Kun nyt pääkaupunkiseudulla voidaan iloita kolmannesta kirkkorakennuksesta Lauttasaaren Pyhän Jaakobin kirkon vuokrasopimuksen astuessa voimaan 1.8., on hyvä tutkia hieman, kuka tuo pyhä Jaakob oikein olikaan. Ohessa kokoamiamme tietoja.
Apostoli Jaakob Sebedeuksen poika, jota kutsutaan myös nimellä Jaakob vanhempi (lat. Iacobus Maior), oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Hän oli kotoisin Galilean rannikolta, todennäköisesti Betsaidasta tai Kapernaumista, ja työskenteli kalastajana isänsä Sebedeuksen ja veljensä Johanneksen kanssa. Äiti Salome mainitaan myös Uuden testamentin kertomuksissa Jeesuksen seuraajien joukossa. Jeesus kutsui Jaakobin ja Johanneksen seuraamaan itseään, ja he jättivät heti verkot ja lähtivät hänen mukaansa (Matt. 4:21–22).
Jaakob kuului Jeesuksen lähimpään ydinpiiriin yhdessä Pietarin ja veljensä Johanneksen kanssa. Tämä kolmikko oli läsnä merkittävimmissä hetkissä: Herran kirkastumisessa Tabor-vuorella, Jairuksen tyttären herättämisessä ja Getsemanen puutarhassa. Evankelista Markus kertoo, että Jeesus antoi Jaakobille ja Johannekselle lisänimen Boanerges, ”ukkosenjylinän pojat” (Mark. 3:17), mikä on usein tulkittu viittaukseksi heidän kiivaaseen tai intohimoiseen luonteeseensa. Tämä tulee esiin esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa, jossa he ehdottavat, että taivaasta kutsuttaisiin tuli tuhoamaan Jeesuksen torjuneet samarialaiset (Luuk. 9:54).
Evankeliumeissa Jaakobin asema on selvästi keskeinen. Hänet mainitaan usein ensimmäisten joukossa apostoliluetteloissa. Hänen läheinen suhteensa Jeesukseen, osallistumisensa ratkaiseviin tapahtumiin ja rohkea esiintymisensä tekevät hänestä esikuvan uskollisuudesta ja omistautumisesta.
Apostolien tekojen mukaan Jaakob oli ensimmäinen apostoli, joka kuoli marttyyrina. Kuningas Herodes Agrippa I mestautti hänet noin vuonna 44 jKr.: ”Siihen aikaan kuningas Herodes vainosi eräitä seurakunnan jäseniä. Hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen” (Ap.t. 12:1–2). Tämä on ainoa apostolien marttyyrikuolema, joka mainitaan Uudessa testamentissa, ja se vahvisti hänen asemaansa Kristuksen todistajana. Kuolema Jerusalemin kristittyjen keskellä teki hänestä erityisen merkityksellisen varhaiskirkon muistissa.
Jaakobin kuoleman jälkeen hänen jäännöstensä kohtalo jää lähteissä mainitsematta. Keskiajalta lähtien lännen kirkossa on kuitenkin elänyt voimakas traditio, jonka mukaan hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin Espanjan luoteisosaan Galiciaan. Tämän perimätiedon mukaan hänen opetuslapsensa kuljettivat ruumiin meren yli ja hautasivat sen tuolle seudulle. Vuosisatoja myöhemmin haudan päälle rakennettiin Santiago de Compostelan katedraali, josta tuli yksi kristikunnan tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista.
Katolisessa kirkossa pyhän Jaakobin juhlapäivää vietetään 25. heinäkuuta. Hän on Espanjan kansallispyhä ja hänen nimensä – Santiago – on juurtunut syvälle maan kulttuuriin. Keskiaikaisessa legendassa Jaakob ilmestyi taivaallisena ratsumiehenä kristittyjen taistelussa muslimeja vastaan ja sai lisänimen Matamoros, ”maurien tappaja”.
Ikonografiassa Jaakob kuvataan usein apostolin tunnuksin: miekka viittaa hänen marttyyrikuolemaansa, ja erityisesti Santiago de Compostelan yhteydessä hänellä on pyhiinvaeltajan varusteita, kuten sauva, simpukka ja vyökukkaro. Häntä pidetään pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksenä, ja hänen hahmonsa on ollut keskeinen myös läntisessä kristillisessä taiteessa.
Jaakobin elämässä korostuvat kolme ulottuvuutta: hänen läheisyytensä Jeesukseen, hänen julkinen uskonsa ja hänen marttyyrikuolemansa. Hän oli yksi niistä, joiden kanssa Jeesus jakoi sisimmät hetkensä ja jotka todistivat paitsi ihmeitä ja kirkastumisen myös Kristuksen kärsimyksen. Hänen uskollisuutensa kantoi kuolemaan saakka, ja hänen muistonsa elää kirkossa liturgian, kansanhurskauden ja pyhiinvaellusten kautta.
Jaakobin merkitys ei rajoitu vain hänen omaan elämäänsä ja marttyyrikuolemaansa. Apostolien rooli kirkon perustajina ja uskon siirtäjinä – ensimmäisinä piispoina – näkyy erityisesti siinä, kuinka heidän muistonsa vaikutti kristittyjen yhteisöjen identiteettiin. Jaakob edustaa kirkolle uskollisuuden ja johdonmukaisuuden ideaalia: hän oli mukana alusta lähtien, kulki Herran Jeesuksen rinnalla ja pysyi uskollisena loppuun saakka. Hän ei ole teologisten kirjeiden kirjoittaja kuten Paavali, eikä mystiikkaan suuntautunut evankelista kuten hänen veljensä Johannes, vaan toiminnan ja todistuksen mies, jonka kutsumuksena oli viedä evankeliumin sanomaa eteenpäin hinnalla millä hyvänsä.
Kristikunnan yhteinen muisto apostoleista on yhdistänyt eri aikoina kristittyjä niin idässä kuin lännessäkin. Pyhä Jaakob on tästä hyvä esimerkki. Kun miljoonat pyhiinvaeltajat ovat vuosisatojen ajan kulkeneet kohti Santiago de Compostelan katedraalia, he eivät ole kulkeneet vain menneisyyteen, vaan samalla tulevaisuuteen – etsien ja löytäen apostolin antaman todistuksen yhteisestä uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Tällä tiellä kulkivat jo keskiajalla myös monet suomalaiset, jotka aloittivat pyhiinvaelluksensa Rengon tai Rymättylän pyhälle Jaakobille omistetusta kirkosta.
KATT
Lähteet
- St. James the Greater. Catholic Encyclopedia. New Advent.
- Pyhä apostoli Jaakob, pyhän Johannes Teologin veli. Suomen ortodoksinen kirkko. Synaksarion.
- Wikipedia (saksa): Jakobus der Ältere.
- Turun Sanomat: Kun Jaakob astuu kulkueessa kadulle.
- Uusi testamentti: evankeliumit ja Apostolien teot
- Wikipedia (suomi): Luettelo Suomen keskiaikaisista kivikirkoista. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
– Messun lukukappaleet (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)