Piispa Raimon suorittamien piispantarkastusten sarjassa vuorossa oli 27.–29.3. Pyhän Olavin seurakunta Jyväskylässä.
Piispa saapui Jyväskylään jo perjantai-iltana, jolloin hän vieraili seurakunnan papiston kanssa yksityiskodissa. Vierailuun sisältyi päivällinen, joka näin paastonaikana ja abstinenssipäivänä oli kalaruokaa. Samassa yhteydessä ”tarkastettiin” – ikään kuin seuraavaan päivään valmistavana harjoituksena – myös perheen lasten itse siivoamien huoneiden siisteys: ”Hyvää työtä, arvosana on 9”, kuului piispan arvio.
Varsinainen piispantarkastus aloitettiin lauantaiaamuna messulla klo 10. Lyhyessä saarnassaan piispa Raimo muistutti meitä siitä, mikä etuoikeus se on, kun kaupungissa on tabernaakkeli ja kirkko. Hän mainitsi, kuinka hän Suomea kiertäessään on havainnut, että messuja joudutaan viettämään monenlaisissa paikoissa, jopa liikuntasaleissa. ”Mikäli arkena ei ole aikaa käydä messussa, käykää edes 5 minuutin ajan tabernaakkelin äärellä ja muistakaa myös rukoilla taivaallista Äitiämme Neitsyt Mariaa, jonka kohtu oli ensimmäinen tabernaakkeli”, piispa muistutti.
Messun jälkeen aloitettiin varsinainen seurakunnan tilojen sekä liturgisten kirjojen ja esineistön tarkastus talousneuvoston jäsenen Erkki Luoma-ahon toimiessa kirjurina.
Aluksi piispa tutustui kirkon tiloihin, jotka havaittiin pääosin toimiviksi. Piispa teki kuitenkin kiinnostavan havainnon. Vaikka kirkko on nimetty pyhän Olavin mukaan, ei sieltä löydy häntä esittävää patsasta tai maalausta. Ainoastaan rippituolien läheisyydessä olevasta käytävän ikkunasta löytyi lasimaalaus. Kiinnostava havainto, joka omalla tavallaan yllätti myös meidät paikalliset. Kun tottuu johonkin, ei osaa muuta kaivata. Onkohan tämä asia kunnossa, kun vuonna 2030 vietetään pyhän Olavin kuoleman 1000-vuotisjuhlaa? Ainakin tähän pyritään, huomioiden kuitenkin sen tosiasian, että kirkko ja sen sisätilat on suojeltu rakennusperintölain nojalla.
Messun vietossa tarvittava liturginen esineistö ja asusteet sekä reliikit havaittiin myös riittäviksi ja toimiviksi. Etenkin reliikkikokoelma ja liturgisten asusteiden kokoelmat todettiin jopa siinä määrin laajoiksi, että piispa esitti harkittavaksi, voisiko jotain lahjoittaa muille seurakunnille.
Piispa tutustui myös paikalliseen ekumeniaan, joka on Jyväskylässä vakiintunutta ja hyvin toimivaa. Paikalla keskustelemassa piispan kanssa olivat luterilaisten edustajana kirkkoherra Arto Viitala ja vapaiden suuntien edustajana Baptistikirkon varapuheenjohtaja Aki Liukko. Paavi on todennut Suomen olevan ekumenian mallimaa. Lauantai-iltapäivän lämminhenkinen tapaaminen oli erinomainen esimerkki tästä.
Piispa oli varannut aikaa lauantaina eri neuvostojen, muusikoiden, messupalvelijoiden ja seurakuntalaisten henkilökohtaiselle tapaamiselle.
Palmusunnuntai
Piispantarkastus huipentui palmusunnuntain kulkueeseen ja piispanmessuun. Palmunoksien siunaamisen jälkeen kulkue lähti kirkon sisäpihalta kiertäen naapurikorttelin ympäri lauluryhmän laulaessa samalla Hoosianna Daavidin poika -laulua, jota me täällä Suomessa olemme tottuneet laulamaan lähinnä adventtina, vaikka sanoituksensa puolesta laulu sopii erinomaisesti myös palmusunnuntain viettoon.
Kun kulkue saapui kirkon ovelle, alkoi kuulua laulu ”Pueri Hebraeorum, portantes ramos olivarum, obviaverunt Domino, clamantes et dicentes: Hosanna in excelsis” eli ”Hebrealaisten lapset tulivat tiellä Herraa vastaan öljypuun oksat kädessään. He huusivat sanoen: Hoosianna korkeuksissa”.
Piispan viettämään messuun oli saapunut ennätysmäärä väkeä. Tähän oli osattu varautua, sillä normaalin kahden messun (suomi ja englanti) sijaan tarjolla oli vain yksi, eikä piispa juuri pääse viettämään pyhän viikon messuja muualla kuin kotikirkossaan Pyhän Henrikin katedraalissa. Siksi juhlakansan täyttäessä kirkon ääriään myöten ohjattiin osa uskovista seurakuntasaliin, jossa ensimmäistä kertaa seurakunnan historiassa messua voitiin seurata suoratoistettuna näyttöjen kautta. Näin kaikki saattoivat osallistua tavalla tai toisella sen viettoon. Eukaristian jakokin oli organisoitu siten, että kolmesta selebrantista isä Dominic kävi jakamassa ehtoollisen seurakuntasalissa, kun taas piispa ja kirkkoherra isä Anders jakoivat sitä kirkkosalissa.
Liturgiaan kuuluneen kärsimyshistorian jälkeen piispa opetti osana saarnaa alttarin kolmesta merkityksestä: kiirastorstaina alttari edustaa ehtoollisen asettamista, pitkäperjantaina alttari on Jeesuksen hauta, josta pääsiäissunnuntaina Jeesus nousee ylös. Näin alttari, jonka äärellä messua vietetään, kätkee aina koko pääsiäisen salaisuuden. Lisäksi piispa muistutti kirkon kasvusta ja Jeesuksen uskollisuudesta: ”Meillä on kaunis ja kasvava kirkko – on paljon kääntymyksiä. Olkaamme aina uskollisia Jeesukselle. Hän lopulta antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme.”
Yhteisen lounaan jälkeen piispa oli varannut aikaa seurakuntalaisten henkilökohtaiselle tapaamiselle – kuten lauantainakin. Tämä oli osoitus siitä, että piispa ei ole etäinen ylhäisyys, vaan paimen, joka haluaa olla seurakuntalaisia lähellä. Piispan ympärillä olikin jatkuvasti jonoa. Kuka halusi keskustella, kuka halusi siunauksen. Iltapäivän venyessä ainoa huolenaihe oli, ehtiikö piispa itse syömään mitään niistä noutopöydän herkuista, joita yhteisin ponnistuksin tarjolle oli asetettu.
Koko Pyhän Olavin seurakunta on kiitollinen yhteyttä rakentavasta ja vaalivasta piispastamme sekä hänen vierailustaan Jyväskylään – kuten kirkkoherra isä Anders kiitossanoissaan totesi.
Heikki Paavisto ja Erkki Luoma-aho