Isä Raimo Goyarrola perusti KatSoten (Katolisten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhdistys ry) vuonna 2022. Tavoitteena oli edistää ja tukea jäsentensä ammatillista ja hengellistä kasvua sekä edistää työhyvinvointia erilaisin toimenpitein.
KatSote pyrkii edistämään elämänkulttuuria sekä puolustamaan kaikkien ihmisarvoa elämän alusta loppuun saakka. Toiminta on kasvavassa yhdistyksessä aktiivista ja työntäyteistä. Osallistumme julkiseen keskusteluun alaan liittyvissä asioissa ja järjestämme kaikille avoimia webinaareja, seminaareja ja retrettejä. Tiedotamme toiminnastamme seurakuntien, sosiaalisen median ja Fides-lehden lisäksi myös sanoma- ja aikakauslehdissä sekä niiden verkkosivuilla.
Isä Raimosta piispa 2023
Puheenjohtajamme isä Raimo vihittiin iloksemme Helsingin hiippakunnan piispaksi syksyllä 2023. Tämän myötä hänestä tuli yhdistyksemme kunniapuheenjohtaja, joka edelleen seuraa toimintaamme mielenkiinnolla ja kannustavasti.
Elämän arvot
Raimo Goyarrola on tähdentänyt, että eutanasia ei ole koskaan tarpeen. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Eutanasia, joka julkaistiin vuonna 2013. Vuonna 2025 ilmestyneessä uudistetussa kirjassa Arvokas kuolema käsitellään niin ikään eutanasiaa, mutta uutena painopisteenä on palliatiivinen hoito.
Samalla eutanasiaan liittyvät kysymykset ovat olleet Suomessa ajankohtaisia myös yhteiskunnallisessa keskustelussa ja eduskunnan käsiteltävinä, ja piispa Raimo on ottanut niihin julkisesti kantaa. KatSote on osaltaan ollut aktiivinen elämän puolestapuhuja noudattaen piispan viitoittamia arvoja.
Väitöstilaisuus 5.6.2026
Piispa Raimo jatkoi vuonna 2022 aloittamaansa lääketieteen alaan ja palliatiiviseen hoitoon liittyvää väitöskirjatyötään. Alkuvuodesta 2025 KatSoten hallitus päätti osallistua väitöstilaisuuteen, ja noin vuotta myöhemmin selvisi myös päivämäärä.
Niinpä 5.6.2026 viisi hallituksen jäsentä ja useita eri puolilla Suomea asuvia KatSoten jäseniä istui lähes sadan muun kuulijan tavoin seuraamassa väitöstilaisuutta ja tutustumassa väitöskirjaan.
Yli 2,5 tuntia kestänyt väitöstilaisuus alkoi klo 12.15. Yleisö nousi seisomaan, kun väittelijä, lääketieteen lisensiaatti, teologian tohtori Raimo Goyarrola, kustos (valvoja), professori Reino Pöyhiä Itä-Suomen yliopistosta sekä vastaväittäjä, apulaisprofessori Liz Gwyther Kapkaupungin yliopistosta astuivat saliin.
Kustos avasi tilaisuuden ja esitteli lyhyesti väittelijän, vastaväittäjän sekä väitöskirjan Spirituality in Palliative Care in Finland. Development of Questionnaires to Assess Spiritual Care (Spirituaaliteetti palliatiivisessa hoidossa Suomessa. Kyselylomakkeiden kehittäminen henkisen ja hengellisen hoidon arvioimiseksi).
Lectio praecursoria
Raimo Goyarrolan esittelemän tutkimuksen taustalla olivat hänen lapsuutensa perhe sekä äidin varhainen menehtyminen syöpään. Myöhemmin koronapandemia toi mukanaan yksinäisyyttä ja eristäytymistä. Nämä kokemukset synnyttivät tarpeen pohdintaan ja tavoitteen toteuttaa tutkimus, josta olisi käytännön hyötyä.
Raimo Goyarrola totesi, että spiritualiteetti ei välttämättä ole uskontoa ja että myös palliatiivisen hoidon ja terminaalihoidon välinen ero voi olla vaikea hahmottaa jopa ammattilaisille. Nämä ovat termejä, joiden merkitys on syytä selventää.
Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja validoida suomalainen lääketieteellinen työkalu palliatiivisessa hoidossa olevien potilaiden henkisten ja hengellisten tarpeiden tunnistamiseen sekä laatia siitä suomenkielinen versio. Myös elämänlaatuun liittyvät tekijät huomioitiin.
Tärkeänä osa-alueena validoitiin myös mittareita, joilla tarkasteltiin palliatiivisen hoidon ammattilaisten käsityksiä hengellisestä hoidosta ja asenteita elämän loppuvaiheen hoitoon sekä näiden tekijöiden välisiä yhteyksiä.
Goyarrola esitti toiveen, että kehitetyt työkalut eivät päätyisi kirjahyllyyn, vaan käytännön potilastyöhön.
Väitöskirjan arviointi
Liz Gwyther osoittautui perusteelliseksi mutta empaattiseksi opponentiksi, ja kokonaisuutena väitöstilaisuudesta muodostui syvällinen ja antoisa keskustelu.
Palliatiivisessa hoidossa olevilla potilailla on henkistä ja hengellistä kärsimystä. Nämä eroavat fyysisestä kivusta ja tunnetason stressistä. Tähän kärsimykseen on vaikea tarttua, ja asia voidaan kokea liian yksityiseksi.
Fyysisen kivun lievittämisen lisäksi hengellinen hoito voi auttaa potilasta löytämään merkitystä ja rauhaa kärsimyksen keskellä. Tätä varten on aiheellista selvittää, onko potilaalla tarvetta osallistua hoitoa koskeviin päätöksiin ja tuleeko hän kuulluksi.
Ihmisen perustarpeita on olla hyväksytty ja rakastettu. Elämän loppuvaiheessa korostuu tarve anteeksiantoon sekä mahdollisuus vapautua syyllisyyden ja häpeän tunteista pyytämällä anteeksi.
Väitöskirjatyössä luotiin seikkaperäisiä ja selkeitä kyselylomakkeita potilaan käyttöön, mutta myös lääkärien ja hoitajien käyttöön. Näiden avulla on mahdollista kartoittaa sekä potilaiden että ammattilaisten tarpeita.
Luotujen lomakkeiden avulla voidaan myös selvittää tarvetta tavata pappi tai muu uskonnollisen yhteisön edustaja sekä esimerkiksi potilaan suhdetta Jumalaan. Ammattilaisten asenteita hengellistä hoitoa ja elämän loppuvaiheen hoitoa kohtaan arvioidaan näihin tekijöihin liittyvien lomakkeiden avulla.
Lomakkeet auttavat tunnistamaan hoitohenkilökunnan koulutustarpeita ja tukemaan ammatillista kehittymistä. Tämä edistää laadukasta, potilaslähtöistä palliatiivista hoitoa.
Hoidon turvallisuutta, mielenrauhaa ja osallistumista hoitopäätöksiin pidettiin 116 potilaan aineistossa tärkeimpinä, kun taas vähiten tärkeinä pidettiin uskonnollisia rituaaleja ja papin vierailuja. Kuulluksi tulemisen, rauhan, toivon ja läheisten läsnäolon osalta havaittiin merkittäviä eroja tärkeyden ja toteutumisen välillä.
Sekä syöpäpotilailla (101) että ei-syöpää sairastavilla palliatiivisilla potilailla (89) käytetyllä erillisellä lomakkeella hengellisen hyvinvoinnin todettiin olevan positiivisesti yhteydessä elämänlaatuun. Tällä lomakkeella on myös mahdollista kartoittaa suhdetta Jumalaan.
Ammattilaisten aineistossa (204 henkilöä) myönteiset asenteet elämän loppuvaiheen hoitoa kohtaan olivat yhteydessä vahvempiin käsityksiin hengellisestä hoidosta. Negatiivisesti hengelliseen hoitoon olivat yhteydessä ahdistuneisuus ja avustetun kuoleman kannattaminen.
Vastaväittäjä kertoi oppineensa itse paljon lääketieteestä, mutta erityisesti ihmisyydestä. Hän totesi olevansa tyytyväinen tutkimusasetelmaan ja siihen, miten se oli validoitu: ”Tutkimus on erittäin strukturoitu ja vakuuttava.”
Hän esitti myös kysymyksen siitä, miten tutkimustulokset voitaisiin tehdä tunnetuiksi ja miten ne olisivat jaettavissa kansainvälisesti. Tähän väittelijä totesi, että seuraava askel onkin miettiä siihen liittyviä käytännön toimenpiteitä.
Suomessa tutkimus on saanut laajaa julkisuutta, ja haastatteluja on annettu runsaasti. Nyt on aika soveltaa luotuja työkaluja käytäntöön.
Tavanomaisesta väitöstilaisuuden protokollasta poiketen yleisökysymyksiä tuli paljon, mikä osoitti aiheen olevan tärkeä ja herättäneen kiinnostusta. Protokollasta poikettiin myös siinä, että tilaisuuden päättyessä yleisö osoitti suosiotaan runsain aplodein.
Kiitosmessu ja karonkka
Kahvitilaisuuden jälkeen piispa Raimo Goyarrola vietti kiitosmessun Pyhän Joosefin kirkossa.
Sitä ennen kirkkoherra Donbosco Thomasin myötävaikutuksella oli saatu mahdollisuus kokoontua kirkon tiloihin, joissa KatSoten hallitus esitteli päivän teemaan liittyen piispa Raimon kirjoittamia kirjoja Arvokas kuolema ja Ihmiselämää äidin kohdussa muun keskustelun ja tutustumisen lomassa.
Onnistunut päivä päättyi piispa Raimon kutsuvieraille järjestämään karonkkaan. KatSoten hallitus kiittää kutsusta tähän lämminhenkiseen tilaisuuteen.
Paluu Helsinkiin
Lauantaina KatSoten hallituksella oli mahdollisuus osallistua aamumessuun ennen kotiinpaluuta. Junassa väitöskirjasta ja sen tärkeydestä syntyi vielä keskustelua.
Totesimme, että aihe oli nostettu esille hienovaraisesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen, mutta samalla realistisesti ja vakuuttavasti. Toivottavasti nyt kehitettyjä työkaluja hyödynnetään ja ne päätyvät aktiiviseen käyttöön. Tämä edistäisi osaltaan ammattihenkilöiden työhyvinvointia ja arjen sujuvuutta.
Lisäksi elämänsä loppuvaiheessa potilas voisi kokea olevansa arvokas ja rakastettu sekä löytää toivoa ja rauhaa viimeisinä hetkinään.
Kiitämme siitä, että saimme osallistua tähän merkittävään tapahtumaan. Toivotamme myös jatkuvaa siunausta Kuopion seurakuntalaisille, kun piispa Raimo jäi kaupunkiin viettämään Corpus Christi -messua Pyhän Joosefin kirkossa.
Christel Monni
Artikkelikuvassa Katsoten edustajia piispan kanssa: puheenjohtaja Pyry Sipilä, sihteeri Christel Monni, kunniapuheenjohtaja piispa Raimo, hallituksen jäsen Meisa Dano ja rahastonhoitaja Marja-Liisa Mäkiranta.