Viime viikkoina seurasimme uutisien välityksellä monella tapaa todella järkyttävää oikeustapausta, jossa pienen vauvan äitiä syytettiin aborttilääkkeiden avulla toteutetusta lapsensa murhasta.
Ehkä lopulta jopa järkyttävintä tapauksessa oli, että oikeus ei katsonut äidin syyllistyneen minkäänlaiseen henkirikokseen vaikka tapauksesta mediaan päätyneiden tietojen perusteella vaikuttaa kiistattomalta, että äiti aiheutti lapsensa kuoleman aborttilääkkeiden avulla ja että äiti toimi harkitusti ja tietoisesti.
Tapaus nostaa vahvasti esille vakavan epäkohdan lainsäädännössämme ja yleisesti yhteiskunnassamme vallitsevassa moraalikäsityksessä: äidin vatsassa olevaa vauvaa ei pidetä ihmisenä. Tämä on uskomatonta, kun otetaan huomioon vaikkapa se, että vauvan sydän alkaa lyömään usein jo kuuden viikon ikäisenä.
Jokaiselle 12 viikon varhaisultrassa mukana olleelle luulisi olevan selvää, että äidin kohdussa on ihminen: vauva liikkuu vilkkaasti ja lapsi on saanut jo kaikki ihmisruumiin muodot. Lapsella on jo pienen pienet kädet, jalat, sormet ja varpaat.
Suomenkin ratifioimassa YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa todetaan, että lapselle kuuluu lain suoja ennen ja jälkeen syntymän. Edelleen on aiheellista muistuttaa ja nostaa keskusteluun se, että abortissa ei ole kyse pelkästä naisen kehosta vaan abortissa lopetetaan yksilöllinen ihmiselämä.
Suomessa abortin voi tehdä Valviran luvalla raskausviikkoon 24 asti vaikka toisella puolella sairaalaa samanikäisenä syntyneitä keskosia tehohoidetaan. Maailmalta löytyy tapauksia, joissa jopa raskausviikolla 21 syntyneet keskoset ovat jääneet henkiin hyvän tehohoidon avulla.
Käytännössä lapsen ihmisarvon siis määrittää se onko lapsi haluttu vai ei. Ihmisarvon kestävänä mittana ei voi olla se kuinka haluttu ja odotettu ihmisyksilö on. Ihmisarvon tulee kuulua kaikille ihmisyksilöille riippumatta siitä mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat.
Hedelmöitys on ainoa biologisesti yksiselitteinen hetki sille milloin uusi, yksilöllinen ihmiselämä saa alkunsa. Kaikki muut yritykset määrittää uuden ihmiselämän alun ajankohta ovat lopulta keinotekoisia, epätarkkoja ja mielivaltaisia ”veteen piirrettyjä viivoja”. Yhteiskuntamme moraalin ja sivistyksen mittarina tulisi olla se kuinka hyvin pystymme suojelemaan kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevia.
Syntymätön lapsi on monella mittarilla juuri se yhteiskuntamme ”kaikkein heikoin”, joka ei voi itse puolustaa itseään.
Valtteri Korteniemi, Laukaa
(Pyhän Olavin seurakunnan jäsen)
Kirjoitus on julkaistu myös Keskisuomalainen-lehdessä 7.4.
***
Kuvateksti: Elämän puolesta -järjestö Oikeus elämään ry järjesti lauantaina 21.3. tapahtuman, jossa Eduskuntatalon portaille sytytettiin 8 645 kynttilää. Kynttilöitä oli yhtä monta kuin Suomessa tehtiin abortteja vuonna 2024. Tapahtuma alkoi hartaudella ja puheenvuoroilla Helsingin Luther-kirkossa. Siellä katolisen kirkon tervehdyksen toi ja rukouksen lausui yleisvikaari Jean Claude Kabeza piispan ollessa estyneenä.