Toinen lukukappale elokuun 28. päivän lukupalveluksesta, jolloin vietetään pyhä Augustinuksen, piispan ja kirkonopettajan, muistopäivää.
Pyhän piispa Augustinuksen Tunnustuksista (kirja 7:10,18; kirja 10:27):
Saatuani kehotuksen mennä itseeni tunkeuduin sieluni sisimpään sinun johdollasi. Sen voin tehdä vain siten, että sinä olit tullut auttajakseni. Menin omaan itseeni, ja sellainen kuin sieluni silmä olikin, näin sieluni silmän yläpuolella ja oman ymmärrykseni yläpuolella muuttumattoman valon, joka ei ollut tämä tavallinen, kaikelle lihalle ilmeinen valo. Se ei ollut samanlaatuista, suurempaakaan valoa, joka yhä enemmän ja enemmän vain olisi kirkastunut ja vallannut ja häikäissyt kaikki. Ei se sellaista ollut, vaan toisenlaista, aivan toisenlaista kuin tuo kaikki.
Ei se ollut ymmärrykseni yläpuolella sillä lailla, kuin öljy on veden pinnalla, eikä myöskään niin, kuin taivas on maan yläpuolella, vaan se oli korkeampi sen vuoksi että se itse oli luonut minut, ja minä alempi sen vuoksi, että minä olin sen luoma. Joka tuntee totuuden, tuntee sen valon.
Oi iäinen totuus, oi tosi rakkaus, oi rakas iäisyys. Sinä olet minun Jumalani. Sinun puoleesi huokailen päivin ja öin. Ja heti kun sinut opin tuntemaan, sinä valtasit minut niin, että minä näin sen mitä näin, olevan todellisuutta, joskin minä vielä olin kykenemätön täysin sitä näkemään. Sinä kohdistit minuun voimakkaan sädeloistosi, ja minun heikko silmäni sokaistui ja minä vapisin rakkaudesta ja pelosta. Minä huomasin olevani kaukana sinusta muukalaisuuden maassa, jossa minä ikään kuin korkeudesta kuulin sinun äänesi: “Minä olen täysikasvuisten leipä, kasva, niin saat syödä minua; äläkä sinä muuta minua sinuksi, niin kuin muutat lihallisen ruokasi, vaan sinä olet muuttuva minuksi.”
Minä etsin tietä siihen voimaan, joka olisi tehnyt minut kykeneväksi saamaan sinusta ravintoa, mutta sitä minä en löytänyt, ennen kuin omaksuin välittäjän Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristuksen Jeesuksen, joka on Jumala yli kaiken, siunattu iankaikkisesti, hän, joka kutsuu ja sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Hänellä on ruokaa, jota nauttimaan minä olin liian heikko. Siihen ruokaan hän sekoitti oman lihansa. Sillä Sana tuli lihaksi, että sinun viisautesi, jonka kautta olet luonut kaikki, tulisi maidoksi meille lapsina ollessamme.
Liian myöhään minä sinuun rakastuin, oi Kauneus, sinä ikuinen ja samalla aina uusi, liian myöhään rakastuin sinuun. Katso, sinä olit minussa, mutta minä harhailin maailmassa ja etsin sinua sieltä. Itse vailla kauneutta minä heittäydyin sinun luomaasi kauneuden maailmaan. Sinä olit minun kanssani, mutta minä en ollut sinun kanssasi. Maailma, jota ei olisi olemassakaan ilman sinua, piti minua lumoissaan kaukana sinusta. Mutta sinä kutsuit, sinä huusit ja sinä mursit minun korvieni salvat. Sinä leimahdit, sinä loistit ja karkotit usvat minun silmistäni. Sinä lähetit minulle tuoksusi, minä vedin sitä keuhkoihini ja rintani huokuu nyt sinulle. Sain maistaa sinua ja sinua nyt isoan ja janoan. Sinä kosketit minua, ja minussa syttyi palava kaipaus sinun rauhaasi.
.
Responsorium Augustinus: Tunnustukset 12:10
E: Oi totuus, minun sydämeni valo, älköön oma pimeyteni minulle puhuko. Olin eksyksissä, mutta muistelin sinua.
K: Katso, nyt minä kuumeisena ja nääntyneenä palaan sinun elämänlähteellesi.
E: Elämäni ei ole minussa itsessäni. Minä elin huonosti ja olin itselleni kuolemaksi, mutta sinussa virkoan jälleen eloon.
K: Katso, nyt minä kuumeisena ja nääntyneenä palaan sinun elämänlähteellesi.
.
Loppurukous
Kaikkivaltias Jumala, uudista kirkossasi se henki, jolla täytit pyhän piispa Augustinuksen, niin että me hänen laillaan etsisimme sinua, kaiken viisauden ja rakkauden lähdettä. Tätä pyydämme – –