Paavi Leo XIV:n viesti maailman rukouspäivänä luomakunnan puolesta 1.9.2025
.
Rakkaat veljet ja sisaret!
Tämänkertainen luomakunnan puolesta vietettävän maailman rukouspäivän teema, jonka rakas paavimme Franciscus on valinnut, on ”Rauhan ja toivon siemeniä”. Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun tämä rukouspäivä otettiin käyttöön samaan aikaan kuin julkaistiin kiertokirje Laudato si’, ja me vietämme nyt riemuvuotta ”Toivon pyhiinvaeltajina”. Tämän vuoden teema tuntuu siksi erityisen ajankohtaiselta.
Julistaessaan Jumalan valtakuntaa Jeesus käytti usein siemenen kuvaa. Kun hänen kärsimyksensä hetki lähestyi, hän sovelsi tätä kuvaa itseensä verraten itseään vehnänjyvään, joka kuollessaan kantaa hedelmää (vrt. Joh. 12:24). Siemen kätkeytyy maahan, ja siellä, ihmeellisesti, elämä puhkeaa esiin, jopa mitä odottamattomimmissa paikoissa. Tämä viittaa aina uuden alun mahdollisuuteen. Voimme ajatella esimerkiksi tienvarsikukkia: kukaan ei ole niitä sinne istuttanut, mutta satunnaisesti sinne päätyneet siemenet synnyttävät kukkia, jotka tuovat väriä harmaaseen asfalttiin ja murtavat jopa sen kovan pinnan.
Kristuksessa olemme mekin siemeniä. Eikä vain siemeniä, vaan rauhaan ja toivoon kylvettyjä. Profeetta Jesaja ilmoittaa, että Jumalan Henki voi muuttaa kuivan, paahtuneen erämaan puutarhaksi – levon ja tyyneyden paikaksi: ”Mutta meihin vuodatetaan henki korkeudesta. Autiomaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarhaa pidetään metsänä. Autiomaassa vallitsee oikeus, puutarhassa asuu vanhurskaus. Vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus on lepo ja luottamus ikuisesti. Minun kansani saa asua rauhassa, turvallisissa asunnoissa ja levollisilla lepopaikoilla.” (Jes. 32:15–18).
Nämä profeetan sanat kulkevat mukana Luomakunnan aikana, ekumeenisessa juhlassa, jota vietetään 1. syyskuuta – 4. lokakuuta 2025. Ne muistuttavat meitä voimallisesti siitä, että rukouksen lisäksi tarvitaan tahtoa ja konkreettisia tekoja, jotta tämä “Jumalan syleily” maailmaa kohtaan (vrt. Laudato si’, 84) tulisi näkyväksi. Profeetta asettaa oikeuden ja lain vastakohdaksi erämaan autiuden. Tämä viesti on huolestuttavan ajankohtainen. Monilla maailman alueilla on nyt selvää, että maapallomme on luhistumassa. Epäoikeudenmukaisuus, kansainvälisen oikeuden ja kansojen oikeuksien polkeminen, kasvavat eriarvoisuudet ja ahneus, joka näitä ruokkii, aiheuttavat metsien häviämistä, saastumista ja luonnon monimuotoisuuden katoamista. Sään ääri-ilmiöt, joiden taustalla on ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos, yleistyvät ja voimistuvat (vrt. ap. kehotuskirje Laudato Deum, 5) – puhumattakaan niistä keskipitkän ja pitkän aikavälin seurauksista, joita aseelliset konfliktit aiheuttavat sekä ihmiselle että luonnolle.
Näyttää siltä, että emme vieläkään täysin ymmärrä sitä, ettei luonnon tuhoaminen kohtele kaikkia samalla tavoin. Kun oikeutta ja rauhaa tallotaan jalkoihin, kärsijöinä ovat ensisijaisesti kaikkein köyhimmät, syrjäytetyt ja ulkopuolelle jätetyt. Tältä osin alkuperäiskansojen kärsimys on erityisen puhutteleva esimerkki.
Eikä siinä kaikki: toisinaan luonto itse muuttuu neuvotteluvälineeksi, vaihtokelpoiseksi hyödykkeeksi taloudellisen tai poliittisen hyödyn tavoittelussa. Näin Jumalan luomakunnasta tehdään taistelukenttä elintärkeiden luonnonvarojen hallinnasta. Tämän todistavat maatalousalueet ja metsät, jotka on miinoitettu; “poltetun maan” taktiikka (vrt. Paavillinen oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvosto: Terra e cibo. LEV 2015, ss. 51–53); vesivarojen ympärillä syntyvät konfliktit; ja raaka-aineiden epätasainen jakautuminen, joka rankaisee köyhimpiä kansoja ja horjuttaa yhteiskuntarauhaa.
Nämä moninaiset haavat ovat synnin seurausta. Tämä ei ole se maailma, jonka Jumala tahtoi antaessaan Maan hallinnan ihmiselle, jonka hän loi omaksi kuvakseen (vrt. 1. Moos. 1:24–29). Raamattu ei oikeuta ”ihmisen tyranniaan luomakunnan yli” (Laudato si’, 200). Päinvastoin: ”On tärkeää lukea Raamatun tekstejä kontekstissaan oikean hermeneutiikan avulla ja muistaa, että ne kehottavat meitä ’viljelemään ja varjelemaan’ maailman puutarhaa (vrt. 1. Moos. 2:15). Kun ’viljeleminen’ merkitsee maan kyntämistä ja kylvämistä, ’varjeleminen’ tarkoittaa suojelemista, hoitamista, säilyttämistä ja valvomista. Se merkitsee vastuullista vastavuoroista suhdetta ihmisen ja luonnon välillä” (Laudato si’, 67).
Ympäristöoikeudenmukaisuus – jota profeetat ovat epäsuorasti julistaneet – ei voi enää olla vain abstrakti ajatus tai etäinen päämäärä. Se on kiireellinen tarve, joka ylittää pelkän ympäristönsuojelun. Kyse on oikeudenmukaisuudesta: sosiaalisesta, taloudellisesta ja ihmisarvoon liittyvästä. Uskoville se on lisäksi teologinen velvollisuus, jolla on kristityille Kristuksen, Luojamme ja Lunastajamme, kasvot. Maailmassa, jossa juuri kaikkein haavoittuvimmat ovat ensimmäisinä kärsimässä ilmastonmuutoksen, metsäkadon ja saastumisen seurauksista, luomakunnan vaaliminen on uskon ja ihmisyyden osoitus.
Nyt on todella aika siirtyä sanoista tekoihin. ”Jumalan työn varjelemisen kutsumuksemme eläminen todeksi on olennainen osa hyveellistä elämää. Se ei ole valinnaista eikä myöskään toissijainen näkökohta kristillisessä kokemuksessamme” (Laudato si’, 217).
Rakkaudella ja sitkeydellä työskennellen voimme kylvää monia oikeudenmukaisuuden siemeniä ja siten edistää rauhaa ja kasvattaa toivoa. Monesti tarvitaan vuosia, ennen kuin puu kantaa ensimmäiset hedelmänsä – vuosia, jotka sitovat mukaansa kokonaisen ekosysteemin: jatkuvuutta, uskollisuutta, yhteistyötä ja rakkautta, ennen kaikkea silloin, kun tuo rakkaus heijastaa Jumalan uhrautuvaa rakkautta.
Kirkon hankkeista, jotka ovat kuin peltoon kylvettyjä siemeniä, haluan mainita Borgo Laudato Si’ -projektin, jonka paavi Franciscus jätti meille perinnöksi Castel Gandolfossa [paavin kesäasunto Rooman eteläpuolella]. Se on siemen, joka voi kantaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden hedelmää, kokonaisvaltainen ekologinen kasvatusprojekti, joka haluaa olla esimerkki siitä, miten voidaan elää, työskennellä ja rakentaa yhteisöä Laudato si’ -kiertokirjeen periaatteita soveltaen.
Rukoilen Kaikkivaltiasta Jumalaa, että hän vuodattaisi meille runsain mitoin “Henkensä korkeuksista” (Jes. 32:15), jotta nämä ja muut vastaavat siemenet voisivat kantaa runsasta rauhan ja toivon satoa.
Kiertokirje Laudato si’ on nyt ohjannut katolista kirkkoa ja monia hyvän tahdon ihmisiä kymmenen vuoden ajan. Toivon, että se voisi jatkossakin inspiroida meitä ja että kokonaisvaltainen ekologia yhä useammin hyväksyttäisiin oikeana kulkusuuntana. Näin toivon siemenet lisääntyvät – siemenet, joita “viljellään ja varjellaan” sen armon avulla, joka kumpuaa suuresta ja horjumattomasta toivostamme, joka on ylösnoussut Kristus itse. Hänen nimessään lähetän teille kaikille siunaukseni.
Vatikaanista, 30. kesäkuuta 2025
Pyhän Rooman kirkon ensimmäisten marttyyrien muistopäivänä
LEO XIV
.
Paavi Franciscuksen kiertokirje Laudato sì (Ole ylistetty) yhteisen kotimme hoitamisesta julkaistiin 24.5.2015. Kiertokirjeen voi ostaa kirjasena Katolisesta kirjakaupasta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) tai lukea hiippakunnan kotisivuilla (https://katolinen.fi/asiakirjoja/). (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)