Pieni kirkko, jolla on säteilyvoimaa
Katoliset kristityt Pohjoismaiden diasporasta vierailivat 50. kerran Ansgar-Werkin teologisilla opintopäivillä. Tapahtuman merkkivieras oli Vatikaanin ”ekumeniaviraston” johtaja, kardinaali Kurt Koch.
Ansgar – Pohjolan apostoli
Bremerin Pyhän Pietarin katedraalissa Ansgarin haudalla kameroiden sulkijat räpsähtelivät. Katedraalin opas joutui osoittamaan haudan, joka sijaitsee vaatimattoman kivilaatan alla yhden kirkonpenkin vieressä. Tämä paikka on tarkalleen siinä, mistä vanha piispanhauta löydettiin arkeologisten kaivausten yhteydessä.
Bremenillä ja Skandinavialla on pitkä historia, kuten Tanskasta, Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Islannista saapunut vierailijaryhmä sai kuulla. Jo varhaiskeskiajalla Bremenistä tuli pohjoisen kulttuurivaihdon keskus, sillä se oli arkkihiippakunta, jolla oli paavin lähetyskäsky pohjoisille alueille. Pohjoisesta tiedettiin tuolloin vain vähän, ja Skandinavia alkoi hitaasti lähestyä kristillistä Eurooppaa.
Ansgar (801–865) oli keskeinen hahmo tässä kehityksessä. Keisari Ludvig Hurskas lähetti tämän munkin lähetystyöhön. Ruotsin itärannikolla viikingit hyökkäsivät kauppa-alukseen, jonka kyydissä Ansgar matkusti. Hän pelastautui hyppäämällä mereen. Selvittyään maihin Ansgar sai saarnata Birkan kaupungissa, kastaa ihmisiä ja rakentaa kirkon. Myöhemmin hänestä tuli Bremenin-Hampurin arkkipiispa ja hän sai tunnetusti nimen ”Pohjolan apostoli.”
Opintopäivät nyt jo 50. kertaa
Historiaan katsominen on tärkeää, jotta voidaan pohtia kirkon tehtävää nykymaailmassa ja tulevaisuudessa – tämä oli Osnabrückin lähellä sijaitsevassa Haus Ohrbeckissa pidettyjen 50. teologisten opintopäivien teema. Ansgar-Werk, Osnabrückin ja Hampurin hiippakuntien yhteinen järjestö, oli jälleen kutsunut Pohjois-Euroopan diasporan katolilaisia luentojen ja raamatuntulkinnan pariin ja ajatustenvaihtoon.
Missä kirkko seisoo tänä päivänä Pohjolassa? Tromssasta tuleva isä Antonius Sohler kertoi ”perusteellisten muutosten ajasta”: Norjassa on aina oltu riippuvaisia ulkomaisista papeista ja sääntökuntasisarista. Lähetystyöntekijöiden (sääntökuntien) määrän jyrkkä lasku on tuntunut jo vuosia, ja myös kotimaisten pappisvihkimysten määrä on pieni, minkä vuoksi ”meidän on koulutettava enemmän maallikoita pastoraaliseen työhön”.
Tilanne on samankaltainen Tanskassa. Lisäksi katolilaisista noin 80 prosenttia on maahanmuuttajia, kertoo Kööpenhaminan yleisvikaari Niels Engelbrecht. Kasvava maahanmuuttajayhteisö on samalla monimuotoisuutensa vuoksi haaste. Engelbrecht toivoo, että pohjoinen vähemmistökirkko tulisi näkyväksi yhteiskunnassa ja pystyisi siten myös osallistumaan uuteen evankeliointiin. Hän sanoo: ”Se, mikä minua huolestuttaa, on, että voimme tehdä hyvin vähän.” Hän kiittää ekumeenista yhteistyötä ja kertoo tarinan, joka on tyypillinen maan diasporassa: ”Katoliset lapset käyvät joskus evankelisluterilaisella konfirmaatiolla, koska se on osa koulujen opetussuunnitelmaa. Sen jälkeen heidät vahvistetaan vielä katolisesti.”
Anna-Katarina Schatzl, Tukholmasta kotoisin oleva katolilainen, kertoo kirkkokahveista messun jälkeen, hän kutsuu niitä ”kahdeksanneksi sakramentiksi”: Ihmiset kokoontuvat ja keskustelevat keskenään – ”se on hyvä esimerkki integraatiosta”. Toinen tarjonta ovat kielikahvilat, joissa maahanmuuttajat voivat parantaa ruotsin kielen taitojaan. Schatzl pitää myös tärkeänä, että paikalliskirkot ovat uskottavia erityisesti lapsille ja nuorille, vieraanvaraisia ja tarjoavat vastavoimaa yhteiskunnan polarisoitumiselle.
Merkkivieras
Kardinaali Kurt Koch, Vatikaanin Kristittyjen ykseyden edistämisen dikasterion (dikasteriot, virastot, ovat Vatikaanin ministeriöitä) johtaja, on 50. opintopäivien merkkivieras. Hän rohkaisee uskoa siihen, että ”pienen siemenen kylväminen tuottaa hedelmää”. Erityisesti monet pohjoisten maiden käännynnäiset tekevät häneen vaikutuksen. ”He voisivat auttaa meitä omalla motivaatiollaan”, hän sanoo ja kysyy kokemuksia. Niitä tarjoaa isä Sigurd Sverre Stangeland, syntyperäinen norjalainen ja pappi, joka työskentelee Tanskassa. Hän opettaa käännynnäisiä. ”Useimmat kertovat kohtaamisesta Jeesuksen kanssa ja tunteesta, että he ovat vihdoin löytäneet kotiin”, hän sanoo. On kuitenkin tärkeää ”antaa kotiinpalanneille tehtävä seurakunnissa, muuten he katoavat jälleen”, lisää isä Gunther Jäger Tromssan prelatuurista.
Kiitosmessussa kardinaali Koch, ”ekumeniaministeri”, saarnaa ”väsymättömästä lähetyspiispa Ansgarista”. Lähetyksen kannalta ratkaisevaa on se, että kristityt antavat uskolle henkilökohtaiset kasvot, hän sanoo. Pyhä Ansgar oli tällainen ihminen. Koch rohkaisee iloon uskossa, riippumatta paikasta tai etäisyydestä. Myöhemmin julkisessa iltaluennossa hän korostaa Skandinavian monikulttuuristen seurakuntien tilannetta ja nostaa esille pienten ja pienimpien seurakuntien elinvoiman ja säteilyn, mikä siellä on todellisuutta ja mitä kohti Saksassa todennäköisesti ollaan menossa. Skandinavian uskovien kokemukset, hän sanoo, voivat olla meille lahja, joka auttaa rakentamaan seurakuntaa ja toimimaan intohimosta Jumalaa kohtaan.
Erilaisia todellisuuksia
Pohjois-Euroopan paikalliskirkot kasvavat – Saksassa kirkon jäsenten määrä vähenee jatkuvasti. Seksuaalinen hyväksikäyttö on johtanut valtavaan luottamuksen menetykseen kirkkoa kohtaan ja lopulta käynnistänyt synodaalisen tien, sanoo Hampurin arkkipiispa Stefan Heße keskustelussa opintoviikon osallistujien kanssa. Asian käsittely on vielä kaukana valmiista. Lisäksi ”meidän on selvittävä vähemmillä taloudellisilla resursseilla; meillä on rakenteita, jotka ovat liian suuret seurakunnillemme”. Tämä aiheuttaa pelkoa, joten tarvitaan vahva hengellinen perusta. ”Meidän on juurrutettava itsemme syvälle hengellisesti, jotta voimme ohjata muutoksia emmekä uppoa.”
Synodaalisesta tiestä, Pohjoismaiden piispankokouksen kriittisestä kirjeestä Saksan piispoille, heidän vastauksestaan siihen sekä siitä, onko seksuaalinen hyväksikäyttö kirkossa rakenteellinen ongelma, käytiin vilkasta keskustelua. Näissä asioissa Pohjoismaiden ja Saksan välillä on erilaisia näkemyksiä. On tärkeää kunnioittaa eroja ja etsiä keskustelussa ymmärrystä toisilleen.
Viisilläkymmenillä opintopäivillä on ollut yhteensä noin 2150 osallistujaa. Konsepti on yhä menestyksekäs: papit, sääntökuntalaiset ja katekeetat jatkavat teologista koulutustaan, tutkivat Raamatun tekstejä intensiivisesti ja vaihtavat ajatuksia. Isä Franz Richardt OFM toimii tapaamisten ohjaajana yhdessä veli Andreas Brandsin OFM kanssa. Sisällöt suunnitellaan yhteistyössä Ansgar-Werkin kanssa. Isä Franz sanoo: ”Me kylvämme – mikä siemen nousee, ei ole meidän käsissämme.”
Teksti ja kuvat: Anja Sabel
Ansgar-Info 2/2024
