Toisen pääsiäissunnuntain eli Jumalan laupeuden sunnuntain tekstit osuivat harvinaisen paikalleen, joskin yhteensattuma myös hiukan nauratti. Niin istuimme mekin ja seurasimme messua kukin kotonaan, joko netistä striimattua versiota katsoen tai päivän lukukappaleita itsekseen lukien. Mutta kuten isä Jean Claude muistutti: Kristus on ylösnoussut, ja hän on meidän keskellämme, myös koronan aikana.
Kotona riskiryhmäkaranteenissa istuessani törmäsin netissä myös pieneen ja tuntemattomaan pyhimykseen, pyhään Coronaan. Legenda kertoo, että 100-luvulla Syyriassa eli kaksi nuorta, Victor ja Corona. Kovin paljon heidän elämästään ei tiedetä, mutta perimätiedon mukaan heidät molemmat surmattiin uskonsa tähden keisari Marcus Aureliuksen hallituskaudella noin vuonna 170.
Pyhimyslegendan mukaan Victor oli roomalainen sotilas, joka oli kääntynyt kristinuskoon ja sen tähden tuomittiin kuolemaan. Erään legendan mukaan Corona oli 16-vuotias ja seurasi salaa Kristusta, jotkut lähteet kertovat heidän olleen aviopari. Kerrotaan, että kun Corona sai kuulla Victorin saaneen kuolemantuomion, hän, vaikka oli siihen saakka ollut salaa kristitty, polvistui tuomareiden eteen ja rukoili hänen puolestaan. Tämä suututti lopullisesti tuomari Sebastianuksen, joka raivoissaan määräsi molemmat kuolemaan kiduttamalla. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan kieltänyt uskoaan. Victor ruoskittiin verille ja hänen silmänsä kaivettiin ulos päästä, kahden palmun latvat taivutettiin maahan saakka, Corona sidottiin puihin ja pyöveli katkaisi niitä yhdessä pitävän nuoran, jolloin latvat ponnahtivat erilleen ja Corona repeytyi kahtia. Sen jälkeen Victor teloitettiin.
Corona ja Victor olivat kansan mielessä pyhiä heti marttyyrikuolemansa jälkeen, kuten niin monet tuon ajan vainojen uhrit. Ensimmäinen paavin pyhäksi julistama oli Augsburgin piispa Ulrich, joka kuoli vuonna 973. Hänet kanonisoi paavi Johannes XV vuonna 993.
Pyhien Victorin ja Coronan otaksutut luut ovat levänneet Feltren katedraalissa 19. vuosisadalta lähtien. Vuosina 1943 ja 1981 luita tutkittiin, ja niiden todettiin kuuluvan miehelle ja naiselle. Vuoden 1981 tutkimuksissa löytyi myös sellaisen seetripuun siitepölyä, joka oli yleinen puulaji Välimeren alueella kyseisenä aikana. Arkeologit vahvistivat, että laji oli ollut yleinen myös Syyriassa ja Kyproksella.
Pyhä Corona on ollut aarteenetsijöiden, uhkapelien kanssa hankaluuksiin joutuneiden ja muiden rahaan liittyvien asioiden suojelija. Vasta koronaepidemian levittyä ympäri maailmaa huomattiin yhtäkkiä, että meillä on pyhä Corona, jonka luut lepäävät keskellä Italian pahinta tautipesäkettä, Veneton maakunnassa, ja hänet omittiin nopeasti myös koronan aikana suojelevaksi pyhimykseksi, jonka puoleen saattoi kääntyä. Ja kuten eräs katolinen tutkija sanoi, jos joku saa apua rukoiltuaan pyhää Coronaa, niin pyhimys varmaan omaksutaan myös tarttuvilta taudeilta suojaavaksi esirukoilijaksi.
Pyhää Coronaa kunnioitetaan erityisesti Saksan Etelä-Baijerissa ja Itävallassa. Hänelle on omistettu kappeli Sauerlachissa, lähellä Müncheniä. Passaun hiippakunnassa kaksi kirkkoa on nimetty hänelle, kun taas Ala-Itävallasta läheltä Wieniä löytyy kaksi kaupunkia, joiden nimenä on Sankt Corona. Münsterin katedraalissa on pyhän Coronan patsas, joka nyt koronaepidemian aikana on alkanut saanut runsaasti kukkia jalustalleen. Myös Prahan katedraaliin vietiin muutamia pyhimysten reliikkejä 14. vuosisadalla.
Jo niin aikaisin kuin 10. vuosisadalla, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija, keisari Otto III, joka hallitsi vuosina 983–1002, siirrätti reliikkejä Aachenin tuomiokirkkoon. Vuonna 1910, kun kirkossa tehtiin kaivauksia, arkeologit löysivät nämä reliikit ja ne siirrettiin pois kryptasta ja asetettiin pyhimyslippaaseen. Lipas on ollut Aachenin katedraalin aarrekammiossa näihin päiviin asti, mutta koronapandemian puhjettua lipas otettiin jälleen esille. Se on upeaa työtä, sen korkeus on kolme jalkaa ja se painaa 220 naulaa. Nyt sitä kunnostetaan ja se suunnitellaan asetettavaksi näytteille Aachenin katedraaliin ihmisten nähtäväksi ja rukoiltavaksi. Joten ilmeisesti Corona yhdistää sekä vanhat suojeltavansa, kuten erilaiset raha-asiat, että myös koronan herättämät uudet uhkat. Pyhimykset eivät ole pikkumaisia!
Tuula Luoma op
Artikkelikuvassa Levico Termen Pyhimmän Vapahtajan kirkon lasimaalaukset pyhistä Victorista ja Coronasta (Wikimedia Commons).