Roomassa asuvana ruotsalaisena oli liikuttavaa saada kokea Pohjoismaiden piispainkokouksen pyhiinvaellus vain kuukausi riemuvuoden alkamisen jälkeen. Tunne valtasi heti, kun astuin Lateraanibasilikan pyhästä ovesta sisään lauantaina 1. helmikuuta. Katseeni kohtasi noin 1100 pyhiinvaeltajaa Islannista, Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Suomesta. He täyttivät keskilaivan yhdessä piispojensa kanssa. Seuraava messu oli ensimmäinen etappi kolmen päivän Rooman-ohjelmassa.
Aikojen rajat hälvenivät, kun näin heissä kaikki ne pohjoisesta tulleet pyhiinvaeltajat, jotka vuosisatojen ajan ovat kulkeneet ikuisen kaupungin halki. Pyhä Birgitta kehotti paavi Klemens VI:ta palaamaan Avignonista Roomaan ja julistamaan riemuvuoden vuonna 1350. Kuningatar Kristiina oli puolestaan läsnä, kun paavi Klemens X avasi Pietarinkirkon pyhän oven vuonna 1675, ja osallistui sen jälkeen koko riemuvuoden ajan kulkueisiin ja juhlallisuuksiin. Kerrotaan, että Kristiina nousi usein polvillaan Scala sanctaa (portaita, joita Jeesus nousi Pontius Pilatuksen eteen, toim. huom.) ja pesi pyhiinvaeltajien jalkoja yhdessä pyhän Filippo Nerin veljeskunnan kanssa Santissima Trinità dei Pellegrini -kirkossa.
Kun urkuri Ulf Samuelsson, Tukholman katolisen hiippakunnan musiikkikonsultti, soitti ensimmäiset sävelet Lateraanibasilikan uruilla seitsemän piispan ja noin neljänkymmenen papin kulkueen saattelemana, monen silmiin nousivat kyyneleet. Koska pohjoismaisia pyhiinvaeltajia oli niin paljon, ohjelmassa oli vain viisi yhteistä tilaisuutta. Muu aika oli jätetty jokaisen omaksi tai ryhmän täytettäväksi vierailuilla niihin kohteisiin, joihin riemuvuoden pyhiinvaeltaja haluaa suunnata.
Ruotsin televisio lähetti Roomaan tuottaja Johannes Söderbergin seuraamaan pyhiinvaeltajien kulkua ja tallentamaan sen tulevaa TV-ohjelmaa varten. Helgmålsringning-ohjelma, jossa esiintyy kardinaali Anders Arborelius, kuvattiin hänen titulaarikirkossaan Santa Maria degli Angeli e dei Martiri. Siitä tulee kaksi kertaa pidempi kuin tavallisesti.
Maanantaina oli vuorossa paavin audienssi Paavali VI:n audienssisalissa. Paavi Franciscus – jonka riemuvuoden aikana ottamat sitoumukset ovat lukuisat – antoi odottaa itseään, mutta lopulta noin sata pyhiinvaeltajaa, kaksikymmentä kustakin maasta, pääsi tervehtimään häntä. Lyhyessä puheessaan paavi viittasi siihen, että oli pyhän Ansgarin päivä, Pohjolan apostolin juhla, ja muistutti pohjoismaalaisia: ”Kun palaatte kotiin, pyhiinvaellus ei pääty […] lähetystehtävä evankelioida jatkuu arjessa.”
Pyhiinvaelluksen suurin kohokohta oli myös sen viimeinen hetki: kulkea ”Toivon tietä” Pietarinkirkon pyhälle ovelle ja viettää messu apostoli Pietarin haudalla. Viime hetkellä Pietarinkirkon sakaristossa päätettiin, että pohjoismaiset pyhiinvaeltajat saavat viettää messun basilikan etuosassa Cathedra-alttarilla, eivätkä Pietarin haudan päällä olevalla konfessioalttarilla – ryhmää ei pidetty siihen riittävän suurena.
Kardinaali Arborelius puhui saarnassaan siitä, millaista on olla katolilainen pohjoisessa. Riemuvuoden teemana oli toivo, ja hän päätti puheensa näin: ”Roomassa uskomme vahvistuu ja täällä toivomme herää eloon. Pyhä Ansgar tuli luoksemme kauan sitten ja julisti samaa uskoa, jota me nyt tunnustamme. Paljon on muuttunut sen jälkeen, mutta uskomme ydin on ennallaan. Nyt meidän on löydettävä oma tapamme levittää uskoa ja rakkautta lähimmäiseen.”
Riemuvuosien pyhiinvaellusten tarkoitus on vahvistaa pyhiinvaeltajien uskoa – ja samalla roomalaisten usko vahvistuu pyhiinvaeltajien todistuksesta.
Charlotta Smeds
Skandinaavisen osaston päätoimittaja
Vatican News