Kesäkuun 8. päivänä vietettiin Pyhän Henrikin katedraalissa juhlallista ja samalla sydämellistä tilaisuutta, kun seurakuntalaisemme, pian iältään sataa vuotta lähestyvä Rauni Vornanen otti piispa Raimon käsistä vastaan paavi Leo XIV:n hänelle myöntämän ansioristin”Pro Ecclesia et Pontifice – Kirkon ja Esipaimenen puolesta”.
”Pro Ecclesia et Pontifice” -ansioristi on yksi korkeimmista kunnian- ja kiitoksenosoituksista, joita katoliselle kristitylle myönnetään. On aina tärkeää, ettei kirkossamme vallitse kiittämättömyyden kulttuuri, vaan että niitä, jotka vapaaehtoisesti uskonsa ja intonsa johtamina toimivat kirkon ja meidän kaikkien yhteiseksi hyväksemme, saavat myös ansaitsemansa kiitoksen, näkyvän tunnustuksen toiminnastaan. Kuten piispa Raimo saarnassaan sanoi, tällainen ansioristi ei ole kiitos vain yhdelle ihmisille, vaan meille kaikille yhteisesti.
Ikään kuin sattumalta – tai johdatuksesta – päivän aivan tavallisena evankeliumitekstinä luettiin Jeesuksen puhumat autuudenlauseet Matteuksen evankeliumista : ”Autuaita ovat…” (Matt 5:1-12)
Rauni Vornanen syntyi 1920-luvun lopulla Mikkelissä, jossa hänen isänsä toimi upseerina. Siihen aikaan kaupunki kuului vielä Viipurin Pyhän Hyacinthuksen seurakuntaan. Äiti Gertrud Müllender oli saksalaista syntyperää ja oli aikoinaan kirkossa monien tuntema merkittävä henkilö. Lapsuudessaan hän kävi katolista Jeesuksen Pyhän Sydämen sisarten koulua, joka marssi liehuvahuntuisten sisarten perässä pitkin Helsingin Albertinkatua saamaan uskonnonopetusta itse piispa Willem Cobbenilta Eiran piispantalossa.
Rauni Vornanen valmistui filosofian maisteriksi estetiikasta, kirjallisuustieteestä ja suomen kielestä 1950-luvulla. Ennen sitä hän oli jo 1940-luvulla ehtinyt olla perustamassa katolista suomalaisnuorten järjestöä Juventus Catholicaa, joka on taas uudestaan alkanut toimia aktiivisesti. 1950-60-luvulla hän toimi Academicum Catholicumin sihteerinä ja puheenjohtajana. Niistä ajoista ja pohjoismaisesta yhteistyöstä hänellä on monia hieman hauskojakin kertomuksia. Nykyistä Fidesiä edeltäneessä hiippakuntalehdessä ”Kellojen Kutsussa” hän oli toimittajana 1960-1970-luvulla. Niihin aikoihin hän myös raportoi suomalaisiin valtakunnallisiin sanomalehtiin Vatikaanin II kirkolliskokouksesta ja osallistui konsiilin virallisten asiakirjojen suomentamiseen.
Toimittajana hän teki työtä suomalaisissa viikkolehdissä, muiden mukana Suomen Kuvalehdessä ja Hopeapeilissä. Lopulta hän toimi Suomen tie- ja vesihallituksen tiedottajana ja sen julkaisun päätoimittajana. Samaan aikaan hän oli pitkään hiippakuntamme liturgisen toimikunnan kielellinen asiantuntijajäsen ja jäsenenä Pyhän Henrikin seurakuntaneuvostossa.
Eläkkeelle jäätyään Rauni Vornanen toimi Pyhän Henrikin katedraalin innostavana ja asiantuntevana oppaana. Maailmanmatkaajana hänen suuri rakkautensa on ollut Kreikka ja Välimeri, josta hän on julkaissut useita teoksia alkaen kreikkalaisista kansantansseista aina käytännön matkaoppaisiin saakka. Julkaisujen joukkoon kuuluu hyvän suomenkielen opaskirjoja ja viimein omaelämäkerta.
Sydämelliset onnittelut Rauni Vornaselle!
Markku Koponen
.
Pro Ecclesia et Pontifice -ansioristi
Katolisen kirkon kunnianosoitusten joukossa Pro Ecclesia et Pontifice -risti on mailmanlaajuisesti tuttu näky juhlatilaisuuksissa monen aktiivisen maallikon ja papin rinnassa. Nimensä mukaisesti se on paavin myöntämä tunnustus palveluksista kirkolle ja paaville.
Paavi Leo XIII perusti kunniamerkin heinäkuussa 1888 pappeutensa 50-vuotisjuhlan kunniaksi, ja sitä myönnettiin aluksi juhlan järjestelyihin osallistuneille henkilöille. Paavi Pius X yksinkertaisti Pro Ecclesia et Pontifice- ansioristiä vuonna 1908, jolloin siitä tuli kultaisena myönnettävä ansiomerkki, sellaisena kuin se tunnetaan nykyään.
Ansioristin nykyinen ulkoasu on peräisin paavi Paavali VI:n uudistuksesta 1970-luvun alusta, ja sitä on myöhemmin hieman muokattu. Ristin etusivulla ovat apostolit Pietari ja Paavali, Rooman kirkon ja apostolisen uskon vertauskuvina. Kääntöpuolella on Pyhän istuimen tunnus. Valko-keltainen nauha puolestaan toistaa Vatikaanin tunnusvärejä. Nykyinen, viimeisin versio on ollut käytössä paavi Benedictus XVI:n kaudesta lähtien: siinä etupuolen yläsakarassa aiemmin ollut paavin henkilökohtainen vaakuna on poistettu, mikä korostaa ansiomerkin pysyvää yhteyttä Pyhän Pietarin istuimeen yksittäisen paavin sijasta.
Ansioristi on (arvoasteikossa Pyhän Paavi Sylvesterin ritarikunnan alapuolella ja Benemerenti-mitalin yläpuolella. Se on) ollut historiallisesti merkittävä myös siksi, että aina vuoteen 1993 asti se oli kaikkein korkein kunnianosoitus, jonka nainen saattoi Pyhältä istuimelta saada. Suomessa Pro Ecclesia et Pontifice -ristiä myönnettiin aiemmin harvakseltaan mutta tasaisesti seurakuntalaisille 1990-luvun puoliväliin saakka jolloin perinne jäi tauolle. Rauni Vornanen on kolmenkymmenen vuoden jälkeen ensimmäinen ansioristin uusi vastaanottaja hiippakunnassamme.
Käytännössä Pro Ecclesia et Pontifice -ristiä myönnetään edelleen tunnustuksena pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä seurakunnan, hiippakunnan tai koko kirkon hyväksi, olipa kyse sitten papin, sisarkunnan jäsenen tai maallikon palvelutyöstä. Se muistuttaa siitä, että kirkon elämä rakentuu paljolti juuri sellaisen uskollisen työn varaan, josta tämäkin risti kertoo.
Ilpo Koukku
Diplomin teksti:
PAAVI LEO XIV
on nähnyt hyväksi myöntää
ROUVA RAUNI TALVIKKI VORNASELLE
kunniakkaan ristin ansiomerkin ”Pro Ecclesia et Pontifice – Kirkon ja Esipaimenen puolesta” hänen erityisistä ansioistaan ja uskollisesta palveluksestaan suoden samalla oikeuden kantaa tätä kunniaristiä kaikissa sopivissa tilaisuuksissa.
Annettu Vatikaanissa huhtikuun seitsemäntenätoista päivänä
vuonna 2026.
Vahvistaa asessori
prelaatti Anthony Onyemuche Ekpo