Rakkaat veljet ja sisaret!
Tervehdin ilolla kaikkia teitä, jotka tässä ekumeenisessa delegaatiossa tulitte pyhiinvaeltajina Suomesta Roomaan pyhän Henrikin juhlan johdosta. Kiitän Turun luterilaista piispaa hänen kohteliaista sanoistaan – vieläpä espanjaksi! Jo yli 30 vuoden ajan on ollut kaunis tapa, että pyhiinvaelluksenne on samaan aikaan Kristittyjen ykseyden rukousviikon kanssa. Se kutsuu lähentymään toisiamme kääntymyksestä lähtien. Todellinen ekumenia perustuu yhteiseen kääntymykseen Jeesuksen Kristuksen, Herramme ja Lunastajamme puoleen. Jos yhdessä lähestymme häntä, lähestymme myös toinen toisiamme. Näinä päivinä pyytäkäämme intensiivisemmin Pyhää Henkeä herättämään meissä tätä kääntymystä, joka tekee sovinnon mahdolliseksi.
Tällä tiellä me katolilaiset ja luterilaiset eri maista, yhdessä niiden monien yhteisöjen kanssa, jotka jakavat kanssamme ekumeenisen tien, otimme merkittävän askeleen, kun 31. lokakuuta viime vuonna kokoonnuimme Ruotsin Lundiin muistaaksemme yhdessä rukoillen reformaation alkua. Tuo yhteinen reformaation muistaminen oli tärkeää sekäinhimilliseltä että teologis-hengelliseltä kannalta. 50 vuoden virallisen katolisluterilaisen ekumeenisen dialogin jälkeen pystyimme selvästi esittämään näkökannat, joista nykyään voimme sanoa olevamme yksimielisiä. Tästä olemme kiitollisia. Samaan aikaan pidämme elävänä sydämessämme vilpittömän katumuksen rikkomuksistamme. Tässä hengessä Lundissa muistettiin, että Martti Lutherin aikomus 500 vuotta sitten oli uudistaa kirkkoa eikä jakaa sitä. Tuo kohtaaminen antoi meille Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa rohkeutta ja voimaa katsoa eteenpäin ekumeenista tietä, jota meidät on yhdessä kutsuttu kulkemaan.
Valmistellessaan yhteistä reformaation muistamista katolilaiset ja luterilaiset tulivat tietoisemmiksi siitä, että teologinen dialogi pysyy olennaisena sovinnon kannalta ja sitä on edistettävä jatkuvasti sitoutuen. Siten tuossa sopusointuisessa yhteydessä, joka sallii Pyhän Hengen toiminnan, voimme saavuttaa lisää yksimielisyyttä opin ja kirkon moraaliopetuksen sisällöistä ja lähestyä yhä enemmän täyttä ja näkyvää ykseyttä. Rukoilen Herraa, jotta hän saattaisi siunauksellaan luterilais-katolilaista dialogikomissiota Suomessa, joka työskentelee omistautuen pyrkimyksenään yhteinen sakramentaalinen tulkinta kirkosta, eukaristiasta ja kirkon virasta.
Vuosi 2017, reformaation muistovuosi, on siis katolilaisille ja luterilaisille etuoikeutettu tilaisuus elää autenttisemmin todeksi uskoa, löytää yhdessä uudelleen evankeliumi ja pyrkiä uudella innolla todistamaan Kristuksesta. Lundin muistopäivän päätteeksi, katsoen tulevaisuuteen, saimme rohkeutta yhteisestä uskon todistuksestamme maailman edessä, kun sitouduimme yhdessä auttamaan kärsiviä, hädänalaisia, vainojen ja väkivallan uhreja. Näin tehdessämme emme kristittyinä ole enää jakautuneita, vaan yhtyneitä matkallamme kohti täyttä yhteyttä.
Lisäksi muistan iloiten sitä, että suomalaiset kristityt juhlivat tänä vuonna Suomen Ekumeenisen Neuvoston 100-vuotisjuhlaa. Se on tärkeä väline uskon ja elämän yhteyden edistämiseksi keskuudessanne.
Vuonna 2017 isänmaanne Suomi täyttää 100 vuotta itsenäisenä valtiona. Rohkaiskoon tuo merkkivuosi kaikkia maanne kristittyjä tunnustamaan uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen – kuten pyhä Henrik teki palavalla innolla – todistaen siitä tänään maailman edessä ja ilmaisten sitä myös konkreettisilla palvelemisen, veljeyden ja jakamisen teoilla.
Toivon, että tämä pyhiinvaelluksenne auttaa edelleen vahvistamaan hyvää yhteistyötä ortodoksien, luterilaisten ja katolilaisten kesken Suomessa ja maailmassa ja että yhteinen todistus uskosta, toivosta ja rakkaudesta tuottaisi runsasta hedelmää pyhän Henrikin esirukousten kautta. Pyydän sydämestäni Jumalan armoa ja siunausta teille kaikille.
Rakas veli piispa, haluan kiittää teitä myös siitä, että toitte mukananne lapsenlapsenne. Tarvitsemme lasten yksinkertaisuutta. He opettavat meille tien Jeesuksen Kristuksen luo. Kiitos, suurkiitos!
Franciscus