan henkilökohtainen rukous.
Lopuksi
Pyhä Ursula Ledóchowska. Avoimuus. Hymy. Nöyryys. Luottamus. Työ.
Me sisaret kutsumme häntä ”Äidiksi”, koska hän on meille ohjaaja ja opas evankeliumin tiellä. Koemme hänen huolenpitonsa myös täällä Suomessa. Uskomme, että paluumme Suomeen 62 vuoden jälkeen tapahtui Pyhän Hengen johdattamana, ja yhdessä pyhän Ursulan kanssa vaellamme palvellen tätä paikalliskirkkoa.
26. elokuuta tulee kuluneeksi 50 vuotta tulostammeSuomeen. Haluaisimme kiitollisin mielin ylistää Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä hän on tehnyt meille ja meidän, hänen nöyrien palvelijattariensa, kauttamme.
Pyhä Ursula, rukoile Suomen ja kaikkien niiden puolesta, jotka pyytävät sinulta esirukousta.
Sisar Barbara Ogieniewska USJK
Sydämellisesti tervetuloa 50-vuotisjuhlaan, jota vietämme hiippakuntajuhlan yhteydessä 15.8. sekä Pyhän Henrikin seurakunnassa Częstochowan Neitsyt Marian päivänä 26.8.