Pääkirjoitus, Fides 5/2026, s. 2, 16.10.2026.
Mikä on ihminen? Sinä ja minä. Ja kaikki muut kaltaisemme olennot, ympäri koko suuren maailman. Vanhempamme ja lapsemme, kummimme ja kaimamme. Ihminen, Jumalan kuvaksi luotu, jota pelastamaan Isä Jumala lähetti oman Poikansa. Pojan, joka syntyi ihmiseksi ja eli ihmisten keskellä, ei kuninkaana vaan tavallista työtä tehden, mutta joka julkisen toimintansa päättyessä otti kantaakseen raskaimman mahdollisen taakan.
Ihmisen ja Jumalan suhde on mielenkiintoinen. Luotuina me emme koskaan voi täysin saavuttaa sitä, mitä Luoja on, ja kuitenkin me olemme hänen kuviaan ja hänen kaltaisuuteensa tehtyjä. Jumalan Poika tuli maailmaan ihmisenä, toki ilman syntiä. Jeesus tuli ihmiseksi tähän meidän maailmaamme, jota “Jumala on rakastanut … niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Tällaista rakkautta ihmistä kohtaan, jokaista ihmistä kohtaan, me voimme lähinnä vain ihmetellä ja tietenkin yrittää jäljitellä. Ehkä se on jopa suurin kaikista tehtävistämme, tehtävä, joka määrittää ihmisyytemme ja elämänvalintojemme todellisen arvon.
Kun me katsomme lähimmäisiämme, vaikka he fyysisesti olisivatkin kaukana, näemmekö me heidät ongelmina tai taakkoina vai seuraammeko me heitä rakastavalla katseella, sellaisella, joka välittää lempeyttä, on kiinnostunut toisen hyvinvoinnista, selviytymisestä ja turvallisuudesta. Yritämmekö me tehdä asioista parempia vai pidämmekö omaa etuamme ja hyvinvointiamme aina muiden hyvinvointia tärkeämpänä? Yritämmekö me tehdä ylipäänsä mitään toisten puolesta?
Ei vain joskus, vaan käytännössä aina on niin, että hyvän tekeminen, toisesta välittäminen ja yhteisen hyvän edistäminen vaativat itseltä uhrautumista. Se voi olla aikaa, rahaa, työtä, hankalien tilanteiden kohtaamista, henkisten tai fyysisten voimien kuluttamista jopa äärirajoille saakka. Ihmisen, lähimmäisen, näkeminen voi vaikuttaa epämukavalta, mutta todellisuudessa vasta se tekee meistä itsestämmekin sellaisen ihmisen, joksi meidät on luotu.
Marko Tervaportti
Ekumeeninen vastuuviikko on kaikkien kirkkojen, seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen yhteinen ihmisoikeus- ja vastuullisuuskampanja. Vastuuviikkoa vietetään 18.–25.10.2026 teemalla Näe ihminen. https://ekumenia.fi/vastuuviikko/ (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)