Pappilan Pepe
Tapasin isä Andersin pappilan ovella. Hän johdatti minut lyhyen käytävän päähän, jonka ovessa luki: “Huom. Koira vapaana sisällä, Note; Dog loose inside.”
Oma hämmentynyt vipeltäjäni etsiskeli katsellaan rapinan ja hiljaisten haukahdusten aiheuttajaa. Ovi avattiin, ja ovenraosta pomppasi nelikuinen nappisilmä, joka pinkosi energiaa puhkuen uuden, hieman hitaasti lämpenevän leikkitoverinsa kimppuun. Intoilija oli Schäfer eli Deutscher Schäferhund tai tuttavallisemmin saksanpaimenkoira, joka oli tarkasti valittu tuttavien suosituksesta ja positiivisten henkilökohtaisten kokemusten kautta. Sekä myös humoristisesti nimensä puolesta: pappi on seurakuntansa paimen joten eikö papilla tulisikin olla juuri paimenkoira!
Miten valitsit nimen Pepe?
“En voinut kopioida tuttavaa, enkä kehdannut kutsua koiraani Piispaksi. Italialaisklassikon Don Camillon Peppone tausta-ajatuksena valitsin lyhenteen Pepe. Tämän lisäksi klassikkokirjoissa on osittain vastustajina pappi vs. kommunistipormestari, mutta he ovat myös erottamattomia.”
Olet eläinrakas, ratsastat… Mikä inspiroi sinua ottamaan koiran?
”Olin ajatellut sitä pitkään ja oikeastaan Pappilan vesivahinko mahdollisti sen. Emerituspiispa ehdotti muutama vuosi sitten, että ottaisin kissan. Mutta muilla papeilla voi olla vaikka allergioita, minkä takia lemmikkiä ei voi ottaa. Yksin vuokra-asunnossa asumisessa ei ole sitä ongelmaa.”
Ajatuksen juoksu karkasi koirien mukana, jotka riensivät jatkamaan painia pappilan yläkertaan. Koirien juoksentelu vei meidät yläkertaan johtaville rappusille, jossa säilytimme näköyhteyden koiriin valkoisten pinnakaiteiden läpi. Kaiteiden välistä näkyi pappilan vesivahingon tuhot, kuten sen kuinka yläkerran lattia oli röpelöinen ja epätasainen. Vasemmalla reunalla oli laaja, soikea kuoppa, johon isä Anders oli laittanut maton antamaan mukavuutta. Koirille se kelpasi loistavasti leikkialueeksi.
Kyselin, onko yleistä, että papilla on koira. Olin kuullut, että fransiskaaneilla saattoi olla monenlaisiakin eläimiä, mutta Suomessa se tuntui ajatuksena uudelta.
”Se on tyypillisempää Englannissa,” isä Anders sanoi, ja kertoi pappi-tuttavastaan, jonka koira, tyylikkäästi nimeltään Deacon (Diakoni), saattoi viihtyä sievästi kirkon sisällä isäntänsä viettäessä messua.
Koetko, että aikaa riittää molempiin – seurakunnan kirkkoherran vastuisiin sekä koiranpennun kouluttamiseen ja hoitamiseen?
”Riippuu seurakunnasta. Isossa, aktiivisessa seurakunnassa voi olla vähemmän aikaa. Se riippuu myös rutiineista. Se sujuu, jos osaa tauottaa työtään, esim. koiranpennun ulkoiluttaminen voi kestää vaikka 20 minuutia kerrallaan. Työt kasaantuvat viikonloppuun, joten arkena ehtii paljon paremmin. Pepe viihtyy myös hyvin yksin ja keksii tekemistä.”
Rajoittaako se, missä voit käydä?
”Ei oikeastaan. Koiran voi ottaa mukaan, kun ajan diasporamessuun. Saan apua kennelin omistajan ystävän kautta, jos on tarve. Hän auttaa tarvittaessa ja sen lisäksi koulutuksen kanssa, ihan vaan rakkaudesta rotuun.”
Onko koiran ottaminen auttanut tutustumaan uusiin ihmisiin?
”Keskustellessani vaihto-oppilaiden ja ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa tuli ilmi, että heidän on ollut vaikea löytää yhteys muiden kanssa. Suomessa siihen on kaksi tapaa: joko koiran kanssa tai voi alkaa polttaa tupakkaa!” vastaa isä Anders naurahtaen ja lisää suosittelevansa mieluummin ensimmäistä vaihtoehtoa.
Miten ihmiset ovat reagoineet pappiin saksanpaimenkoiran kanssa?
”Ei oikein mitenkään.” Ja totta kai – kylmällä säällä ei näe sokeripalaa huivin takaa, joten luonnollisesti he eivät ole kiinnittäneet asiaan sen enempää huomiota.
Keskustelemme vielä hetken koiran hoidosta ja pappilan tilasta, ja otamme muutaman kuvan kirkon ulkopuolella. Viimeisiä sananvaihdoksiamme keskeyttävät vilkutukset ja tervehdykset Pepe-koiralle, josta on jo lyhyessä ajassa tullut seurakunnan lasten suosikki.
Saksanpaimenkoira on maailman monipuolisin palveluskoira. Monipuolisuutensa ja sään kestävyytensä johdosta saksanpaimenkoira soveltuu kaikkiin palveluskoirakoelajeihin ja on suosittu rotu viranomaiskäytössä. Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, ehdottoman ennakkoluuloton (ei ärsytystilassa), hyvin säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta vaaditaan. (hankikoira.fi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)) (Kirjoitusta tiivistetty selkeämmän kokonaiskuvan luomiseksi.)