Kävelyetäisyydellä Nasaretin Pyhän perheen kirkosta Oulussa on ihan tavallinen oululainen omakotialue. Emäpuuntietä kulkiessa vallitsee aurinkoinen lauantai-illan rauha. Verkkaisesti kävelevällä pariskunnalla on rattaissa iloisen näköinen taapero ja metsikössä valtavaa koiraansa ulkoiluttava nainen näyttää tyytyväiseltä. Ohi viilettää muutamia pyöräilijöitä, mutta heiltäkin näyttää kesäillassa puuttuvan kaikki suorituspaineet.
Tien varrella on sieviä taloja ja hyvin hoidettuja pihoja, kukkia ja kasvimaitakin. Yksi talo poikkeaa muista siinä, että sen seinää koristaa Maria-patsas, jonka alla lukee ”Ave Maria” ja yläpuolella ”Rakkauden Lähetyssisaret – Missionaries of Charity”. Perillä ollaan.
Kun ovi aukeaa, vastassa on aurinkoinen hymy ja lämmin sydän. Nämä kuuluvat yhdelle täällä asuvasta neljästä sisaresta. Kohta heistä jokainen tulee vastaan iloisesti tervehtien: ”mikä sinun nimesi on, olen nähnyt sinut messussa, oletko Oulusta, tulethan tänne meille aina kun käyt Oulussa”. He kertovat itse olevansa Oulussa, kunnes on aika lähteä muualle. He saattavat olla täällä pari-kolme vuotta, kunnes seuraava luostari kutsuu jossain toisessa maassa. Lähetyssisaret eivät jää vuosikausiksi samaan paikkaan, koska missio on perinteisten köyhyyden, tottelevaisuuden ja naimattomuuden lisäksi palvella koko sydämellä kaikkein köyhimpiä. Siksi he jatkavat matkaansa sinne, minne Jumala valmistaa heille seuraavan paikan.
Äiti Teresa perusti Rakkauden lähetyssisarten sääntökunnan vuonna 1950 Intian Kalkutassa. Slummien keskellä tehtiin työtä kaikista köyhimpien auttamisen puolesta. Suomessa ei ole samanlaista tarvetta materiaaliseen avustamiseen kuin vaikkapa Intian slummeissa, joten tullessaan Helsinkiin 1990-luvulla Rakkauden lähetyssisarista tuli kontemplatiivisia eli rukoukseen keskittyviä.
Ouluun sisaret saapuivat vuonna 2016, kun luostarielämää haluttiin tuoda pohjoisemmaksi.
Sisareksi ei tulla hetken mielijohteesta, vaan prosessi kestää yhdeksän vuotta. Sukulaisia pääsee tapaamaan kerran 10 vuodessa, ellei sota tai muu syy estä matkustamista kotimaahan.
Sisaret käyvät päivittäin messussa Nasaretin Pyhän perheen kirkossa. Tavallisiin arkirutiineihin kuuluvat lukeminen, ruuanlaitto, siivous ja pyykinpesu. Päiviä tahdittavat rukoukset. Luostarissa ei ole televisiota, radiota eikä pyykinpesukonetta. Maallikon korvaan seitsemän metrin mittaisen sinivalkoisen sarin käsinpesu kuulostaa haasteelliselta.
Sisarten kanssa käydään keskustelua suomeksi ja englanniksi. Kielen oppiminen on tärkeää lähetystyön kannalta, jota he tekevät lähes päivittäin menemällä muun muassa yksinäisten ihmisten luo ja auttamaan siellä missä tarvitaan.
Keskustelu sisarten kanssa on lämminhenkistä, iloista ja sydämellistä, mikä valmistelee henkisesti myös kohta alkavalle adoraatiolle, vesperille ja ruusukkorukoukselle.
Luostarin kappeli on todennäköisesti ajateltu kaksikerroksisen omakotitalon olohuoneeksi isoine ikkunoineen kahteen suuntaan. Huone on valoisa ja aurinko luo säteensä alttarille asetettuun monstranssiin.
Seinällä on kuva pyhästä Äiti Teresasta. Toisella seinällä on iso, puinen krusifiksi, jonka vieressä on teksti ”I THIRST”. Esitteessä, jonka sain lähtiessäni, lukee ”I Thirst for You” pyhän Teresan kuvan alla. Sain myös pienen kortin, jossa pyhä Teresa pitää sylissään vauvaa ”Smile generates smile as love generates love”. Kortissa on reliikki, hyvin pieni pala kuitukangasta.
Huoneen kulmassa on tabernaakkeli ja toisessa kulmassa, kapean ambon takana Marian patsas. Seinää kiertävät pienet ristintien taulut. Takaseinällä on penkki, mutta suurin osa ajasta vietetään polvistuen lattialla, mikä kahdessa tunnissa alkaa tuntua polvien lisäksi myös selässä. Kun luo katseen krusifiksiin, hetkellinen kärsimys unohtuu. Se ei ole verrattavissa kärsimykseen, jonka Jeesus koki ristillä.
Talossa on ennen adoraatiota ja sen aikana täysin hiljaista, mikä tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Vesper lauletaan englanniksi. Tällä kertaa ruusukko rukoiltiin osin englanniksi ja osin suomeksi, koska meitä suomalaisia oli paikalla neljä.
Hiljaisen adoraation aikana avoimesta ikkunasta kantautuva ohi kiitävän junan ääni ei sekään häirinnyt.
Luostarissa keskitytään siihen, mitä Jumalalla on kerrottavanaan.
Christel Monni
Luostariin on kuka tahansa tervetullut (Emäpuuntie 56, 90560 Oulu). Perjantaisin on kaikille avoin hiljainen adoraatio klo10.30-19.00. Lauantaisin ja sunnuntaisin on klo 17-18 hiljainen adoraatio ja klo 18-19 Vesper ja ruusukkorukous englanniksi.