Piispa Raimon tarkastuskierros saavutti Nasaretin Pyhän Perheen seurakunnan Oulussa viikonloppuna 17.-19.4.2026.
Olin muutama kuukausi aiemmin raivannut tilaa almanakkaan hiihtolomareissua varten Oulun kautta Lapin valkoisille lumille. Parhaat hiihtokelit ovat Sodankylässä huhtikuussa ja sain ilokseni paluulipun Rovaniemeltä Helsingin Pasilaan varmistettua toivomaani autojunan lemmikkihyttiin huhtikuun lopulle, vieläpä kohtuuhintaan. Siinä on mukava nukkua tyttäreltä lainatut pienet villakoirat jalkojen lämmikkeenä. Maanantainen menomatka, 628 km, meni auton ratissa, koska Oulun ratapihatöiden takia ei autojuna nyt pysähdy siellä puoleen vuoteen. Ajosää oli hyvä, aurinko paistoi, eikä tien päällä juurikaan ollut liikennettä, joten mielikseenhän sitä vietti sen 6 tuntia 45 minuuttia ruusukkoa rukoillen ja musiikkia kuunnellen.
Keskiviikkona menin messuun ja sen jälkeen huomasin kirkon ilmoitustaululta seurakunnan tulevan viikonlopun ohjelman piispan kanssa! Olin siis yllättäen saapunut Ouluun oikeaan aikaan. Kertoessani myöhemmin tästä sattumasta piispa Raimolle hän totesi iloisesti, että Jumala huolehtii asioista siten kuin on tarkoitettu.
Olemme tässä vaiheessa nähneet, että meillä on ehtivä piispa, joten täälläkin, kuten vaikkapa katedraaliseurakunnassa muutama kuukausi aiemmin, oli tiedossa neljä piispanmessua. Hyvä, koska olin jatkamassa matkaa Sodankylään seuraavana maanantaina, ja sen jälkeen ei ollutkaan mahdollisuutta osallistua messuun lähes kahteen viikkoon.
Perjantai 17.4.: piispanmessu ennen nuorteniltaa ja katekeesia
Osallistuin messuun, vaikka en enää olekaan ihan nuori. Messu oli tälle seurakunnalla ominainen ja erilainen kuin kotikatedraalissa. Välillä on mukava viettää messua omasta normaalista poiketen. Käyn aina Oulussa ollessani myös kirkossa. Laulut ovat erilaisia, mutta minulle jo tuttuja ja niitä on kiva laulaa. Tänään laulunjohtajina toimi ryhmä reippaita kouluikäisiä poikia, jotka myös vastasivat kitarasäestyksestä. Tiedän, että tämä ei ehkä miellytä kaikkia, mutta minusta on rikkaus että meillä on monimuotoinen kirkko ja että näinkin voi messua viettää. Kuitenkin itse liturgia on sama, jota vietämme katedraalissa ja toteutuskin tapahtuu tutuilla kielillä, vaikkakin sovitettuna juuri tähän ympäristöön.
Lukukappaleen luki jo keskiviikon messusta tutuksi tullut nuori mies ja vuoropsalmin (Ps. 27) lauloi tyttö, jonka muistan jo joskus aiemmin hämmästyttäneen uskomattoman kauniilla äänellään: ”Yhtä minä pyydän Herralta, että saisin asua Herran temppelissä”. Olisipa ollut pitempi vuoropsalmi!
Piispa Raimo pitää vilpittömästi nuorista ja lapsista. Sen huomaa siitä, kuinka kauniisti ja luontaisesti hän kohtaa heidät ja osaa asettua heidän asemaansa sekä puhuu siitä, että heidän on pidettävä yhtä ja että kaveria on tuettava. Nyt hän saarnasi myös rukouksesta ja sen voimasta. Piispa mainitsi, että rukoilla voi iloisena ja surullisena, yksin ja ryhmässä, eri paikoissa, eri tavoin. Hän osoitti myös sakramenttikappelin suuntaan todeten, että siellä on hyvä rukoilla ja siellä Jeesus on aina läsnä ja odottamassa. Rukous on tie taivaaseen.
Tärkeintä on, että muistaa rukoilla joka päivä, kiittää ja ehkä pyytää anteeksikin ja muistaa rukoilla muidenkin puolesta. Piispa Raimo pyysi myös rukoilemaan maailman rauhan puolesta.
Lauantai 18.4.
Ilmoitustaululla oleva tarkastuspäivän ohjelma näytti tiiviiltä. Ohjelma alkoi klo 8.30 ja tarkastuksen jälkeinen messu päättyi noin 18.30.
Ennen messua viereeni istahti hetkeksi juttelemaan minulle entuudestaan tuntematon, alun perin Italiasta kotoisin oleva nainen. Tuli mukava olo, kun hän jatkaessaan omalle paikalleen toivotti kädestä pitäen hyvää messua ja mukavaa lomaa. Messun jälkeen tuli juteltua pitkään puheliaiden ihmisten kanssa. Joku oli tunnistanut minut ja siihenhän kertyi sitten iso joukko kiinnostuneita. Tuota samaa yhteisöllistä asennetta on korostetusti katolilaisten keskuudessa ja erityisesti Oulussa, jossa yhteisö on tiivis ja tuttavallinen. Osa puhuu siellä samaa murretta kuin minun lapseni, jotka ovat syntyneet Oulussa ja asuneet siellä aikuisiksi asti.
Kirkon yläikkunat on sijoitettu niin, että ilta-aurinko paistaa suoraan kohti pappeja ja alttaripalvelijoita ja vähän häikäiseekin heitä. ”Kiitos Jumalalle, että aurinko paistaa ja talven jälkeen saa D-vitamiinia”, nauroi piispa.
Evankeliumi, jonka huomenna kuulemme uudestaan, aukeni piispan saarnan myötä aivan uudella tavalla. Kaksi opetuslasta käveli murheellisina Emmauksen tiellä. Kristuksen ruumis oli kadonnut. Jeesus liittyi heidän seuraansa ja kuunteli heitä, jolloin heidän sydämensä avautuivat Jeesuksen rakkaudelle. Illan pimetessä he pyysivät Jeesusta luokseen edelleen ymmärtämättä, kuka hän oli.
”Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään.”
Sunnuntai 19.4.: kirkon 25-vuotisjuhlamessut englanniksi ja suomeksi
Totesin lauantai-iltana, että kun tänne asti olen tullut, laitan kännykän herättämään ja aloitan aamuni englanninkielisellä messulla. Sen jälkeen osallistuisin vielä suomenkieliseen messuun.
Tänä päivänä vietettiin kirkon 25-vuotisjuhlaa ja piispa totesi olevansa kiitollinen siitä, että Oulussa on oma kirkko ja seurakunta. Tästäiloitsee koko hiippakunta. Täälläkin seurakunta kasvaa ja on hienoa, että Oulussa on mahdollista viettää messua päivittäin.Seurakunta on kulttuurisesti ja kielellisesti rikas: siihen kuuluu jäseniä noin 35 eri kansallisuudesta.
Englanninkielisessä messussa istuin paikalla, jossa oli aika hankala kuvata. Oli minun vuoroni saada D-vitamiinia aamuauringosta ja tuntui, että aurinkolasit eivät olisi haitanneet. Messu oli juhlallinen ja Cantemusta vastaava kirja ”Celebration Hymnal for Everyone” tarpeellinen. Nyt säestys tapahtui urkuharmonilla, mikä lisäsi juhlan tuntua.
Viikonlopun kohokohdaksi muodostui suomenkielinen päämessu ja minusta oli hauskaa, että siihen tuotiin myös ripaus oululaista karismaa. Lucian monipuolinen ja vahva ääni sekä kitarasäestys täydensivät hyvin tunnelmaa ja loivat messuun vilpitöntä ja Pyhälle perheelle ominaista iloa.
Oulun seurakunnassa on nuoria osaavia lukijoita ja aivan erikoisen kiitoksen ansaitsee enkeliääninen tyttö, joka jälleen lauloi vuoropsalmin (Ps. 16). Tänään vuoropsalmi oli pitkä, siitä kiitos Jumalalle. ”Herra sinä osoitat minulle elämän tien”. Nyt laulajan nimikin selvisi, Evelina.
Saarnassaan piispa Raimo avasi evankeliumin tekstiä. Hän totesi olevan merkittävää, että opetuslapset lähtivät juuri Jerusalemista, joka Raamatussa on ikuisen taivaan symboli. Kun joku lähtee Jerusalemista, hän lähtee myös kauemmaksi Jumalasta. Oli ymmärrettävää, että nämä kaksi opetuslasta olivat surullisia ja pettyneitä, koska Jeesus oli Messias ja siitä huolimatta tämä oli kuollut. Opetuslapset eivät ymmärtäneet, miksi lopputulos oli kuolema. He pakenivat Jerusalemista ja Jumalasta. Piispa totesi, että elämä ei ole helppoa kenellekään, emmekä ymmärrä miksi Jumala sallii meille surua ja ongelmia. ”Messun alussa me pyydämme ’Herra armahda, Kristus armahda’. Silloin meitä armahdetaan myös suruista ja murheista”.
Yhtäkkiä Jeesus liittyi opetuslasten seuraan ja sai kuulla, miksi he olivat murheellisia. Opetuslapset avasivat sydämensä, jolloin Jeesus kertoi heille että juuri niin oli tarkoitus tapahtua.
Messussa on kolme osaa: Anteeksipyynnössä annamme kaikki huolet Jumalan käsiin ja valmistaudumme eukaristiaan. Toisessa osassa istumme rauhassa paikallamme ja kuuntelemme mitä Jumala puhuu meille. Messun lukukappaleisiin kannattaa valmistautua tutustumalla niihin etukäteen. Kolmas osa on eukaristia, jossa Jumalan sana muuttuu leiväksi. Pyhä Hengen ihmeen kautta leipä muuttuu Jeesuksen ruumiiksi ja viini Jeesuksen vereksi. Piispa Raimo tähdensi, että Jumalan sanan liturgia ja eukaristian liturgia ovat messu.
Jeesuksen kerrottua kahdelle opetuslapselle kaiken mitä kirjoituksissa oli kirjoitettu ja päivän jo käännyttyä iltaan, opetuslasten sydämet olivat täynnä armoa. Vieläkään tietämättä kulkeneensa Jeesuksen kanssa, he pyysivät tämän mukaansa. Vasta kun Jeesus mursi leivän, heidän silmänsä avautuivat, he tunsivat Jeesuksen äänen ja näkivät haavat hänen käsissään.
”Tarvitsemme temppeleitä, kauniita kirkkoja, maalauksia, ikoneita, mutta tämä on elävä kirkko, tämän on eukaristia, tämä olet sinä”, totesi piispa Raimo. Meidän tehtävämme on joka päivä lukea Raamattua, jonka kautta Jumala puhuu meille, sekä vastaanottaa eukaristia, joka on elävä ravinto.
Opetuslapset tapasivat Jeesuksen, nauttivat eukaristian ja palasivat Jerusalemiin, joka on taivaan symboli. Jerusalemissa he pääsivät muiden apostolien sekä Pietarin luokse. Mukana oli myös äiti Maria. Tämä kuvaa ykseyttä; eukaristian hedelmää ja ehtoa. Ykseys on rikkaus, johon kuuluu eri kieliä, eri kulttuureja ja eri karismoja. Ykseys on muiden kunnioittamista.
Kohti tapaamisia Jeesuksen kanssa
On jälleen maanantaiaamu. Edessä on 350 km ajomatka Sodankylän Kelujärvelle, edesmenneiden puolisoni sekä appivanhempieni kotiin, ”Koivikkoon”.
Sydän on taas avoin ja Jeesuksen rakkaudella ravittu. Jos lumet ovat sulaneet, enkä pääse hiihtämään, hiljaisessa metsässä on hyvä kävellä. Edessä on kymmenen päivän mittainen yksityinen retretti, jossa ajatuksissani ja kiitollisin mielin voin palata menneeseen viikonloppuun ja jossa saan keskittyä kuuntelemaan Jumalan ääntä.
Christel Monni