Yksi kuuluisimmista katolisen kirkkomusiikin säveltäjistä, Giovanni Pierluigi da Palestrina (1525–1594) täyttää tänä vuonna 500 vuotta.
Jo omana aikanaan kuuluisa säveltäjä kirjoitti kaikkiaan yli sata messua, lisäksi runsaasti muutakin vokaalipolyfoniaa eli laulettua musiikkia. Kuuluisin messuista yhä meidän päivinämme lienee “Missa Papae Marcelli”, mahdollisesti paavi Marcelluksen virkaanastujaisiin sävelletty kuusiääninen messu.
Vaikka Palestrinan musiikista puhutaan termillä “polyfonia”, on musiikillinen kudos vanhaan franko-flaamilaiseen tekstuuriin verrattuna sangen homofonista eli sointuihin tai harmonioihin nojaavaa, enemmän kuin varsinaisiin todellisesti itsenäisiin kontrapunktisiin linjoihin.
Tällainen “helposti ymmärrettävyys” kuitenkin sopi oman aikansa vastareformaation ihanteisiin tekstin selkeydestä sanoman välittämisen palveluksessa. Palestrina sai jo omana aikanaan mainetta kirkkomusiikin uudistajana, ja hänen kuoltuaan käsitteestä ”Palestrina-kontrapunkti” tuli suorastaan ikoninen. Sillä viitattiin (ja viitataan joskus vieläkin) Palestrinan musiikin esimerkillisyyteen katolisen kirkkomusiikin piirissä.
Musiikillisista piirteistä hänen sävelkielessään mainittakoon myös kaksoiskuorojen käyttö ja duuri–molli-tonaletiikan vahvistaminen. Hän tavoitteli musiikillaan tietynlaista “inhimillisestä etäännytettyä” vaikutelmaa ja kieltämättä onnistuikin siinä esimerkillisesti.
Kuten muissakin asioissa, ihanteeksi julistaminen harvemmin on koko totuus henkilöstä tai hänen teoistaan. Renessanssin kirkkomusiikkia sävelsi moni muukin maestro – tosin naisia ei kirkon piirissä palvellut muusikkoina senkään vertaa kuin vaikkapa hoveissa, eiväthän naiset saaneet toimia juuri missään tehtävissä yhteiskunnassa tai kirkossa. Tosin varsinkin Ranskan hovissa 1600-luvulta alkaen naisia toimi hovimuusikkoina ja muinakin taiteilijoina.
Renessanssin säveltäjistä mainittakoon vielä esimerkiksi milanolainen Vincenzo Ruffo (n. 1508–1587), Palestrinan tavoin roomalainen Felice Anerio (n. 1560–1614) ja musiikkikaupunki Venetsian Andrea Gabrieli (n. 1532–1585) ja tämän veljenpoika Giovanni Gabrieli (n. 1554–1612).
Palestrina sai siis jo elinaikanaan legendaarisen aseman huolimatta siitä, että hän oli naimisissa, mikä Trenton kirkolliskokouksen jälkimainingeissa esti toiminnan muusikkona paavillisissa kappeleissa. Myöhemmin hän sai poikkeusluvan ja palasi Pietarinkirkkoon.
Ensimmäisen vaimonsa ja osan perheestään kuoltua ruttoon Palestrina meni vielä 1580-luvulla uusiin naimisiin rikkaan lesken kanssa. Se oli hyvä veto ainakin taloudellisessa mielessä. Säveltäjämme vaikuttaakin olleen varsin opportunistinen taiteensa edistäjä, mutta toisaalta minään aikana tällaisesta ei ole oman työnsä edistämisessä ainakaan ollut haittaa.
Pilvi Listo-Tervaportti
.
Lähteet: Veijo Murtomäki, Palestrina (Muhi-tietokanta); sama, “Pyhä Palestrina paistattelee pilven päällä”, Helsingin Sanomat, 1.8.2006.
Palestrinaa ja vähän muitakin voi tulla kuuntelemaan Vokaaliyhtye Uoman juhlakonserttiin ”Secunda pars” torstaina 30. lokakuuta 2025 klo 19.00–20.20 (sis. väliajan) Helsingin Paavalinkirkkoon (Sammatintie 5). Liput ovelta tai lippu.fi-palvelusta.